Herttoniemen kirjasto

Viime maanantaina oli melkoinen lumipyry ja lähijunilla oli vaikeuksia päästä määränpäähänsä. Kuulin tästä vasta kotiin päästyäni, sillä suuntasin töiden jälkeen Itä-Helsingin kirjastoja tutkimaan. Ensimmäinen kohde oli Siilitien asemalta kartan mukaan kävelymatkan päässä sijaitseva Herttoniemen kirjasto. Matka oli kyllä lyhyt, mutta menihän siihen jokunen hetki parikymmensenttisessä lumihangessa tarpoessa. Löysin kuitenkin kukkulan päälle rakennetulle Herttoniemitalolle, jossa on kirjaston lisäksi muutakin toimintaa.

Piti vielä jaksaa tarpoa läpi tuulen ja tuiskun mäkeä ylös ja kiertää rakennuksen takapuolelle, josta löytyi hyvin merkitty kirjaston sisäänkäynti.

Varsinainen kirjastosali on yleisvaikutelmaltaan avara, vaikka tila onkin melko matala. Etualalla on aulamainen tila, jossa on tietokoneita, palvelualue ja lukupaikkoja, varsinaiset kirjahylly sijoittuvat taaemmas eteenpäin sekä oikealle avautuvaan siipeen.

Tässä kuvaa oikean laidan hyllystöistä. Siellä täällä hyllyjen välissä on pieniä saarekkeita, jonne voi istahtaa kirjastovaeltamisen lomassa. Musta pöytä on muuten ilmeisesti kirjaston alkuperäistä kalustusta, Yrjö Kukkapuron suunnittelema Saturnus-pöytä.

Lastenosasto on täälläkin oma erillinen alueensa, vaikka sijoittuu samaan suureen kirjastosaliin. Väljästi kalustetussa tilassa on hyvin paikkoja pienille lukijoille.

Herttoniemen kirjaston itseoikeutettu yksityiskohta on kävijää heti sisään tullessa tervehtivä taideteos. Kyseessä on taiteilija Heikki W. Virolaisen tekemä patsas Marjatan pojan paluu (1964-65).

Faktat

Valmistumisvuosi: 1972 (kirjasto siirtyy lähipalvelukeskus Hertsiin vuonna 2020)

Pinta-ala: 730 m2

Erikoisuus: VHS-DVD-digitointi, Herttoniemi-kokoelma

Kirjasto: 30/71

Pvm: 28.1.2019

Kulkuväline: Metro Kampista Siilitielle

Kirja: Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus