Vuotalon sisäänkäynti löytyy tästä näkökulmasta katsoen rakennuksen oikealta puolelta. Lunta oli sellaisina kinoksina, että oli vaikeaa päästä riittävän kauaksi kuvaamaan ovea.
Sisällä kirjaston sisäänkäynti on lähes ulko-ovea vastapäätä. En ehtinyt perehtyä tarkemmin siihen, mitä kaikkea muuta Vuotalosta olisi löytynyt.
Vähän virastoimaisen sisääntulon jälkeen itse kirjastotila sai aikaiseksi minussa monia spontaaneja hurraahuutoja. Ensinnäkin tila on valtavan korkea, ja sen myötä isoille seinäpinnoille toteutetut paneloinnit saavat aikaiseksi erittäin tyylikkään yleisvaikutelman. Ovesta oikealle on erotettu lasten osasto, jossa satunnaista kirjastokulkijaa tervehti muun muassa ystävällinen puukenguru.
Palvelualue on kirjasto keskiosassa ja vasemmalle siirtyessään pääsee sitten aikuisten materiaalin kimppuun. Aikuisten puolella itse kirjahyllyt ovat jotenkin hyvin sotilaallisen näköiset: harmaat ja jämptisti suorissa riveissään. Tämä osa kirjastoa oli myös matala, mikä lisäsi varastotunnelmaa.
Tästä kohdasta kun kääntyy 180 astetta niin saa kokea varsinaisen elämyksen: Aikuisten puolen toiseen päähän aukeaa nimittäin ihastuttava lehtilukusali, jonka seinää koristaa aiheellisesti itseriittoinen teksti.
Vuosaaren kirjastossa kannattaa muutenkin tiirailla vähän normaalia korkeammalle. Yksityiskohdaksi valikoin lastenosaston toiselta päätyseinältä löytyvät nenäkkäät.
Faktat
Valmistumisvuosi: 2001(remontti 2007-2008)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vuosaari-kokoelma, paljon erilaisia lainattavia välineitä
Kirjasto: 31/71
Pvm: 28.1.2019
Kulkuväline: Metro Siilitieltä
Kirja: Raisa Lardot: Jotain häikkää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti