Vieraileva tähti: Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto

Piipahdin tällä viikolla keväisellä minilomalla Turussa lähinnä salibandyfinaalin merkeissä, mutta kun matka hotellilta Kupittaan palloiluhallille näytti kulkevan jotakuinkin suoraan pääkirjaston kautta, niin pitihän se käydä tsekkaamassa. Netistä luin etukäteen, että kirjasto on yhdistelmä uutta (2007) ja vanhaa (1903), joten oli mielenkiintoista nähdä miten laajennus on toteutettu käytännössä.

Lähestyin kirjastoa uudelta puolelta, Linnankadun kautta. Vähän pieneen tilaan puristettu julkisivu on ahtautta lukuun ottamatta vaikuttavan näköinen, ja voittikin aikoinaan vuoden betonirakennepalkinnon.

Kirjaston aula on todella avara. Vasemmalle katsoessa näkee eteenpäin lehtienlukutilaan ja löytää oletettavasti tien vanhalle puolelle. Alakerrassa oikealla on palvelualue.

Palvelualueen takaa löytyy iloisesti sisustettu lasten ja nuorten osasto.

Aulasta pääsee massiivisia portaita kirjaston uuden osan ylempiin kerroksiin, josta löytyvät tietokirjat ja työskentelyalueet. Myös kakkoskerros on todella avara. Kolmoskerros kiertää tilan reunoja (alla olevassa kuvassa kolmoskerros näkyy paneeliseinien rajaamana) eli kakkoskerros on suurelta osin avoin kattoon asti.

Tilaa rytmittävät hyvin paitsi pylväät myös niihin kiinnitetyt "neljän tuulen" lamput.

Alakerrassa pitää siis jatkaa lehtienlukualueen ohi, jotta pääsee vanhalle puolelle, missä sijaitsevat muun muassa kaunokirjallisuus sekä musiikkiaineistot. Yhteys uuden ja vanhan välillä on toteutettu yhtä mutkattomasti kuin vaikkapa Aboa Vetus -museossa: Tekemällä vain kulkuaukko kahden tilan väliin.

Täällä puolella ollaan selkeästi 1900-luvun alun kansallisromanttisissa tunnelmissa. Alakerran kupolisalissa on meneillään ruotsinkielinen runomatinea.

Vanha puolen toiseen kerrokseen pääsee siirtymällä uloskäynnille ja ottamalla sieltä nousevat koristeelliset portaat ylös. Yläkerran musiikkikokoelma ihastutti määrällään ja laadullaan, mutta mitään erityisen kuvauksellista ylhäällä ei ollut.

Ennen poistumista rakennuksesta on vielä pakko huomioida vanha puolen sisäovet, jotka ovat suorastaan juhlalliset verrattuna uuden puolen sisäänkäynnin suorakaideratkaisuun.

Ja kun astuu ulos Aurajoen rantaa, on samalla kymmenessä minuutissa kävellyt yhden vuosisadan taakse päin. Modernia puolta ei täältä katsoen osaisi aavistaa, niin kuin ei tätä vanhaa puolta Linnankadulta päin. Todella tyylikkäästi toteutettu kirjastolaajennus!

Monikielinen kirjasto

Pasilan kirjasto oli kymmenen ensimmäisen kohteen joukossa tässä projektissa. Kirjasto oli vuonna 2012 pääkirjasto, sijainti radan vieressä oli hyvä, ja olin loputtomassa kiitollisuudenvelassa Pasilan kirjavarastolle silloisen "lue yksi kirja jokaiselta nobelistilta" -projektini johdosta.

Nyt oli aika käydä Pasilassa uudestaan, sillä tällä välillä kirjastoon on ilmiintynyt uusi yksikkö, monikielinen kirjasto. Sijainti kirjastolla on edelleen mainio, vaikka Oodi onkin noussut pahaksi kilpailijaksi Rautatieasemalle. Pasilan kirjastossa on alkamassa remontti vuonna 2020.

Monikielinen kirjasto ei löydy ihan helposti, sillä kirjaston aulan opasteissa on toivomisen varaa. Kun oivallan, että monikielinen kirjasto ei löydy yläkerrasta, on minun kierrettävä kirjastosalia ympäri toivoen, että monikieliseen kirjastoon matkalla törmään. Näin käykin, suunnilleen kello yhden kohdalla sisääntulosta katsoen.

Monikielistä kirjastoa ei ole fyysisesti mitenkään rajattu Pasilan kirjaston sisällä. Katossa oleva opaste ja lattialla seisova juliste kertovat, että nyt on tultu kirjaston monikieliseen osaan.

