Pohjois-Haagan kirjasto

Jään pois Huopalahden asemalla ja lähestyn Pohjois-Haagan kirjastoa takapihan kautta. Siis kirjaimellisesti kävelen polvia myöten lumessa pienen metsän halki (polut ovat jääneet ennätyslumien alle), mutta karttapalvelun avulla löydän kuin löydänkin kerrostalon, jossa kirjaston pitäisi sijaita. Kun pääsen kadun puolelle, hihkaisen ihastuksesta ihan ääneen: Kivijalkakirjasto! Pohjois-Haagan kirjasto sijaitsee nimittäin todella tilassa, joka on varmaan alkujaan suunniteltu liiketilaksi. Korkean kerrostalokompleksin edessä oleva matala siipi suorastaan kutsuu astumaan sisään!

Koska kirjastolle on varattu koko tila, on sisäänkäyntikin tarpeeksi selkeästi merkitty. Kynnys astua sisään on ihastuttavan matala niin fyysisesti kuin henkisestikin

Estetiikaltaan Pohjois-Haagan kirjasto muistuttaa paljon eteläistä sisarkirjastoaan muutaman kilometrin päässä. Tila on suhteellisen matala ja puunväriset kirjahyllyt hallitsevat tilaa.

Lastenosasto on sisustettu ja kalustettu värikkääksi, ja lapsille varattu kulmaus onkin erittäin houkuttelevan näköinen.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Haagan kirjastossa on mukavan kodinomainen tunnelma. Varatut kirjat jätetään palautettaessa avoimeen lokerikkoon ja yhdeltä seinustalta löytyy kierrätystilaa paitsi kirjoille myös muille kodin pientavaroille. Tämä on todellinen kortteliolohuone! Rauhallista lukutilaa etsiville tarjolla on muun muassa Artekin satulavyötuoli kirkasvalolampun kera, mutta eniten kirjaston yksityiskohdista minua ilahdutti tällä kertaa hyvin käytännöllinen ratkaisu lainattavien kävelysauvojen säilytykseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1981

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Kodin pientavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 33/71

Pvm: 11.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta Huopalahteen

Kirja: Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

 

Etelä-Haagan kirjasto

Etelä-Haagan retki osui maanantaille Helsingin kaikkien aikojen lumisimman tammikuun jälkeen. Kartalla lyhyeltä näyttänyt matka Huopalahden asemalta kirjastolle venyi, kun joutui tarpomaan puolisääreen asti ulottuvassa lumessa. Pienen koulunpihaseikkailun jälkeen kirjastorakennus löytyi kuitenkin helposti.

Tässäkin rakennuksessa on muita toimintoja, mutta kirjastolla on kyllä ihan oma ulko-ovi.

Etelä-Haagan kirjasto on kaksikerroksinen. Kaunokirjallisuus on sijoitettu toiseen kerrokseen, johon kurvasinkin ensimmäiseksi heti sisäänkäynnistä vasemmalle vieviä rappusia pitkin. Toinen kerros on varsin avara. Keskellä oleva avoin tila alakertaan vielä lisää tätä vaikutelmaa.

Yläkerrasta löytyy myös tämän kirjaston palvelualue.

Alakerrassa ovat muun muassa lehtienlukualue sekä lastenosasto. Lehtienlukualue on tässä kuvattu yläkerrasta käsin. Samalla voi yrittää hahmottaa kuvan oikeassa reunassa näkyvää taideteosta, joka siis roikkuu katosta. Sitä oli täysin mahdotonta vangita puhelimen kameran linssin läpi.

Lastenosastolla silmääni pisti se, kuinka paljon tilasta oli varattu tietokoneille. Onneksi vastapainoksi tilasta löytyi myös keppihevosparkki!

Alakerrasta löytyi lisää hyllyjäkin, jotka alla lähikuvassa. Alakertaan on sijoitettu haettavat varaukset ja  tietokirjallisuutta. Tässä kuvassa näkyy myös viherkasvi, joita oli kirjastossa sen verran paljon, että asia kiinnitti huomioni. Koko kirjaston tunnelma oli hyvin kodinomainen.

Etelä-Haagan kirjaston hauskin yksityiskohta oli yläkerran kaiteeseen tehty neulekoristelu.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1964

Pinta-ala: 620 m2

Erikoisuus: Oma Huone (sis. ompelukone ja XBox-konsoli), kodin tavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 32/71

Pvm: 4.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta

Kirja: W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

Vuosaaren kirjasto

Näitä lumi-iltoja ei enää oikein erota toisistaan, mutta sen nyt sentään muistan, että vierailtuani Herttoniemen kirjastossa jatkoin samalla vauhdilla metrorataa aina Vuosaareen asti. Jostain syystä luulin, että Vuosaarenkirjasto olisi kauppakeskuksen sisällä, mutta ei se ole. Fiksumpi olisi toki kurvannut kirjastoon Kolumbuksen kautta, mutta minä valitsin mennessä tuulisen ulkoreitin. Vuotalo erottui onneksi pöllyävän lumen läpikin, ja kirjaston valomainos ohjasi oikeaan suuntaan.

