Malminkartanon kirjasto

Olen käynyt Malminkartanossa muutaman kerran aikaisemmin, mutten siinä suunnassa, missä kartta kertoo kirjaston sijaitsevan. Jylhä ja karu laiturialue on kuitenkin tuttu. Siitä luoteeseen lähtee laatoitettu polku, joka iltapimeässä vie omanlaiseensa satumaisemaan. Olo on kuin kävelisi pienessä tonttukylässä, kun välillä pieniksi aukeiksi avautuvan kävelytien molemmin puolin kohoavat matalat kerrostalot. Lyhyen kävelyn jälkeen eteen avautuu taas yksi pieni aukea, jossa valaistun taideteoksen takaa voi erottaa pienen kaupunginkirjaston valomerkin.

Vaikka kirjastorakennus näyttää pieneltä kauempaa katsottuna, se on itse asiassa melko iso. Tämän huomaa, kun pääsee sisäänkäynnin luokse.

Kartasta näkee, että samaan rakennuskompleksiin on sijoittunut myös Malminkartanon ala-asteen koulu. Koulu ja kirjasto onkin hyvä yhdistelmä, sen muistan hyvin omilta ala-asteajoiltani. Kirjastoon mennään täälläkin ulko-ovesta oikealle kääntyen. Tässäkin ns. sisäulko-ovea voisi jotenkin ehkä piristää?

Malminkartanon kirjaston tila on pieni, mutta tehokkaasti käytetty ja hyvin jaettu eri toimintoihin. Heti sisäänkäynnistä vasemmalle löytyy pieni lehtienlukualue.

Oikealle puolestaan aukeaa varsinainen kirjastosali, joka on helposti otettavissa haltuun yhdellä katseella.

Kirjahyllyt on sijoitettu sopivan väljästi niin, että niiden väliin mahtuu tutkimaan kirjatarjontaa ja katselemaan, mitä teoksia kirjaston henkilökunta on nostanut esille.

Aivan salin perällä on lastenosasto, hyvin sijoitettuna kauimmaksi lehtienlukualueesta. Sieltä löytyivät myös tämän kirjaston mieleen jäänyt yksityiskohta, Eero Aarnion värikkäät Puppyt.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1986 (peruskorjaus 2006)

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Lainattavat sähkönkulutusmittarit

Kirjasto: 26/71

Pvm: 13.12.2018

Kulkuväline: P-juna Kannelmäestä

Kirja: Han Kang: Ihmisen teot

Kannelmäen kirjasto

On jännittävää lähteä iltapimeällä radanvarteen seikkailemaan, jos ei ole alueella aikaisemmin käynyt. Tosin nykyaikana paikannus- ja karttapalvelut vähän laimentavat uudisraivaajuuden tuntua. Torstaina töiden jälkeen hyppäsin tuttuun P-junaan mutta eri suuntaan kuin yleensä, ja lähdin Kannelmäkeen. Kartta kertoi Kanneltalon kirjastoineen olevan ihan radan vieressä. En odottanut oikein mitään, joten pääsin vähän lumoutumaan hienoon talvivalaistukseen puetun Kanneltalon ilmestyessä silmieni eteen ihan muutaman askeleen päässä Kannelmäen asemalta.

Satumaisen näkymän takaa paljastui asiallisen näköinen ulko-ovi. Mieleni yhdisti heti Kanneltalon arkkitehtuurisesti sekä Itäkeskuksen Stoaan että Malmitaloon.

Jostain syystä kaikissa toistaiseksi käymissäni monitoimitalossa sijaitsevissa kirjastoissa kirjastoon on menty ulko-ovesta oikealle käännyttäessä. Niin myös täällä Kannelmäessä. Samoin Kannelmäessä kirjaston sisäovi oli hyvin eleetön. Näille voisi ehkä tehdä jonkin kollektiivisen kasvojenkohotuksen kaikissa kohteissa - kyllä kirjasto jonkun pienen ledkyltin tai muun huomiovalon ansaitsisi. Kannelmäessä ovet olivat kuitenkin edes kivan avarat.

