Itäkeskuksen kirjasto

Lauantaina alkoi salibandykausi, ja pelit olivat sillä ikävällä rytmityksellä, että pelien välissä oli kaksi tuntia. Päätin hyödyntää tämän käymällä tauolla Myllypurosta Itäkeskuksen kirjastossa. Kirjasto on minulle hyvinkin tuttu, sillä olen opiskeluaikoina useasti lukenut tenttiin siellä.

Itäkeskuksen kirjasto sijaitsee Stoa-kulttuurikeskuksen tiloissa. Talossa on siis kaikenlaista toimintaa, eikä pääovella kirjastoa mitenkään erityisesti hehkuteta. Stoa-talon ulkoasukin on vähän mitäänsanomaton, punaruskeaa laattaa ja ovella tämä lasihässäkkä.

Sisälle mentäessä havaitsee, että tila on melko matala. Edessä on naulakot joihin voi jättää vaatteensa jos on menossa katsomaan esitystä juhlasaliin (jossa on muuten mainiot näyttämö- ja katsomotilat), vasemmalta puolestaan löytyy ravintola-kahvila. Kirjastoon haluavan on osattava kääntyä oikealle. Asiallisen näköinen virasto-ovi johdattaa kirjojen luo. Yllättävää on, että graafinen ilme vaikuttaa ihan Itäkeskuksen kirjaston omalta, eikä noudata odottamaani HelMetin sinivalkoista linjaa.

Yläkerrassa ovat tietokirjat sekä lastenosasto. Tila on eteistilasta poiketen ihastuttavan avara ja valoisa, sillä katto nouseekin tässä tilassa korkeuksiin. Lastenosasto on hyvin rajattu omaksi tilakseen.

Alakerta, missä kaunokirjallisuus on, onkin sitten vähän ahtaamman oloinen. Katto on matalalla eikä valoa juuri ole. Tilassa on silti mukava tunnelma, siellä täällä on istuinryhmiä, mihin voi jäädä selailemaan lehtiä tai kirjoja ja musiikinkuuntelupisteitäkin on. Perimmäisestä nurkasta löytyvä lukusalikin on ihan toimiva, hiljainen joskin hieman hämärä.

Itäkeskuksen kirjasto ei ollut esteettisessä mielessä mitenkään erityisen säväyttävä, mutta heti sisään astuessa saa kyllä hymyn huulille, kun tulijaa tervehtii lastenosaston hyllyjä vahtiva noin 140-senttinen puinen kirahvi.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1984 (perusparannus ja laajennus 1998)

Pinta-ala: 2166 m2 (alun perin 1100 m2)
Erikoisuus: Lainattava ukuleleKirjasto: 17/72

Pvm: 29.9.2018

Kulkuväline: Bussi, kävelin takaisin Myllypuroon

Kirja: Matias Riikonen: Suuri fuuga 

Kontulan kirjasto

Kun bussista astuu ulos Kontulan ostarille, vähän jännittää. Alkusyksyn päivä on lempeän lämmin, ja aukio on täynnä eri tavalla päihtyneitä ihmisiä. Pitävät paikkaa näköjään olohuoneenaan. Kukaan ei kuitenkaan ole satunnaista vierailijaa kohtaan aggressiivinen, ja saan rauhassa puikkelehtia aukion poikki. Eräiden portaiden yläpäästä näkyy Helsingin kaupungin logolla varustettu kyltti, ja intuitioni sanoo, että kirjastokin voisi olla siellä.

Terveyskeskuksen kyltin kohdalta kun kääntyy vasemmalle, niin kirjasto löytyy matalasta sivurakennuksesta. Ulko-ovi näyttää ihan kutsuvalta, joskin Kontulan betoninharmaa arkkitehtuuri tekee parhaansa latistaakseen vaikutelmaa.

Sisältä Kontulan kirjasto, joka vaikuttaa melko äskettäin remontoidulta (Google paljastaa, että remontti tehtiin vuonna 2012) on mielestäni todella onnistunut. Värit ovat iloiset, matala tila pysyy avarana, ja tilat on hyvin jaoteltu eri toimintoihin. Kirjoja täynnä olevan pääsalin sivustalla on lehtilukusali, sisäänkäynnin vieressä rivi pelikoneita, ja yhdestä nurkasta pääsee hyvin rajattuun erilliseen lastenkirjojen tilaan.

Kirjaston akustiikka on hyvä, sillä äänet eri puolilta tilaa vaimenevat hyvin. Kirjastovirkailijat tuntevat selvästi kävijänsä ja yleistunnelma on lämmin. En osaa auttaa suomea murtaen puhuvaa nuorta miestä, joka etsii selkokielisten kirjojen hyllyä, mutta ilokseni ennen lähtöäni huomaan hänen kainalossaan kirjan. 

Kirjastosta olisi voinut poimia monia asioita mieleen jääneeksi yksityiskohdaksi, mutta tällä kertaa silmäni kiinnittyivät erityisesti ison kirjasalin yleisvalaisimiin.

Minä rakastan sitä, että pääkaupunkiseudulla pidetään huolta lähiöistä.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1975 (remontti 2012)
Pinta-ala: 768 m2

Erikoisuus: Lainattava ompelukone
Kirjasto: 16/72 (kirjastojen määrä on noussut kuudessa vuodessa!)
Pvm: 5.9.2018
Kulkuväline: Bussi

Kirja: Tommi Liimatta: Autarktis

Paluu HelMet-maailmaan

Jostain syystä jota en enää muista, tämä blogi jäi pienelle tauolle. Vähän hätkähdin, kun huomasin, että tauko venähti kuuden vuoden mittaiseksi. Kallion kirjastossa tuli vielä käytyä projektin ensimmäisen vaiheen puitteissa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi siitä tekstiä kirjoittaa. Taidan tehdä sinne uuden käynnin nyt, kun kirjasto on tässä välissä remontoitukin. Joka tapauksessa, helsinkiläinen kirjastojen ystävä yrittää palata linjoille.