Myllypuron mediakirjasto

Tiistai-ilta oli sateinen, mutta ujutin silti aikatauluun kirjastovierailun Myllypuron mediakirjastoon ennen salibandytreenejä, samoilla nurkilla kun olivat. Metroasemalta maanpinnalle noustessa kirjaston tuttu tunnus näkyikin jo kadun toisella puolella olevan betonirakennuksen seinässä. Se sai oman mielialan painumaan sateen mukana viemäreitä kohti: näinkö ankeaksi tämä lähiökirjasto nyt sitten on suunniteltu?

Sisäpihalle löydettyäni ilo olikin sitä isompi: Kyseessä olikin erittäin pirteän näköinen, moderni rakennus joka ainakin paatuneen kirjastofriikin mielestä suorastaan kutsui sisälle.

Olin unohtanut, että kyseessä on mediakirjasto. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kirjastossa oli muutama lukupaikka ja pääosa hyllytilasta oli varattu lehdille. Lisäksi pienen kirjastotilan päädyssä kaksi nuorta miestä pelasi futispeliä kunnioitettavan suurella screenillä. Yleiskuvaksi otin kuvan lehtihyllyistä. Tyylikkäitä ovat.

Tämän kirjaston yksityiskohdaksi sopiikin sitten se ainoa pieni kirjahylly, mikä salista löytyi. En mitenkään vastusta kirjaston uusia toimintamuotoja, mutta pitää joka kirjastosta sentään mahdollista olla lainata kirjoja! Ihan hyvä ajatus laittaa tänne tarjolle vain Bestseller-kirjoja, jotka ainakin nimensä perusteella ovat niitä halutuimpia lainattavia.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2011
Pinta-ala: 150 m2

Erikoisuus: Leffaillat, läppärikerho
Kirjasto: 15/63
Pvm: 17.4.2012
Kulkuväline: Metro

Kirja: Carol Shields: Ruohonvihreää

Rikhardinkadun kirjasto

Työpaikkaani lähinnä oleva kirjasto on Rikhardinkadun kirjasto. Harvoin siellä tulee kuitenkaan käytyä, sillä se ei ole ns. reitillä, ja niinpä Rikhardinkadulle päätyäkseen täytyy tehdä erityinen päätös. Kirjaston läheisyydestä johtuen päätin erään tiukan työviikon perjantaina käyttää lounastuntini kirjastovierailuun.
Koska kirjasto oli ennestään tuttu, uumoilin jo etukäteen, että piipahdus Rikhardinkadulla voisi auttaa myös zen-mielentilan löytymisessä. Kirjasto on nimittäin jo rakennuksena sellainen, että satunnainen kirjastovierailija tuntee olevansa aikamatkalla.

Myös ulko-ovi on hyvin itsetietoinen, ja jämäkkyydessään rauhoittava. Tyylikkäät tammiovet tuovat mieleeni Narnian vaatekaapinovet. En ole ihan varma, pidänkö tekstistä oven yläpuolella vai en. Sinänsä se on jugendmaisen tyylikäs, mutta on ehkä hiukan liikaa koristeellisen rakennuksen seinää vasten.

Rikhardinkadun kirjasto on entisenä pääkirjastona yksi suurimmista. Kirjoja on kuudessa kerroksessa, sekä rakennuksen keskiosassa (josta hieman myöhemmin) että siipiosissa. Lokeroisuudesta johtuen kirjaston joka osassa on hyvin kotoinen vaikutelma, vaikka kokonaispinta-ala onkin suuri. Hyllyt ovat maltillisen matalia ja pieniä, ja täällä todellakin tuntee olevansa olohuoneessa.

Rikhardinkadun kirjaston yksityiskohta oi yksi harvoista, jotka tiesin jo etukäteen - sen olisi pakko olla kirjaston keskiosaa hallitseva kirjatorni. Tällaiselle bibliofiilille kerros toisensa jälkeen kohoava kirjoja täynnä oleva (lähes) loputon rakennelma on kuin matka taivaaseen. Mietittävää toi lähinnä se, miten ja mistä kohtaa tornin saisi parhaiten kuvattua. Vaikka erilaiset lukusopet joita on ripoteltu pitkin matka ylöspäin olivat myös houkuttelevia, samoin kuin näkymä tornista alaspäin, päädyin kuvaan jossa torniin vievien portaiden kaunis muotoilu tulee hyvin esiin.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1881 (laajennus 1923 ja 1957-59, peruskorjaus 1986-88 ja 2002-2003, muita isoja korjaustöitä 1913 ja 1923)
Pinta-ala: 2475 m2

Erikoisuus: British Collection, taiteilijakirjakokoelma
Kirjasto: 14/63
Pvm: 14.4.2012
Kulkuväline: Kävely

Kirja: Joan Brady: God on a Harley: a spiritual fable (British Collectionista)

Käpylän kirjasto

Ihanaa, kun Helmet-alueella on jokaiselle kirjasto melkein kävelymatkan päässä! Vallilasta huristelin muutaman pysäkinvälin vieraillakseni samana iltana vielä Käpylän kirjastossa. Odotin klassiselta puutaloalueelta löytyvän tunnelmallisen rintamamiestaloon sijitetun kyläkirjaston, mutta löysinkin vilkasliikenteisten teiden takaa jämäkän funkkisrakennuksen:

Koko talo on kirjaston käytössä, joten oikeasta sisäänkäynnistä ei ole epäselvyyttä.

Vaikutelma kirjaston sisällä on sama harkkomaisuus kuin ulkopuoleltakin: Hyllyt ovat matalia ja ne on asetettu viistosti muutamaan riviin suorakulmaiseen tilaan. Myös huoneen reunoja kiertävät matalat hyllyrivit.

Yksityiskohdaksi poimin palvelutiskin edessä olevat "esittelykuutiot", joiden päälle henkilökunta on asettanut mielestään lainaamisen arvoisia kirjoja näytille. OIkein hauska idea, että kuutioihin on kaiverrettu sitaatteja erityyppisistä kirjallisista lähtestä. Muun muassa Ismo Alangon Sielun veljet -tyyppistä runoutta löytyi (ei kuvassa).



Faktat

Valmistumisvuosi: 1939 (perusparannus 1979, peruskorjaus 2011)
Pinta-ala: 369 m2

Erikoisuus: Käpylä-kokoelma (huomasin vasta jälkeenpäin...)
Kirjasto: 13/63
Pvm: 19.3.2012
Kulkuväline: Bussi 65A
Kirja: Saara Kesävuori: Äidin rakkaus