Kontulan kirjasto

Kun bussista astuu ulos Kontulan ostarille, vähän jännittää. Alkusyksyn päivä on lempeän lämmin, ja aukio on täynnä eri tavalla päihtyneitä ihmisiä. Pitävät paikkaa näköjään olohuoneenaan. Kukaan ei kuitenkaan ole satunnaista vierailijaa kohtaan aggressiivinen, ja saan rauhassa puikkelehtia aukion poikki. Eräiden portaiden yläpäästä näkyy Helsingin kaupungin logolla varustettu kyltti, ja intuitioni sanoo, että kirjastokin voisi olla siellä.

Terveyskeskuksen kyltin kohdalta kun kääntyy vasemmalle, niin kirjasto löytyy matalasta sivurakennuksesta. Ulko-ovi näyttää ihan kutsuvalta, joskin Kontulan betoninharmaa arkkitehtuuri tekee parhaansa latistaakseen vaikutelmaa.

Sisältä Kontulan kirjasto, joka vaikuttaa melko äskettäin remontoidulta (Google paljastaa, että remontti tehtiin vuonna 2012) on mielestäni todella onnistunut. Värit ovat iloiset, matala tila pysyy avarana, ja tilat on hyvin jaoteltu eri toimintoihin. Kirjoja täynnä olevan pääsalin sivustalla on lehtilukusali, sisäänkäynnin vieressä rivi pelikoneita, ja yhdestä nurkasta pääsee hyvin rajattuun erilliseen lastenkirjojen tilaan.

Kirjaston akustiikka on hyvä, sillä äänet eri puolilta tilaa vaimenevat hyvin. Kirjastovirkailijat tuntevat selvästi kävijänsä ja yleistunnelma on lämmin. En osaa auttaa suomea murtaen puhuvaa nuorta miestä, joka etsii selkokielisten kirjojen hyllyä, mutta ilokseni ennen lähtöäni huomaan hänen kainalossaan kirjan. 

Kirjastosta olisi voinut poimia monia asioita mieleen jääneeksi yksityiskohdaksi, mutta tällä kertaa silmäni kiinnittyivät erityisesti ison kirjasalin yleisvalaisimiin.

Minä rakastan sitä, että pääkaupunkiseudulla pidetään huolta lähiöistä.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1975 (remontti 2012)
Pinta-ala: 768 m2

Erikoisuus: Lainattava ompelukone
Kirjasto: 16/72 (kirjastojen määrä on noussut kuudessa vuodessa!)
Pvm: 5.9.2018
Kulkuväline: Bussi

Kirja: Tommi Liimatta: Autarktis

Paluu HelMet-maailmaan

Jostain syystä jota en enää muista, tämä blogi jäi pienelle tauolle. Vähän hätkähdin, kun huomasin, että tauko venähti kuuden vuoden mittaiseksi. Kallion kirjastossa tuli vielä käytyä projektin ensimmäisen vaiheen puitteissa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi siitä tekstiä kirjoittaa. Taidan tehdä sinne uuden käynnin nyt, kun kirjasto on tässä välissä remontoitukin. Joka tapauksessa, helsinkiläinen kirjastojen ystävä yrittää palata linjoille.

Myllypuron mediakirjasto

Tiistai-ilta oli sateinen, mutta ujutin silti aikatauluun kirjastovierailun Myllypuron mediakirjastoon ennen salibandytreenejä, samoilla nurkilla kun olivat. Metroasemalta maanpinnalle noustessa kirjaston tuttu tunnus näkyikin jo kadun toisella puolella olevan betonirakennuksen seinässä. Se sai oman mielialan painumaan sateen mukana viemäreitä kohti: näinkö ankeaksi tämä lähiökirjasto nyt sitten on suunniteltu?

Sisäpihalle löydettyäni ilo olikin sitä isompi: Kyseessä olikin erittäin pirteän näköinen, moderni rakennus joka ainakin paatuneen kirjastofriikin mielestä suorastaan kutsui sisälle.

Olin unohtanut, että kyseessä on mediakirjasto. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kirjastossa oli muutama lukupaikka ja pääosa hyllytilasta oli varattu lehdille. Lisäksi pienen kirjastotilan päädyssä kaksi nuorta miestä pelasi futispeliä kunnioitettavan suurella screenillä. Yleiskuvaksi otin kuvan lehtihyllyistä. Tyylikkäitä ovat.

