Vieraileva tähti: Tampereen Metso-kirjasto

Vietin viime viikonlopun synnyinkaupungissani Tampereella, ja pakkasen paukkuessa oli mukava käydä vierailemassa Tampereen pääkirjastossa, joka oli varmasti elämäni ensimmäinen kirjastowau vuonna 1986. Sekä Suoraman, Kalevan että Tammelan lähikirjastot olivat olleet koulujen yhteyteen koplattuja kirjastohuoneita, joista sai kyllä ahmittavaa, mutta rakennuksina ne eivät jälkiä jättäneet. Metso-kirjasto on hienoimmillaan suoraan ylhäältä katsottuna, jolloin sen metsomaisuus on ilmeistä. Lumien alle hautautuneenakin siitä voi havaita graniitin ja tummentuneen kuparin hienon kombinaation.

Tässä viikonlopun seuralaiseni tyylikkäillä pääovilla. Nykyään hämmennyn aina siitä, että Tampereella julkiset tekstit ovat vain yhdellä kielellä.

Ulko-ovesta astutaan sisään aulaan, josta pääsee vaivattomasti suoraan varsinaiseen kirjastosaliin. Aula on valoisa, koska hauskasti vinoon asetettuun kattoon on jätetty iso ympyränmuotoinen kattoikkuna.

Kirjastosali oli juuri niin avara kuin muistin, sanoisin sitä jopa valtavaksi. Alakertaan levittäytyvä kirjallisuus näytti loputtomalta.

Lastenosasto oli sijoitettu samaa avaraan tilaan salin ulko-ovesta katsoen oikeaan laitaan. Se erottui matalampien, tummien hyllyjensä perusteella.

Alakerrasta löytyy myös kirjaston Pirkanmaa-kokoelma, jonka sisältöä en jäänyt tarkemmin selvittämään.

Jos ei etenekään aulasta oikealle kirjastosaliin vaan kurvaa vasemmalle, pääsee rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Jostain syystä nämä tilat eivät tuntuneetkaan niin tutuilta kuin alakerta, ja myöhemmin internet paljastaakin, että Metsossa on tehty perusteellinen remontti vuosina 2015-2017. Muistaakseni esimerkiksi lehtilukusali sijaitsi ennen alakerrassa, mutta nyt lehtien lukemiselle on varattu kokonainen sali yläkerrasta.

Oma tilansa löytyy myös musiikille. Kirja-, nuotti- ja äänitekokoelmien lisäksi musiikkipuolella on myös modernit laitteet musiikin kuunteluun.

Jotain toisessa kerroksessa on vielä ennallaan, nimittäin kahvila. Muistaakseni jokusen kerran tuli sieltä kupillinen ostettua muun muassa ylioppilaskirjoituksiin ja yliopiston pääsykokeisiin lukiessa. Kahvilan antimien lisäksi pääsee samalla täysin rinnoin nauttimaan myös kattoikkunasta.

Olisin viihtynyt Metso-kirjastossa pitempäänkin, mutta myös Lenin-museo ja Milavida-museo kuuluivat ohjelmaan. 

Jätkäsaaren kirjasto ja infokeskus

Jätkäsaari on minulle etäinen, tuulinen alue, josta haetaan edullista elektroniikkaa ja lähdetään Tallinnaan. Mutta oikeasti se on kehittyvä uusi asuinalue, joten onpa mainiota, että alueelta löytyy myös kirjasto! Kaiken moderniuden keskellä kirjasto ja sen yhteydessä oleva alueen suunnittelun ja rakentamisen etenemisestä kertova infokeskus on sijoitettu sympaattiseen, pieneen tiilirakennukseen vuodelta 1937. Internet kertoo, että Huutokonttorin nimellä kulkeva rakennus oli paikka, johon satamatyöntekijät kerääntyivät aamuisin töihin huudettavaksi.

Raitiovaunu tuo kätevästi suoraan Huutokonttorille, ja nurkan takaa oikealta löytyy sisäänkäynti. 

Valomainos mainostaa alakerran kahvila-baaria (joka näytti hyvin kotoisalta pakkasillassa), mutta selkeä opaste rapussa ohjaa kirjaston etsijän toiseen kerrokseen.

Portaiden yläpäästä löytyy varsinainen sisäänkäynti, ja koska sieltä ei mitään muuta löydykään, eksymisen vaaraa ei ole.

Jätkäsaaren kirjasto on yksi Helmet-alueen minikirjastoista. Kirjahyllyjä taisi olla kaiken kaikkiaan vähemmän kuin kahdessa käsissä sormia. Kokoelman pohjana (ennen kesällä alkavaa kirjojen tekoälykellutusta) on edesmenneen Ruoholahden lastenkirjaston aineisto, joten suurin osa on lasten ja nuorten kirjoja.

