Satumaisen näkymän takaa paljastui asiallisen näköinen ulko-ovi. Mieleni yhdisti heti Kanneltalon arkkitehtuurisesti sekä Itäkeskuksen Stoaan että Malmitaloon.
Jostain syystä kaikissa toistaiseksi käymissäni monitoimitalossa sijaitsevissa kirjastoissa kirjastoon on menty ulko-ovesta oikealle käännyttäessä. Niin myös täällä Kannelmäessä. Samoin Kannelmäessä kirjaston sisäovi oli hyvin eleetön. Näille voisi ehkä tehdä jonkin kollektiivisen kasvojenkohotuksen kaikissa kohteissa - kyllä kirjasto jonkun pienen ledkyltin tai muun huomiovalon ansaitsisi. Kannelmäessä ovet olivat kuitenkin edes kivan avarat.
Kirjaston hieno muoto pääsi yllättämään minut. En ole nähnyt pohjapiirustusta, mutta kokemukseni oli, että kirjasto jakaantui tavallaan kahteen osaan: pitkänomaiseen pääsaliin ja päädyn ympyränmuotoiseen kaunokirjallisuuden tilaan. Yleisvaikutelma oli avara.
Kaunokirjallisuuden pyöreä tila oli muodoltaan todella ovela - sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa pyörimään ja etsimään itselleen luettavaa.
Yksityiskohtana jäi mieleen kattoon upotettu keltainen teos.
Takaisinpäin ulko-ovea kohti kävellessä tuli vielä erikseen huomattua, kuinka hyvin lastenosasto oli taas sijoitettu omaan tilaansa kirjastossa. Kaikissa kirjastoissa olen ollut vaikuttunut siitä, kuinka paljon tilan jakamista erilaisille toiminnoille on mietitty ja onnistuneesti toteutettu.
Faktat
Valmistumisvuosi: 1992
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Roskapihtejä lainattavaksi
Kirjasto: 25/71
Pvm: 13.12.2018
Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta
Kirja: Jukka-Pekka Palviainen: John Lennonin valkoinen flyygeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti