Nöykkiön kirjasto

Kun Ison Omenan kuhinasta lähtee bussilla länteen, tulee vahva tunne, että ollaan menossa maalle. Tunne voimistuu, kun bussin reitti erkanee Länsiväylältä pohjoiseen. Rakennuskanta on harvaa ja matalaa, ja keskikesän pääasiallinen väri on vihreä. Maantiestä hieman sivussa löytyy Nöykkiön kirjasto, joka ihan omana itsenäisenä rakennuksenaan kohoaa pienellä nypylällä koulun ja päiväkodin välissä.

Talo vaikuttaa hieman rähjäiseltä - itse asiassa suorastaan huutaa pintamaalausta - eikä kirjaston sisäänkäyntikään kovin juhlallinen ole.

Sisällä yllätys onkin iloinen, kun eteen avautuu hyvin avaran oloinen kirjastotila.

Nöykkiön kirjasto on hauskasti värikoodattu siten, että vasemmalla sijaitsevan lastenosaston kalusteiden tehosteväri on pirteä punainen. Lasten aineistoa on kiitettävän paljon tarjolla ja tila vaikuttaa viihtyisältä.

Aikuisten puolella - ulko-ovesta suoraan eteenpäin - tehosteväriksi vaihtuu rauhallinen sininen. Nämä perusvärit toimivat hyvin muuten puunväristen kalusteiden kanssa.

Luulin, että koko tila olisi vain hyllyjä täynnä, mutta hyllyjen välistä löytyy yllättäen myös oikein mukavan näköinen sohvaryhmä.

Aivan kirjaston perältä löytyy myös ovi Soittohuoneeseen, jossa jopa viisi soittajaa voi soittaa yhtä aikaa, hiljaa!

Väritehosteiden lisäksi Nöykkiön kirjastossa ilahduttivat lamput. Näitä samoja lamppuja on varmasti monessa muussa kirjastossa, mutta juuri Nöykkiön kirjaston korkeassa kattorakenteessa ne näyttivät erityisen viehättäviltä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1986
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Soittohuone
Kirjasto: 51/71
Pvm: 17.6.2019
Kulkuväline: Bussi 159 Isosta Omenasta
Kirja: Aki Ollikainen: Pastoraali

Ison Omenan kirjasto

Espoon kirjastot vaikuttavat reittioppaan perusteella hieman vaikeasti tavoitettavilta, joten suunnittelin aurinkoiseksi lomapäiväksi kolmen kirjaston kierroksen Etelä-Espooseen. Ensimmäisenä vuorossa olisi metromatkan päässä oleva Ison Omenan kirjasto. Siellä olen käynytkin kerran aikaisemmin, juuri ennen kuin projekti jäi katkolle 2012-2013 vuodenvaihteessa. Tuolloin Omppuun mentiin bussilla, ja kirjasto löytyi jostain keskeltä kauppakeskusta. Nyt Isoon Omenaan pääsee hurauttamaan suoraan metrolla.

Pyörin jonkin aikaa kauppakeskuksessa, mutten löytänyt mitään kirjastoon viittaavaa opastetta. Oli pakko käydä lunttaamassa kirjaston verkkosivuilta, miten löytäisin perille. Opin, että minun pitää seurata "Palvelutori"-opasteita. En olisi kyllä osannut arvata.

Opasteiden johdattaman löysin kuitenkin kolmanteen kerrokseen, jossa eteen avautui varsin isolta näyttävä alue. Siitä pystyin ensimmäiseksi hahmottamaan vasemmalla sijaitsevan massiivisen palautusseinän sekä suoraan edessä sijaitsevan Palvelutorin palvelutiskin.

Kunnon hämäläisenä epäröin kysyä neuvoa, eikä tarvinnutkaan. Sisäänkäynnin vierestä löytyi myös opastetaulu, joka kertoi mitä kaikkea Palvelutorilta löytyy: Kuntapalveluita laidasta laitaan.

Siirryin kirjastoalueelle, jossa näytti olevan tarjolla musiikkia, sarjakuvia ja lasten aineistoja. Sopi hyvin siihen, että tämä alue sijaitsi neuvolan vieressä.

Yksityiskohtina ilahduttivat lasten puolen satuimaiset kuvitukset sekä keltainen lukukuutio.

Vähän hämmästelin sitä, että aikuisten aineistoa näytti olevan hyvin niukasti tarjolla - vain varausten nouto ja pieni bestseller-hylly sattuivat silmään. Rekisteröityäni vielä tilan takaosassa sijaitsevan Pajan 3D-printtereineen ja ompelukoneineen kohautin olkiani erikoiselle ratkaisulle ja lähdin rullaportaita alas päin.

Onneksi sain jonkin etiäisen ja vilkaisin opastekarttakuvaa vielä kerran - kirjastohan jatkui pitkän käytävän toisessa päässä! Kävelin siis Kelan tiskien editse ja löysin kuin löysinkin kirjaston palvelutiskille.

Virkailijan käden osoittamasta suunnasta löytyi viimein myös aikuisten aineisto. Koska olin napannut luettavaa jo Bestseller-hyllystä, en jäänyt perehtymään kokoelmaan sen tarkemmin.

Lopulta onnistuin myös löytämään Isosta Omenasta ulos. Jos kirjastoon saapuu jotain muuta kautta kuin metroportaista, voi jo ulko-ovelta asti alkaa suunnistaa Palvelutorille.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2016 (kirjasto Isossa Omenassa vuodesta 2001)
Pinta-ala: n. 2000 m2 (arvio opastekartasta; Palvelutorin pinta-ala 6000 m2)
Erikoisuus: Paja, musiikkistudio & soittohuone; Suomen suosituin kirjasto (kävijämäärä)
Kirjasto: 50/71
Pvm: 17.6.2019
Kulkuväline: Metro Kampista
Kirja: Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Venäjänkielinen kirjasto

Olisinpa tajunnut Sellon kirjastossa käydessäni, että samasta osoitteesta löytyy myös toinen kirjastokohde. No, enpä tajunnut, joten piti tehdä uudestaan matka Leppävaaraan. Venäjänkielistä kirjastoa ei ollutkaan ihan helppo löytää, sillä alakerran opasteista en sitä omatoimisesti bongannut. Infotiskin ystävällinen virkailija sitten ohjasi toisen kerroksen "ihan perälle".

Kirjastoa ei ole mitenkään erityisesti rajattu Sellon tilassa. En myöskään osaa kyrillisiä aakkosia, joten en olen täysin varma, löysinkö oikean paikan. Luulen kuitenkin löytäneeni. Venäjänkieliseen kirjastoon on koottu 25 000 niteen (+ melkein 3000 sähköisen julkaisun) kokoelma, josta osa oli ennen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen instituutissa, osa ympäri HelMetin muita kirjastoja (kirjaston historiasta lisää täältä).

 
Hyllyt noudattelevat Sellon kirjaston estetiikkaa, ja niitä näyttää olevan hyvinkin sen verran, että kirjoja se 25 000 tuonne mahtuu. Osa hyllyistä on matalia, mutta lähempänä ikkunaseinää on melko jyhkeitä, korkeita hyllyjä.

Hyllyväleihin on ripoteltu esittelytelineitä, johon on nostettu kirjoja näytille. Vajavaisesta kielitaidostani johtuen en pystynyt päättelemään, onko kyseessä esimerkiksi joku teema (elämäkertoja?) vai ovatko kirjat telineessä vain sattumalta.

Kirjastossa oli tarjolla myös venäjänkielisiä lehtiä. Hyllyväli oli niin kapea, etten päässyt oikein kuvausetäisyydelle lehtitelineestä.

Kierroksen päätteeksi löytyi äärimmäisestä nurkasta vielä kohtuullisen kokoinen musiikkiosasto.