  

Kirjaston hieno muoto pääsi yllättämään minut. En ole nähnyt pohjapiirustusta, mutta kokemukseni oli, että kirjasto jakaantui tavallaan kahteen osaan: pitkänomaiseen pääsaliin ja päädyn ympyränmuotoiseen kaunokirjallisuuden tilaan. Yleisvaikutelma oli avara.

Pitkänomaista tilaa hallitsi keskellä roikkuva kantelen muotoa jäljittelevä elementti, joka toimii mainiosti erilaisten pienten kirjanäyttelyiden alustana.

Kaunokirjallisuuden pyöreä tila oli muodoltaan todella ovela - sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa pyörimään ja etsimään itselleen luettavaa.

Yksityiskohtana jäi mieleen kattoon upotettu keltainen teos.

Takaisinpäin ulko-ovea kohti kävellessä tuli vielä erikseen huomattua, kuinka hyvin lastenosasto oli taas sijoitettu omaan tilaansa kirjastossa. Kaikissa kirjastoissa olen ollut vaikuttunut siitä, kuinka paljon tilan jakamista erilaisille toiminnoille on mietitty ja onnistuneesti toteutettu.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1992

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Roskapihtejä lainattavaksi

Kirjasto: 25/71

Pvm: 13.12.2018

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta

Kirja: Jukka-Pekka Palviainen: John Lennonin valkoinen flyygeli

Keskustakirjasto Oodi

Ajattelin olla todella viileän pidättyväinen ja vierailla Oodissa joskus keväällä, kun ruuhkat ovat hälvenneet. Sen verran onnistuin, että olin kolmannen kerroksen kirjataivaassa vasta noin varttia yli kahdeksalta avajaisaamuna. Tarkoituksena oli vain kurkistaa, kuinka helppo Oodiin olisi mennä suoraan rautatieasemalta, ja olihan se helppoa: Eteläpäädyn ovi on edessä ihan heti laiturin 19 vieressä.

Tästä ovesta kun menee sisään, pääsee suoraan liukuportaisiin, jotka nostavat ylös kirjojen luokse. Kakkoskerroksen toimintatilat voi siis vaivatta ohittaa niin halutessaan.

Kirjataivas on kaunis. Kauheasti olen kuullut ja lukenut kritiikkiä siitä, että siellä on liian avaraa ja liian vähän kirjoja. Itse tunsin lähinnä syvää kiitollisuutta Suomea ja Helsinkiä kohtaan, että he olivat tehneet meille näin kauniin kirjaston. Pääkaupunkiseudulla on niin paljon ihania, erilaisia kirjastoja, joilla jokaisella on oma luonteensa ja viehätyksensä. Minulle riittävät hyvin Oodin 89 000 kirjaa ja se, että tilan näkeminen salpaa hengen.

Avajaispäivä aamuna kirjoja ei ollut vielä ehditty edes juurikaan lainata, ja oli suorastaan hämmentävää nähdä hyllyssä niin monta kappaletta samaa teosta vierekkäin.

Ylitin itseni ja uskalsin mennä melkein eteläpäätyyn asti kuvaamaan Sanomatalon seinää joulukuisessa sateessa. Ulkoapäin näkee, että pelko astua kyseiseen kulmaan on täysin irrationaalista, mutta sisällä ollessa tyhjyyden tuntu on todellista.

Pohjoispäädyn tasanne ja sen alla olevan lastenosasto tekivät myös vaikutuksen. Pohjoistasanteelle en vielä kiivennyt näkymiä ihmettelemään.

Salahyllyn takana oleva satuhuone vaikutti houkuttelevalta. Sitä ei vain varmaan koskaan enää tule näkemään näin autiona.

Poistuin rakennuksesta jo mainetta saaneiden taideteoskierreportaiden kautta. Ne olivat koettuna sittenkin vain tavalliset kierreportaat - edes niiden insinööritaidon ihmettä eli kiinnittymättömyyttä mihinkään ei kävellessä huomaa.

Alhaalta pääsisäänkäynnin vierestä olisi saanut vielä palan Oodi-kakkua avajaispäivän kunniaksi. Jätin sen kuitenkin väliin ja kiirehdin töihin. Tulen varmasti käymään täällä vielä kymmeniä kertoja. hyvin paljon jäi tällä ensivierialulla vielä näkemättä, mutta pidin paljon siitä, mitä näin.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2018

Pinta-ala: 17250 m2

Erikoisuus: Toisen kerroksen kaupunkiverstas

Kirjasto: 24/71

Pvm: 5.12.2018

Kulkuväline: I-juna Malmilta

Kirja: Tommi Kinnunen: Pintti (jos olisin varannut HelMetistä, olisin ollut sijalla 1600)

Puistolan kirjasto

Moniin HelMet-kirjastoihin pääsee näppärästi junalla, niin kuin esimerkiksi Puistolan aseman vieressä sijaitsevaan Tapulikaupungin kirjastoon. Puistolan kirjasto puolestaan löytyy vasta jonkinmoisen bussikyydin päästä radan toiselta puolelta, jostain Puistolan ja Heikinlaakson välimaastosta. Myös Puistolan kirjasto on osa suurempaa monitoimikompleksia, mutta talosta ei voi erehtyä edes marraskuisessa pimeydessä.

 
Melko pimeäksi jäävä kadunpuoleinen sivu ohjaa kulkijan valoisalle sisäänkäynnille.

Torstai-iltana monitoimitalossa on hiljaista. Vahtimestari istuu kopissaan ja päästää pitkämatkalaisen käymään naistenhuoneessa. Sitten on aika suunnata ulko-ovesta oikealle, kohti kirjaston sisäänkäyntiä.

Kirjasto on hurjan pieni, ja yleisnäkymä ovelta on vähän sekava, kun kaikki hahmotettavissa oleva mahtuu yhteen silmäykseen.

Silmä tottuu kuitenkin pian ja pian sitä huomaa, että tämäkin kirjasto on jaettu pienillä fiksuilla jutuilla toimiviin osa-alueisiin. Esimerkiksi lehtienlukualue erottuu hyvin omaksi, rauhalliseksi tilakseen.

Myös kirjahyllyt ovat yhtä säntillisesti riveissään kuin muissakin kirjastoissa, ja lopulta lähempää katsottuna miellyttävän väljästi sijoitellut niin, että lukemista etsivä pääsee hyvin valetelemaan ja pohtimaan niiden väliin. 

Kirjaston värikkäistä yksityiskohdista tänä pimeänä marraskuisena torstai-iltana minua ilahdutti erityisesti yhden ikkunan somistukseksi koottu lasten askartelema perhosverho.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1985 (remontti 2011-2012)

Pinta-ala: ??? (koko monitoimitalo bruttoala 4730 brm²)

Erikoisuus: Lukukoira Doris paikalla kerran kuukaudessa

Kirjasto: 23/71

Pvm: 29.11.2018

Kulkuväline: Juna + bussi 74 Malmilta

Kirja: Max Porter: Surulla on sulkapeite

Maunulan kirjasto

Matkalle Hakaniemestä kotiin voi aurinkoisena marraslauantaina hyvin mahduttaa piipahduksen Maunulan kirjastossa. Muistan lukeneeni kirjastosta ylistävän uutisen sen avauduttua, ja odotukset ovatkin korkealla. Kun astun ulos bussista, ensimmäinen reaktio on kuitenkin pettymys. Maunula-talon kadunpuoleinen julkisivu ei säväytä.