 

Myöskään monikieliset kirjahyllyt eivät visuaalisesti erotu Pasilan kirjaston hyllyistä, ja jää vierailijan oman arvion varaan, mihin monikielisen kirjaston rajat vetää. Useampia kymmeniä hyllyjä oli kuitenkin arvioni mukaan varattu monimieliselle materiaalille.

Monikielisessä kirjastossa oli myös pieni näyttelypöytä, johon ainakin tällä kertaa oli nostettu kirjaston uutuuksia. Uskoisin, että näyttelykyltistä huolimatta suurin osa monikielisen kirjaston opuksista on itsessään vain yhdellä kielellä kirjoitettu.

Monikielisen kirjaston hämmentävin ja ilahduttavin asia on se, kuinka monesta kulttuurista kirjastoon on koottu aineistoa. Siksipä kirjaston yksityiskohdaksi sopii hyvin tämä opastekyltti, jossa materiaalin moninaisuus käy hyvin konkreettisesti ilmi.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1995 (ent. ulkomaalaiskirjasto)

Pinta-ala: Pieni osa Pasilan kirjasto 7409 m2:sta

Erikoisuus: Teoksia yli 80 kielellä, aineisto tilattavissa kaikkialle Suomeen

Kirjasto: 41/71

Pvm: 28.3.2019

Kulkuväline: A-juna Pitäjänmäeltä

Kirja: Arnold Bennett: Anna of the Five Towns (onneksi englanti on yksi kokoelman 80 kielestä)

Pitäjänmäen kirjasto

Helmet-alueen kirjastot on pääsääntöisesti sijoitettu mahdollisimman lähelle (julkisen) liikenteen vilkkaita solmukohtia. Toistaiseksi ainoastaan Puistolan ja Roihuvuoren kirjastot ovat olleet satunnaiselle vierailijalle hieman vaikeammin tavoitettavissa. Maaliskuisena torstai-iltapäivänä oli tarkoitus ehtiä kahteenkin kirjastoon töiden jälkeen, koska molemmat näyttivät löytyvän junaradan läheisyydestä. Ensimmäiseksi Pitäjänmäkeen.

Karuhkolta asemalta on muutaman sadan metrin kävelymatka kirjastolle. Reittejä on käytännössä yksi, joten kirjastolle kävellessä pääsee näkemään myös ihastuttavan vaaleanpunaisen puuhuvilan, Villa Lidenin. Itse kirjastorakennus on vähän karumpaa arkkitehtuuria. Vasemmassa siivessä on nuorisotila, oikeassa kirjasto.

Kirjaston ulko-ovi on rakennuksen tyylin mukainen, eli karu. Plussaa kuitenkin selkeästä merkinnästä.

Sisällä kävijää odottaa iloinen yllätys: Pitkänomainen suorakaiteen muotoinen tila on avara ja valoisa, ja yleisilmeeltään paljon ulkokuortaan raikkaampi. Tila on itse asiassa niin pitkä, ettei heti ulko-ovelta oikein hahmotakaan mitä kaikkea kirjastossa on.

Ovesta oikealle, kirjaston etuosaan on tehty lastenalue. Sen minikokoiset tuolit olivat torstai-iltana Pikku Kakkosen aikaan tyhjillään. Myös hyllyt oli kalibroitu keskimääräistä lyhyemmän asiakaskunnan tarpeisiin.

Lastenalueen ja sitä vastapäätä sijoittuvan palvelualueen jälkeen Pitäjänmäen kirjastossa ollaan varsinaisten kokoelmien luona. Melko tiiviisti asetellut hyllyt ovat verrattain massiiviset, mutta se ei haittaa tilan ollessa muuten niin avara. Pidin hauskana yksityiskohtana hyllyjen päällä olevaa "kattoa". En tiedä onko se vain somiste vai esimerkiksi pölyyntymistä estämässä.

Rauhallisenoloisen kirjaston yksityiskohdista jäi mieleen lastenalueen oleskelutila, jota ei voi oikein kutsua millään muulla nimellä kuin lukupiiri. on helppo kuvitella piiri täynnä koululaisia kuuntelemassa herkeämättä jotain jännittävää tarinaa.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1991
Pinta-ala: 732 m2
Erikoisuus: Suomen suurin lainattavien lautapelien kirjastokokoelma (230)
Kirjasto: 40/71
Pvm: 28.3.2019
Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta
Kirja: Han Han: Kolme porttia

Munkkiniemen kirjasto

Kun Helsingin keskustasta ajelee raitiovaunulla Munkkiniemeen tulee samalla ajaneeksi 2010-luvulta 1950-luvulle. Sellainen olo minulla on, kun astun Laajalahden aukiolla raitiovaunusta pois. Kartan mukaan Munkkiniemen kirjasto on kortteli päässä Munkkiniemen puistotien eteläpuolella. Ja sieltä kirjasto löytyy pienestä ylämäestä. Ihastuttavan selkeä funkkistyylinen valkoinen, matala rakennus, naapurinaan Alvar Aallon kotimuseo.

Kirjaston sisäänkäynti on hyvin elegantti. Ovi aukeaa automaattisesti ja suorastaan kutsuu astumaan sisään. Oven vieressä oleva pöytäryhmä saa toivomaan, että olisi jo kesä, ja voisi jäädä kirjaston ulkopuolelle lukemaan ja juomaan kahvia.

Ulkopuolen nostattamien odotusten valossa kirjastosali on yllättävän tavanomainen. Sisustus on tyypillinen puun ja valkoisen sekoitus. Sisäkaton kattorakenne on sinänsä mielenkiintoinen, sillä sen reuna koostuu toistuvista kuperista elementeistä, mutta matalahkossa salissa tästä ei synny mitään varsinaista wau-efektiä. Ovesta oikealle avautuu palvelualue, jossa ovat tyypilliset varausten noudot ja muu itsepalvelu sekä henkilökunnan miehittämä palvelutiski.

Kirjastosali on kaikessa yksinkertaisuudessaan suorakaiteen muotoinen, ja varsinaiset kokoelmat sijoittuvat ulko-ovesta vasemmalle. Hyllyjen välisellä käytävällä on erityishyllyjä erilaisille kirjastohenkilökunnan nostoille/minikokoelmille, sekä lukusaarekkeita.

Aivan kirjaston perältä löytyy Alvar Aalto -kokoelma, yksi Munkkiniemen kirjaston luontevista erikoisuuksista.

Kesken ylioppilaskirjoituksia tapahtuneen käynnin aikana kirjaston lukupaikat olivat varsin tehokkaasti kevään abiturienttien hallussa, ja heitä muistettiin jopa omalla kyltillä kirjaston aulassa: "Annathan abeille lukurauhan!" Myös ovesta suoraan eteen sijoitettu lastenosasto näytti olevan isänmaan toivojen hallussa.

Munkkiniemen kirjasto on ottanut brändikseen slow-ajattelun, ja toivoo kirjaston tarjoavan kiireettömän, kotoisan paikan asiakaskunnalleen. Tässä hengessä poimin kirjastosta yksityiskohdaksi palvelualueella sijaitsevan keinutuolin, johon olisi voinut jäädä pohtimaan lainattaviaan ennen niiden ulosleimaamista.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1989

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Alvar Aalto -kokoelma, elämänläheistä filosofointia Sokrates-kahvilassa kerran kuussa

Kirjasto: 39/71

Pvm: 19.3.2019

Kulkuväline: Raitiovaunu 4 keskustasta

Kirja: Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

  

HelMet-kirjastojen lukumäärä: Tarkistuslaskenta

Vuonna 2011 kun aloitin tämän vierailuprojektin laskin, että Helmet-kirjastoja on 63 kappaletta. Seitsemän vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, jopa kaupunkisuunnittelussa, ja on korkea aika päivittää tiedot kirjastojen lukumäärästä.

Käytän tätä HelMetin omaa kirjastolistaa, joka ilmoittaa kirjastojen lukumääräksi tällä hetkellä 69. Nykyisin olemassa olevien kirjastojen lisäksi blogissa esitellään myös kaksi jo edesmennyttä HelMet-kirjastoa, Ruoholahden lastenkirjasto, jonka kokoelmat ja oletettavasti myös asiakaskunta ovat pääosin siirtyneet Jätkäsaaren kirjastoon, sekä Kirjasto 10, jonka paikan on ottanut Keskustakirjasto Oodi.

Näin siis syntyy projektin kokonaislukema 71 Helmet-kirjastoa, joista olen nyt vieraillut 41:ssä. Kolmekymmentäkahdeksan vierailua olen ehtinyt tännekin dokumentoida. Seuraavina ilmestymässä kokemukseni Munkkiniemen, Pitäjänmäen ja Monikielisestä kirjastoista.  

Koivukylän kirjasto

Koivukylän kirjasto näyttää kartan perusteella sijaitsevan aivan radan vieressä, joten päätän yrittää ajoittaa siellä käynnin kahden junan väliseen kymmenminuuttiseen. Pieneltä asemalta näkeekin suoraan ostoskeskukselle, jossa kirjasto sijaitsee.

Kirjaston ulko-ovea ei ole mitenkään erityisesti merkitty (ostoskeskuksen seinässä on kyllä hieno, kookas valomainos), vaan ikkunoiden läpi tiiraillen täytyy pystyä päättelemään, että juuri näistä ovista olisi sisään mentävä jos kirjoja haluaa lainata. En oikein tiedä, mihin kohtaan jotain opaskylttiä voisi tässä matalassa katoksessa sijoittaa, mutta tarpeen sellainen kyllä olisi.

Koivukylän kirjasto on (junien vuoroväliä ajatellen) onneksi sieltä pienemmästä päästä. Ulko-ovesta kun astuu sisään, avautuu ensimmäiseksi silmien eteen palvelualue varausten noutoineen, lainausautomaatteineen ja palvelutiskeineen.

Lähempänä ikkunoita ja siis ulko-ovelta oikealle löytyvät sitten kirjahyllyt. Koivukylän kirjastossa ei ole juuri sisustuksella kikkailtu, vaan kaikki on hyvin funktionaalista. Hyllyjen päälle asetellut viherkasvit kyllä tuovat vähän kodinomaisuuttakin tilaan.

Ulko-oven vasemmalle puolelle, ikkunoiden viereen, on rakennettu mukavan värikäs alue lapsille. Koivukylän kirjasto on taas yksi hieno esimerkki siitä, kuinka pienessäkin kirjastossa voidaan onnistuneesti jakaa tila erilaisiin toimintoihin. Tosin kirjastossa oli lauantaina keskipäivällä todella vähän kävijöitä, joten sitä, onko myös melutasot eri alueilla onnistuttu lokeroimaan, en osaa sanoa.

Yksityiskohtana Koivukylän kirjastosta jäi mieleen tämä hieno tilkkuryijy, jonka alkuperä jäi minulle tosin hämäräksi.

Ja kyllä, Koivukylä kirjaston ehti katsastaa kahden peräkkäisen junan välillä. Juuri ja juuri.
Faktat
Valmistumisvuosi: 1981
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Piano, karaoke
Kirjasto: 38/71
Pvm: 9.3.2019
Kulkuväline: N-juna Korsosta
Kirja: Anne Enright: Valvojaiset

Lumon kirjasto

Yhtenä lauantaipäivänä oli aikaa poiketa Malmilta pohjoiseen ja käydä tarkastamassa pari päivää aikaisemmin remontin jälkeen avattu Lumon kirjasto Korsossa. Kartta kertoi Lumon sijoittuvan ihan radan viereen, joten ajattelin yhden seutulipun hinnalla näkeväni sekä Lumon että Koivukylän kirjastot. Mutta ensiksi siis Lumoon. Kyseinen monitoimikeskus on tosiaan ihan radan vieressä, mutta kirjaston löytääkseen pitää kävellä jotakuinkin rakennuksen toiselle puolelle. Siellä radanvarren harmaa julkisivu vaihtuukin pirteämpään puna-vihreään komboon.

Kirjasto löytyy heti ulko-ovesta vasemmalle mentäessä. Varsinaista ovea ei ole, vaan kirjaston tila aukeaa suoraa Lumon aulasta. Kun kirjasto on suljettu, metallinen verkkoeste lasketaan alas. 

Parhaan yleiskuvan Lumon kirjastosta saa, kun kipuaa heti ylös salin takaoikealta nousevia portaita. Kakkoskerros on varattu lukijoille eli siellä ei ole kokoelmia vaan koko joukko erilaisia mahdollisuuksia istuskella ja oleilla. Mutta lukemisen ohessa kannattaa vilkaista alas.

Erilaisia oleskeluryhmiä löytyi toisesta kerroksesta ainakin neljä erilaista. Niistä parhaiten mieleeni jäivät nämä pirteän turkoosit tuolit portaista oikealla. 

Toisessa kerroksessa on myös pieni lukusali, jossa yo-kirjoitusten läheisyydestä huolimatta oli lauantaina päivällä vain yksi opiskelija. Niinpä uskalsin käydä kuvaamassa myös Lumon vetonaulan, lukusalin riippumaton.

Alhaalla varsinaisessa kirjastosalissa on oma erillinen nurkkauksensa lapsille, josta löytyi kutsuvan näköiset, värikkäät penkit. Tämän salissa olevan tilan lisäksi vierestä löytyi erillinen satuhuone, jossa meno oli niin vilkasta etten kehdannut mennä sinne kuvaamaan. Huone häämöttää alla olevassa kuvassa taustalla.

Itse kirjahyllyt ovat verrattain matalat ja kirjastosali on miellyttävän avaran ja valoisan oloinen. Koska en ollut Lumon kirjastossa aikaisemmin käynyt, en osaa verrata uutta ilmettä entiseen, mutta ilman vertailuakin remontti vaikuttaa erittäin onnistuneelta!

Faktat
Valmistumisvuosi: 2003 (remontti 2018-2019)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Riippumatto
Kirjasto: 37/71
Pvm: 9.3.2019
Kulkuväline: N-juna Malmilta
Kirja: Petina Gappah: Muistojen kirja