Pienenkin tilan yleisvaikutelma on kuitenkin avara. Kun kirjat on sijoitettu tilan etuosaan ja ovesta katsoen oikealle, jää vasemmalle luku- ja oleskelutilaa. Tilaa kannattelevat pylväät on somistettu hauskasti alueen kartoittavin tienviitoin.

Kirjastohuoneen takaosa on varattu infokeskuksen toimintoihin. Vasemmalla on pieni yleisötila, jossa voi pitää esimerkiksi asukaskuulemisia tai muita pieniä esitelmätilaisuuksia. Alla olevassa kuvassa näkyy myös Jätkäsaaren graafinen tunnus, satamanosturin koukusta tyylitelty J-kirjain. 

Oikealla puolella huoneen takaosaa hallitsee Jätkäsaaren pienoismalli, joka jäi mieleen tämän kirjaston yksityiskohtana.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1937 (kirjastokäyttöön 2015)

Pinta-ala: 300 m2

Erikoisuus: Keskittynyt lasten- ja nuortenkirjallisuuteen

Kirjasto: 29/71

Pvm: 21.1.2019

Kulkuväline: Raitiovaunu 6T Bulevardilta

Kirja: Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

Arabianrannan kirjasto

Olen käynyt Arabianrannan kirjastossa kerran aikaisemmin, niihin aikoihin kun se avattiin. Tuolloin minut ajoi liikkeelle tieto siitä, että kirjastossa on Aarnion pallotuoli. Tuota tuolia himoitsin silloin itselleni enemmän kuin mitään muuta. Onneksi kirjasto oli tuttu, sillä pimeässä talvi-illassa on helppo jäädä Arabian vanha tehdasrakennuksen pauloihin.

Sisäänkäynti kirjastoon tapahtuu siis tuon oikealla häämöttävän lasikuution kautta. Tämä pitäisi satunnaisen kulkija pystyä päättelemään seinään kiinnitetystä opastaulusta. Lumisina talvina saattaisi jäädä näkemättä.

Arabia on muotoilijoiden keskittymä, ja itse rakennus onkin mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. Ulko-oven jälkeen taivalletaan melko pitkää ja modernia käytävää aulaan, josta löytyy kahvila ja erinäisiä suomalaisen designin myymälöitä.

Kirjastoon päästäkseen pitää aulassa valita melko suoraan edessä näkyvät puuportaat. Ne noustuaan on kirjaston ovella.

Parhaan yleisnäkymän kirjastosalista saa, kun nousee heti vasemmalla näkyviä rappusia pitkin kirjaston toisen kerroksen ovelle. Varsinainen kirjastosali on nimittäin valtavan avara.

Toisen kerroksen tila on omistettu tietokirjallisuudelle ja lehdille. Erilaisia lukupaikkoja oli verraten runsaasti. Tilan yleistunnelma oli industriaalinen, mikä oli varmaan tarkoituskin. 

Arabianrannan kirjaston lehtivalikoima näytti maallikon silmään varsin vaikuttavalta. Tarjolla oli paljon muotoilun ja taiteen erikoisjulkaisuja. Tyylikkäisiin hyllyihin esillepantuna, totta kai. 

Ja se pallotuoli, se on siellä vieläkin. Ja niin kuin Oodinkin pallotuolit, se oli varattuna teinille, joka toimitti jotain perin tärkeää kännykällään. Hyvä että on tullut kirjastoon toimittamaan!

Faktat

Valmistumisvuosi: 2004 

Pinta-ala:???

Erikoisuus: Kuuntelunurkkaus, jossa vaihtuva kokoelma vinyyli- ja cd-levyjä

Kirjasto: 28/71

Pvm: 15.1.2019

Kulkuväline: Raitiovaunu 6T keskustasta

Kirja: Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento

Viikin kirjasto

Olin Viikissä töissä vuosituhannen alussa, joten matka Viikin kirjastoon oli samalla pieni nostalgiamatka. Kummasti tulvivat muistot mieleen, kun käveli tuttuja reittejä kirjastoa kohti. Viikin kirjasto oli jo silloin aikoinaan mielestäni erittäin onnistunut, maisemaansa istuva modernin arkkitehtuurin edustaja. Vaikutelma oli edelleen positiivinen: talvisessa iltavalaistuksessa pyöreä kirjastorakennus näyttää kauniilta.