Lähden kiertämään rakennusta myötäpäivään, koska talon vasenta laitaa (bussipysäkiltä katsottuna) kulkee myös Maunulan kirjaston osoitteenmukainen katu. Löydän kolmelta seuraavalta sivulta lisää vaaleaa elementtiseinää, S-Marketin lastausalueen ja pienen, lukitun oven, joka ilmeisesti vie nuorisotilaan. Juuri kun olen luovuttamaisillani, eteen avautuu kaunis puuverhoiltu julkisivu. Maunulalaiset piilottavat aarteensa hyvin. Allaolevassa vastavaloon otetussa kuvassa seinän hieno syvyysefekti ei tule kunnolla ilmi.

Tänne asti jos jaksaa, sisäänkäynti Maunula-taloon ja sitä myötä myös kirjastoon on sitten jo helppo löytää.

Sisäänkäynninpuoleinen julkisivu antoi jo lupauksen tulevasta, ja lupaukset lunastetaan heti kirjastoon johtavien portaiden yläpäässä: Näkymä alas kirjastoon on kaunis, ilmava ja samalla värikäs.

Kirjaston yksi seinä on käytännössä pelkkää ikkunaa, joten kirjastoon - joka on kooltaan yllättävän kompakti - suorastaan tulvii valoa. Valkoiset kalusteet kirjahyllyt mukaan lukien vielä tehostavat vaikutelmaa. Tila on korkea ja kirjahyllyt matalia, joten olo on kuin paremmassakin designolohuoneessa. Mielleyhtymiä Seinäjoen kaupunginkirjastoon ei voi välttää.

Harmonisen kokonaisuuden täydentävät kauniit hyllyopasteet, jotka valikoituivat tämän kirjaston mieleenpainuneeksi yksityiskohdaksi.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2016

Pinta-ala: 452 m2 (hyötypinta-ala)

Erikoisuus: Kirjastosta voi lainata ukulelen

Kirjasto: 22/71

Pvm: 17.11.2018

Kulkuväline: Bussi 67 Hakaniemestä

Kirja: Nikolaj Frobenius: Pelon kasvot 

Tikkurilan kirjasto

Marraskuisena lauantaina on vihdoin aika käydä Tikkurilan kirjastossa, joka on periaatteessa yksi lähikirjastoistani. Koskaan en ole siellä kuitenkaan kahdenkymmenen vuoden aikana piipahtanut. 70-lukulaista estetiikkaa henkivä rakennus löytyy puistoalueen reunalta aivan Tikkurilan keskustasta.

Ulko-ovi henkii arvokkuutta ja lupaa hyvää kirjastoelämystä, vaikka kirjastoan alue onkin jäänyt hieman uuden aseman, kauppakeskuksen ja liikerakennusten takapihalle.

Alakerrassa on aulatila, josta oikealle mentäessä pääsee erilliseen tilaan sijoitetulle lastenosastolle. Pikavilkaisulla tila vaikuttaa oikein värikkäältä ja viihtyisältä, joskin hieman hämärältä.

Lastenosastolta poistutaan takaisin aulaan, josta portaat vievät ylös ns. aikuisten osastolle. Portaiden yläpäässä ilahduttavat yllättävän valoisa tila ja avaruuden tuntu, jotka ovat ensimmäiset havainnot tilaan tultaessa. Asiakaspalvelu löytyy heti portaiden vierestä vasemmalta.

 Kahdenkymmenen kirjaston kokemuksella voinen jo sanoa, että Tikkurilan kirjaston hyllyratkaisut ovat tyypilliset Helmet-kirjastolle: kirjat löytyvät verrattain matalista puuhyllyistä. Hyllyjen lomaan on sijoiteltu lukutuoleja.

Täällä niin kuin muissakin kirjastoissa on tilojen sijoitteluun paneuduttu huolella. Tämä on erinomaista, sillä näin kirjaston eri toiminnot ja toimijat voivat elää sopuisasti yhtä aikaa samassa rakennuksessa. Tikkurilassa viihtyisät työskentely- ja lukutilat jäävät portaita noustessa kulkijan taakse.