Tämän kirjaston yksityiskohdaksi sopiikin sitten se ainoa pieni kirjahylly, mikä salista löytyi. En mitenkään vastusta kirjaston uusia toimintamuotoja, mutta pitää joka kirjastosta sentään mahdollista olla lainata kirjoja! Ihan hyvä ajatus laittaa tänne tarjolle vain Bestseller-kirjoja, jotka ainakin nimensä perusteella ovat niitä halutuimpia lainattavia.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2011
Pinta-ala: 150 m2

Erikoisuus: Leffaillat, läppärikerho
Kirjasto: 15/63
Pvm: 17.4.2012
Kulkuväline: Metro

Kirja: Carol Shields: Ruohonvihreää

Rikhardinkadun kirjasto

Työpaikkaani lähinnä oleva kirjasto on Rikhardinkadun kirjasto. Harvoin siellä tulee kuitenkaan käytyä, sillä se ei ole ns. reitillä, ja niinpä Rikhardinkadulle päätyäkseen täytyy tehdä erityinen päätös. Kirjaston läheisyydestä johtuen päätin erään tiukan työviikon perjantaina käyttää lounastuntini kirjastovierailuun.
Koska kirjasto oli ennestään tuttu, uumoilin jo etukäteen, että piipahdus Rikhardinkadulla voisi auttaa myös zen-mielentilan löytymisessä. Kirjasto on nimittäin jo rakennuksena sellainen, että satunnainen kirjastovierailija tuntee olevansa aikamatkalla.

Myös ulko-ovi on hyvin itsetietoinen, ja jämäkkyydessään rauhoittava. Tyylikkäät tammiovet tuovat mieleeni Narnian vaatekaapinovet. En ole ihan varma, pidänkö tekstistä oven yläpuolella vai en. Sinänsä se on jugendmaisen tyylikäs, mutta on ehkä hiukan liikaa koristeellisen rakennuksen seinää vasten.

Rikhardinkadun kirjasto on entisenä pääkirjastona yksi suurimmista. Kirjoja on kuudessa kerroksessa, sekä rakennuksen keskiosassa (josta hieman myöhemmin) että siipiosissa. Lokeroisuudesta johtuen kirjaston joka osassa on hyvin kotoinen vaikutelma, vaikka kokonaispinta-ala onkin suuri. Hyllyt ovat maltillisen matalia ja pieniä, ja täällä todellakin tuntee olevansa olohuoneessa.

Rikhardinkadun kirjaston yksityiskohta oi yksi harvoista, jotka tiesin jo etukäteen - sen olisi pakko olla kirjaston keskiosaa hallitseva kirjatorni. Tällaiselle bibliofiilille kerros toisensa jälkeen kohoava kirjoja täynnä oleva (lähes) loputon rakennelma on kuin matka taivaaseen. Mietittävää toi lähinnä se, miten ja mistä kohtaa tornin saisi parhaiten kuvattua. Vaikka erilaiset lukusopet joita on ripoteltu pitkin matka ylöspäin olivat myös houkuttelevia, samoin kuin näkymä tornista alaspäin, päädyin kuvaan jossa torniin vievien portaiden kaunis muotoilu tulee hyvin esiin.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1881 (laajennus 1923 ja 1957-59, peruskorjaus 1986-88 ja 2002-2003, muita isoja korjaustöitä 1913 ja 1923)
Pinta-ala: 2475 m2

Erikoisuus: British Collection, taiteilijakirjakokoelma
Kirjasto: 14/63
Pvm: 14.4.2012
Kulkuväline: Kävely

Kirja: Joan Brady: God on a Harley: a spiritual fable (British Collectionista)

Käpylän kirjasto

Ihanaa, kun Helmet-alueella on jokaiselle kirjasto melkein kävelymatkan päässä! Vallilasta huristelin muutaman pysäkinvälin vieraillakseni samana iltana vielä Käpylän kirjastossa. Odotin klassiselta puutaloalueelta löytyvän tunnelmallisen rintamamiestaloon sijitetun kyläkirjaston, mutta löysinkin vilkasliikenteisten teiden takaa jämäkän funkkisrakennuksen:

Koko talo on kirjaston käytössä, joten oikeasta sisäänkäynnistä ei ole epäselvyyttä.

Vaikutelma kirjaston sisällä on sama harkkomaisuus kuin ulkopuoleltakin: Hyllyt ovat matalia ja ne on asetettu viistosti muutamaan riviin suorakulmaiseen tilaan. Myös huoneen reunoja kiertävät matalat hyllyrivit.

Yksityiskohdaksi poimin palvelutiskin edessä olevat "esittelykuutiot", joiden päälle henkilökunta on asettanut mielestään lainaamisen arvoisia kirjoja näytille. OIkein hauska idea, että kuutioihin on kaiverrettu sitaatteja erityyppisistä kirjallisista lähtestä. Muun muassa Ismo Alangon Sielun veljet -tyyppistä runoutta löytyi (ei kuvassa).



Faktat

Valmistumisvuosi: 1939 (perusparannus 1979, peruskorjaus 2011)
Pinta-ala: 369 m2

Erikoisuus: Käpylä-kokoelma (huomasin vasta jälkeenpäin...)
Kirjasto: 13/63
Pvm: 19.3.2012
Kulkuväline: Bussi 65A
Kirja: Saara Kesävuori: Äidin rakkaus

Vallilan kirjasto

Aurinkoinen kevättalven päivä houkutteli lisäämään kotimatkalle pari kirjastovierailua, ensimmäisenä niistä Vallilan kirjasto. Ja kyllä kävi heti ulko-ovella kateeksi vallilalaisia: Kirjasto on oma, itsenäinen rakennuksensa hyvin lähellä bussipysäkkiä, ja näyttää oikein kutsuvalta, ainakin keväisessä päivänvalossa. Tällaista suomalaisen modernin puurakentamisen pitäisi olla!

Itse rakennuksen aiheuttaman wau-elämyksen jälkeen ulko-ovi ei herättänyt satunnaisessa kirjastobongailijassa sen suurempia intohimoja. Alla olevassa kuvassa kirjoittajan varjo vasemmalla.

Sisätila lunasti ulkokuoren antamat lupaukset täysin. Vallilan kirjasto on täyden kympin tila valoisuudellaan, avaruudellaan ja erittäin mieltärauhoittavalla kokonaisolemuksellaan. Todellinen himolukijan meditaatiopaikka. Kirjahyllyjen väliin on jätetty riittävästi tilaa, niin että niiden välissä voi ketään häiritsemättä vaellella.

Yksityiskohdaksi Vallilasta nappasin kauniit kattolamput. Allaolevasta kuvasta käy ilmi myös, kuinka avaruuden, tilan ja valoisuuden tuntu ilmenee kirjastossa myös ylöspäin katsottaessa.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1991
Pinta-ala: 920 m2

Erikoisuus: -
Kirjasto: 12/63
Pvm: 19.3.2012
Kulkuväline: Metro + bussi 72

Kirja: Lauri Vahtre: Absurdin suurvalta. Elämää neuvostojärjestelmässä

Ruoholahden lastenkirjasto

Lauttasaaren kirjaston ja työpaikkani väliin mahtuu Ruoholahden lastenkirjasto, ja koska välimatkat olivat kartalla katsoen lyhyitä, päätin yhdistää lastenkirjastovierailun samaan lounastuntiin Lauttasaari-visiitin kanssa. Julkinen liikenne noilla kulmilla ei ollut aivan niin juoheva kuin olisin suonut, mutta käynti tuli kuin tulikin tehtyä sallituissa puitteissa.

Koko Ruoholahden asuinalue on minulle melko tuntematonta, sillä muutimme pois Lauttasaaresta juuri kun alueen rakentaminen toden teolla alkoi. Toimistokolossien takaa alkaa meri pilkottaa, ja varsin lempeän näköinen koulurakennus isoine pihoineen näyttää huomattavasti kutsuvammalta kuin kadun toisella puolella sijaitsevat teräksestä ja lasista kasatut toimistokuutiot.

Onko suomalainen yhteiskunta muuttunut sellaiseksi, että koulun etuovi pitää pitää lukossa ja sisäänpääsy on ovikellon takana? Valitettavasti näin näyttäisi olevan. Kirjastolle löytyy onneksi oma sisäänkäyntinsä koulun sisäpihan puolelta.

Kirjasto on kooltaan HelMet-sarjan kääpiöluokkaa, ja kuvaaminen pienessä (lasten)kirjastossa niin ettei lapsia tule mukaan oli jokseenkin haasteellista. Toivottavasti allaolevasta otoksesta kuitenkin välittyy kirjaston hieno tunnelma: neliöiden vähyyttä on kompensoitu kuutioilla; kirjastohuoneella on metrikaupalla korkeutta ja tilaan tulee runsasti valoa suurista ikkunoista. Kirjahyllyt on sijoitettu tiiviisti ja sisustus on värikästä, ja toi elävästi mieleeni Suoraman ala-asteen kirjaston jossa vietin erinäisiäkin tunteja 1970-luvulla.

Minulla on ilmeisesti jonkinlainen tuolifiksaatio - ja kyllähän istumispaikka lukemiseen kovasti liittyy - joten tämänkin kirjaston yksityikohdaksi valikoituivat tuolit. Tällä kertaa peränurkkaan sijoitettu lastentuolien rivistö.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1996
Pinta-ala: 120 m2

Erikoisuus: -
Kirjasto: 11/63
Pvm: 9.3.2012
Kulkuväline: Bussi 20

Kirja: Björn Sortland: Silmätyksin