Kirjastorakennus on itse asiassa vain 3/4-ympyrä, ja sisään mennään juuri tuon poislohkaistun neljänneksen jättämästä kulmasta. Sisäänkäynnin eteen oli iltaisen kulkijan iloksi heijastettu pieni perhosinstallaatio. 

Ulko-ovesta vasemmalla on erillinen lehtilukusali. Viikissä työskennellessäni olin erittäin hyvin perillä aina kaikesta naistenlehtikeskustelusta, sillä ne tuli säännöllisesti selattua tässä lukusalissa läpi.

Kirjasto sisäänkäynti on ulko-ovesta vinosti eteenpäin. Taas kerran tulee mieleen, ettei sen ehkä tarvitsisi olla noin sekava ilmeeltään.

Ovelta avautuu näkymä suorakaiteenmuotoisen kirjastosalin palvelualueeseen. Tähän päähän salia on keskitetty lainaus-, palautus- ja varaustoiminnot, ja myös palvelutiski löytyy helposti suoraan ovesta eteenpäin käveltäessä. Viisi päivää ennen joulua kirjasto oli jo jouluasussa.

Kirjat on hyllytetty kirjastosalin oikealle jäävään osaan. Tässä kirjastossa ei ole haettu turvallisuuden vaan tilankäytön tehokkuuden tuntua. Etenkin kirjaston takaosan ja seinänvierusten hyllyt ovat huomattavan korkeita.

Aivan kirjaston perältä löytyy vielä yksi lehtienlukualue, joka näyttääkin todella viihtyisältä punaisine tuoleineen ja puisine lampunvarjostimineen. Se on strategisesti sijoitettu lastenosaston viereen, ja sieltä käsin voi sivusilmällä tarkkailla jälkikasvuaan samalla kun itse selaa uusimmat julkaisut.

Etsin pitkään jotain kivaa yksityiskohtaa tästä Viikin kirjastosta, eikä mikään oikein tarttunut silmään. Sitten katsoin onneksi jalkoihini. Kirjaston lattiassa oli nämä pienet askelkuviot, jotka saivat työpäivän päätteeksi vähän tanssahtelemaan hymy huulilla.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1999

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Lainattavat kävelysauvat, kirkasvalolamput asiakkaitten käyttöön 

Kirjasto: 27/71

Pvm: 19.12.2018

Kulkuväline: Bussi 75 Rautatieasemalta

Kirja: Bill Clinton ja James Patterson: Kadonnut presidentti

Välisoitto: Dekkarikirjasto

Vieraillessani Kallion kirjastossa tajusin vasta jälkeenpäin, että en käynyt ollenkaan Dekkarikirjastossa. No, tila on lukittu joten en olisi sinne päässytkään. Nappasin kirjaston somesta tiedon joulukuussa järjestettävästä lukuretriitistä, ja ilokseni tämä ensimmäinen sosiaalisen lukemisen kokemukseni antoi mahdollisuuden myös viettää aikaa Dekkarikirjaston tiloissa.

Dekkarikirjasto huokuu nostalgiaa: Kahden huoneen huoneistossa asui 1920-luvulla Paavo Nurmi, ja hyllyihin on koottu yli 3600 nidettä käsittävä dekkarikokoelma, joka lähti liikkeelle Suomen dekkariseuran vuonna 1996 kirjastolle tekemästä noin 1500 niteen lahjoituksesta. Kun astuu alas Dekkarikirjastoon astuu samalla toisenlaiseen rytmiin, 1950-luvun tunnelmiin.

Lukuretriittiä varten meille lukijoille oli laitettu tarjolle jouluista syötävää ja juotavaa. Dekkarikirjaston etummaisessa huoneessa on kahdeksan hengen pöytä, jonka ääressä voi vaikka pitää pienimuotoisia kokouksia.

Taaemmassa huoneessa sama tunnelma jatkuu. Itse lukemiseen tila oli hieman hämärä näin keski-ikäiselle, mutta onnistui se. Alla olevassa kuvassa näkyy tilan ainoa varsinainen lukuvalollinen paikka, vasemmalle nurkan taakse jäävä säkkituoli.

Itse vietin lukuretriitin kaksituntisen Matias Riikosen Suuren fuugan parissa tässä taaemman huoneen muhkeassa nahkatuolissa.

Dekkarikirjaston tilaa voi vuokrata käyttösääntöjen puitteissa 30 euron tuntihinnalla. Jo mainittujen kokousten lisäksi siellä voi pitää esimerkiksi kirjanjulkistustilaisuuksia tai pieniä (max. 24 henkeä) esitelmätilaisuuksia. Kerrassaan ihastuttava paikka.