Industriaaliseen tyyliin sisustetusta kirjastosta oli vaikeaa löytää mieleenpainuvaa yksityiskohtaa. Sellainen kuitenkin oli olemassa, kun vain nosti katseensa vähän ylemmäs: Yhden hyllyn päällä oli, kuin unohdettuna, hieno askartelutyö Pyhän Vasilin katedraalista Punaiselta torilta.

Dokumentoin tähän varmuuden vuoksi myös Venäjänkielisestä kirjastosta lainaamani kirjan, siltä varalta että tuo kirjoitusasu on mennyt tavalla tai toisella pieleen kopioitaessa. Tätä kirjaa siis en pystynyt lukemaan, eikä sitä löydy Helmet-kirjastoista millään osaamallani kielellä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2013 (Sellossa, perustettu 1949)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vain venäjänkielistä materiaalia; lainaus kaikkialle Suomeen
Kirjasto: 49/71
Pvm: 27.5.2019
Kulkuväline: A-juna Kauniaisista
Kirja: Друг / Сигрид Нуньес ; перевод с английского Е. Татищевой

Kauniaisten kirjasto

Toukokuun viimeisenä maanantaina liikenne kulki minua vastavirtaan, kun lähdin Rautatieasemalta kohti Kauniaisia. MM-kultaleijonien kansanjuhla oli alkamassa Kaisaniemessä, mutta minun piti päästä kirjastovierailulle.

Kauniaisten kirjasto on melko lähellä juna-asemaa, joskin hieman piilossa virasto- ja kauppakompleksin takana. Joku remonttikin oli meneillään, mutta löysin ajoittaisista esteistä huolimatta paikalle. Kirjastorakennus oli niin iso, etten saanut sitä yhteen kuvaan mahtumaan.

Jotain hyvin kahdeksankymmenlukulaista estetiikkaa rakennuksessa oli, ulko-ovea myöten. Toivottavasti remontti ulottuu joskus tänne asti ja sisäänkäyntiin saadaan jotain särmää.

Kirjastosali aukeaa heti nähtäväksi. Ensivaikutelmani tilasta oli pieni sekavuus, mutta samalla vaikutelma siitä, että kirjastosta löytyy varmasti paljon kaikenlaista. Tilan mataluus ehkä lisäsi ahtauden tuntua.

Ovesta oikealla on (nyt oppimani mukaan) vanhanaikainen jyhkeä palvelutiski.

Vasemmalle puolestaan jää lastenalue. Sekin vaikuttaa melko perinteiseltä: pienikokoiset Artek-kalusteet ja paljon kirjoja, eikä mitään muuta.

Aikuisten puolen hyllyt ovat jyhkeää vaaleaa kokopuuta nekin. Jos kirjasto joskus remontoidaan, toivon, että nämä kaunottaret säilyvät.

Kirjaston perältä löytyi myös verrattain iso lukusali. Lämmin ilta, torijuhlat ja useimpien pääsykokeiden jälkeinen päivä varmaan vaikuttivat siihen, että salissa oli hyvin tilaa.

Kirjastokierroksen päätteeksi löytyy vielä Kauniaisten kirjaston musiikkiosasto, joka sekin on melko vaikuttavan kokoinen. Nuotteja ja levyjä on paljon.

Kauniaisten kirjasto on hillitty ja hallittu kokonaisuus, jossa osat nivoutuvat yhteen tasalaatuiseksi kokonaisuudeksi. Iloinen yksityiskohta löytyi kuitenkin heti ovelta, nimittäin lasten lainausautomaatti, joka suorastaan kutsuu lainaamaan niin monta kirjaa kuin vain jaksaa kantaa.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1985 (asiakastilojen remontti 2005)
Pinta-ala: 1032 m2
Erikoisuus: Matrikkelikokoelma, Grani-kokoelma
Kirjasto: 48/71
Pvm: 27.5.2019
Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta
Kirja: Hassan Blasim: Allah99