Pasilan kirjasto

Betonisessa Itä-Pasilassa pääkirjaston rakennus näyttää suorastaan kauniilta, sillä se on verhoiltu tummansinisillä (lasi?)tiilillä. Aikataulusyistä en voinut käydä katsomassa ulkoasua Rautatieläisenkadun puolelta, mutta Kellosillan puoleinen pääsisäänkäynnin sivu oli vallan kutsuva. Toki tänne pitää nimenomaisesti osata tulla, joten jatkan liputtamista keskustakirjaston puolesta.

Ulko-ovella katse kiinnittyy massiiviseen lamppuun. Jykevät metalliovet viestivät siitä, että tämä on kirjasto isolla koolla - tässä rakennuksessa ei ole muita toimintoja.

Pääkirjaston sisäosat ovat samaa vaaleaa kasariestetiikka, johon olen projektin puitteissa törmännyt jo useasti. Olikohan nousukaudella niin paljon rahaa, että kaikki pääkaupunkiseudun kirjastot päätettiin uudistaa? Pääkirjasto on hulppean kokoinen aikaisemmin näkemiini lähiökirjastoihin verrattuna, ja yleisötilat on jaettu fiksusti kahteen kerrokseen niin, että kirjat ovat alhaalla ja lehdet ylemmässä kerroksessa. Yleisilme on miellyttävän väljä, tilantuntua luo varmasti myös se, että toinen kerros on keskeltä avoin alakerrokseen. Jollen olisi juuri vieraillut Berliinissä ja niin ollen ollut kyllästetty toisen maailmansodan tarinoilla, olisin varmasti perehtynyt myös alakerroksessa olleeseen Anne Frank -näyttelyyn.

Yksityskohdan etsiminen näin suuresta tilasta oli haastavaa. Lopulta löysin vanhoista kirjoista ja ihmisen elämänvaiheista koostettuun teokseen, joka herätti huomion. Etenkin teoksen alaosa muistutti lämpimästi mieleen oman lukupolun ensimmäiset askeleet. Jälleen tekijä ja teoksen alkuperä jäivät valitettavasti arvoitukseksi.

Tässä yhteydessä täytyy myös kiittää Pasilan kirjavaraston henkilökuntaa, jota olen työllistänyt melko paljon viime aikoina tämän projektin puitteissa.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1986
Pinta-ala: 7409 m2

Erikoisuus: Pääkirjasto

Kirjasto: 7/63
Pvm: 28.1.2012
Kulkuväline: N-juna

Kirja: Petri Tamminen: Enon opetukset