Yksityiskohdaksi Tikkurilasta valikoitui - siitä huolimatta, että minua aina hieman ahdistaa se, jos kirjoja on leikelty - yksi tällainen kirjan sivuista tehty koriste. Näitä oli erilaisia ripoteltuna hyllyjen päälle tilaa elävöittämään.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1984

Pinta-ala: 4933 m2 (koko rakennuksen hyötypinta-ala)

Erikoisuus: Vantaan pääkirjasto, omatoimikirjasto

Kirjasto: 21/71

Pvm: 10.11.2018

Kulkuväline: Polkupyörä

Kirja: Amin Maalouf: Siipirikko mies

Myyrmäen kirjasto

Marraskuiseen iltaan sopii taas kerran hyvin salibandyn ja kirjastovisiitin liitto, kun päätän poiketa Myyrmäen kirjastossa matkalla Energia Areenalle. Myyrmäen kirjasto löytyy juna-aseman vierestä olevasta Myyrmäkitalosta, jonka seinään ladottu valomainos ohjaa etsijän oikeaan rakennukseen.

Sisäänkäyntiä taloon ja siellä varsinaiseen kirjastoon saa hieman etsiä, sillä mitään opastusta en ulkoseinän valomainoksen lisäksi huomannut. Valoisa kirjastosali on onneksi vaikea missata, sillä se täyttää hyvän osan Myyrmäkitalon asemanpuoleisesta alimmasta kerroksesta. Ovella kirjastoa mainostetaan vain vaatimattomalla A4-lapulla, josta käyvät ilmi aukioloajat.

Kirjastosali on yksi yhtenäinen tila, jossa eri toiminnot on kuitenkin hyvin erotettu toisistaan. Yleisnäkymää hallitsevat rauhallisin välein sijoitetut, sopusuhtaisen kokoiset kirjahyllyt, mikä on mukavaa. Pidän siitä, että kirjastossa kirjat ovat pääroolissa.

Lasten osasto on sijoitettu sisääntulosta oikealle. Perjantai-iltana siellä ei varsinaisia lapsia ollut, joten en osaa arvioida, miten mahdollinen elämöinti kiertäisi kirjaston tilassa. Tila on hauskasti sisustettu ja muun muassa legoja oli käytettävissä. Itsenikin teki mieli kokeilla kutsuvia "lukukolmioita".

Bestseller-kirjat olivat hyvin esillä kirjaston etuosassa hauskoissa kolmiohyllyissä. Oli mukavaa, että samaa kirjaa oli lainattavaksi useampia kappaleita.

Olin jo netistä lukenut, että Myyrmäen kirjasto sijoittuu kahteen kerrokseen. Yllätyksekseni reitti toiseen kerrokseen kulkikin kirjastosalin ulkopuolelta, eli kirjaston tilat olivat kaksi erillistä osaa Myyrmäkitaloa. Kakkoskerroksen lehtiluku- ja työskentelytila oli myös erittäin onnistunut. Tila on rauhallinen ja valoisa, ja salin etuosassa oli tarjolla hyvä lehtivalikoima.

Ylläolevassa kuvassa näkyvää käytävää kun seurasi eteenpäin, pääsi vielä työskentelyalueelle, jossa oli kivoja yksittäisiä työpisteitä ja nojatuoleja tarjolla.

Myyrmäen kirjasto oli raikas, funktionaalinen kokonaisuus ja helposti saavutettavissa niin kuin kirjaston pitääkin olla. Erityiskiitos perjantain pitkästä aukioloajasta (kello 20 asti)!

Faktat

Valmistumisvuosi: 1993 (remontti 2017-2018)
Pinta-ala: ??? m2

Erikoisuus: Esiintymislava ja tapahtumatila, joka on varattavissa ilmaiseksi
Kirjasto: 20/71
Pvm: 2.11.2018
Kulkuväline: P-junalla Rautatieasemalta
Kirja: Jessica Winter: Break in Case of Emergency