Vuotalon sisäänkäynti löytyy tästä näkökulmasta katsoen rakennuksen oikealta puolelta. Lunta oli sellaisina kinoksina, että oli vaikeaa päästä riittävän kauaksi kuvaamaan ovea.

Sisällä kirjaston sisäänkäynti on lähes ulko-ovea vastapäätä. En ehtinyt perehtyä tarkemmin siihen, mitä kaikkea muuta Vuotalosta olisi löytynyt.

Vähän virastoimaisen sisääntulon jälkeen itse kirjastotila sai aikaiseksi minussa monia spontaaneja hurraahuutoja. Ensinnäkin tila on valtavan korkea, ja sen myötä isoille seinäpinnoille toteutetut paneloinnit saavat aikaiseksi erittäin tyylikkään yleisvaikutelman. Ovesta oikealle on erotettu lasten osasto, jossa satunnaista kirjastokulkijaa tervehti muun muassa ystävällinen puukenguru.

Palvelualue on kirjasto keskiosassa ja vasemmalle siirtyessään pääsee sitten aikuisten materiaalin kimppuun. Aikuisten puolella itse kirjahyllyt ovat jotenkin hyvin sotilaallisen näköiset: harmaat ja jämptisti suorissa riveissään. Tämä osa kirjastoa oli myös matala, mikä lisäsi varastotunnelmaa.

Tästä kohdasta kun kääntyy 180 astetta niin saa kokea varsinaisen elämyksen: Aikuisten puolen toiseen päähän aukeaa nimittäin ihastuttava lehtilukusali, jonka seinää koristaa aiheellisesti itseriittoinen teksti.

Vuosaaren kirjastossa kannattaa muutenkin tiirailla vähän normaalia korkeammalle. Yksityiskohdaksi valikoin lastenosaston toiselta päätyseinältä löytyvät nenäkkäät.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2001(remontti 2007-2008)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vuosaari-kokoelma, paljon erilaisia lainattavia välineitä
Kirjasto: 31/71
Pvm: 28.1.2019
Kulkuväline: Metro Siilitieltä
Kirja: Raisa Lardot: Jotain häikkää

Herttoniemen kirjasto

Viime maanantaina oli melkoinen lumipyry ja lähijunilla oli vaikeuksia päästä määränpäähänsä. Kuulin tästä vasta kotiin päästyäni, sillä suuntasin töiden jälkeen Itä-Helsingin kirjastoja tutkimaan. Ensimmäinen kohde oli Siilitien asemalta kartan mukaan kävelymatkan päässä sijaitseva Herttoniemen kirjasto. Matka oli kyllä lyhyt, mutta menihän siihen jokunen hetki parikymmensenttisessä lumihangessa tarpoessa. Löysin kuitenkin kukkulan päälle rakennetulle Herttoniemitalolle, jossa on kirjaston lisäksi muutakin toimintaa.

Piti vielä jaksaa tarpoa läpi tuulen ja tuiskun mäkeä ylös ja kiertää rakennuksen takapuolelle, josta löytyi hyvin merkitty kirjaston sisäänkäynti.

Varsinainen kirjastosali on yleisvaikutelmaltaan avara, vaikka tila onkin melko matala. Etualalla on aulamainen tila, jossa on tietokoneita, palvelualue ja lukupaikkoja, varsinaiset kirjahylly sijoittuvat taaemmas eteenpäin sekä oikealle avautuvaan siipeen.

Tässä kuvaa oikean laidan hyllystöistä. Siellä täällä hyllyjen välissä on pieniä saarekkeita, jonne voi istahtaa kirjastovaeltamisen lomassa. Musta pöytä on muuten ilmeisesti kirjaston alkuperäistä kalustusta, Yrjö Kukkapuron suunnittelema Saturnus-pöytä.

Lastenosasto on täälläkin oma erillinen alueensa, vaikka sijoittuu samaan suureen kirjastosaliin. Väljästi kalustetussa tilassa on hyvin paikkoja pienille lukijoille.

Herttoniemen kirjaston itseoikeutettu yksityiskohta on kävijää heti sisään tullessa tervehtivä taideteos. Kyseessä on taiteilija Heikki W. Virolaisen tekemä patsas Marjatan pojan paluu (1964-65).

Faktat

Valmistumisvuosi: 1972 (kirjasto siirtyy lähipalvelukeskus Hertsiin vuonna 2020)

Pinta-ala: 730 m2

Erikoisuus: VHS-DVD-digitointi, Herttoniemi-kokoelma

Kirjasto: 30/71

Pvm: 28.1.2019

Kulkuväline: Metro Kampista Siilitielle

Kirja: Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus