Kirjastoauto Vantaa

Vantaalla on kaksi kirjastoautoa, Tarina ja Haave, joiden aikataulut löytyvät täältä. Tarina pysähtyy torstaisin fillarimatkan päähän meiltä, joten hyppäsin pyörän selkään yhyttämään sitä Kuriirinkujalta. Pienen puistoeksymisen jälkeen Tarina löytyi luotettavasti aikataulun mukaiselta pysäkiltä.

Tämänkin kirjaston sisäänkäyntinä toimii bussin keskiovi. 

Kirjastoautokonsepti on aivan mahtava - jos lähimpään kiinteään kirjastoon on liian pitkä matka, kirjasto ajaa luoksesi. Tälläkin autolla oli pari lapsiperhettä hakemassa luettavaa. Se aiheutti haasteita pienessä tilassa kuvaamiseen, mutta jonkun räpsyn sai napattua. Tässä näkymä kirjaston sisältä ovesta vasemmalle, jossa sijaitsi palautustiski.

Aineistot sijoitetaan pienessä tilassa luonnollisesti seinustoille, mutten lakkaa hämmästelemästä mitä kaikkea yhteen autoon mahtuu. Niin kuin nyt yllä näkyvä lukupenkki. Hyllyissä on pääasiassa lasten aineistoa, mikä kertoo varmasti kirjastoautojen kohderyhmästä.

Tarinasta löytyy tosin myös pieni puffaushylly, jossa on esillä kirjastohenkilökunnan suosittelemaa lukemista sekä lehtiä.

Tästä kirjastoautosta löytyykin melko kattava lehtihylly, jotain, mitä Helsingin puolen Skidissä en huomannut.

Auton ajajapuoleiseen päätyyn mahtuu vielä lainaustiski. Tarinassa ei näytä olevan automaatteja lainkaan, joten lainauskin hoidetaan vanhanaikaisesti virkailijan kautta (lainaaminen Taskukirjaston avulla olisi toki onnistunut myös).

Yksityiskohtana Tarinasta jäivät mieleen somisteeksi ommellut pehmokirjaimet, joita oli ripoteltu pitkin autoa.

Poistuessa oli vielä ikuistettava Tarina kaikilta puoliltaan. Takaosan helmetinoranssi oli iloinen näky kesäillassa.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1967 (kirjastoautotoiminto)
Pinta-ala: n/a
Erikoisuus: Liikkuu pyörillä paikasta toiseen; ei lainaus- eikä palautusautomaatteja
Kirjasto: 60/71
Pvm: 15.8.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Tapaninkylästä
Kirja: Pirjo Hassinen: Parit

Hiekkaharjun kirjasto

Hiekkaharjun kirjasto on koulun yhteydessä, minkä voi päätellä siitä, että se on auki vain koulujen lukukausien aikana. Kun saavun kirjaston osoitteeseen, näenkin vain melko suuren koulukompleksin. Hyvä opaste kuitenkin kertoo, mistä kirjasto löytyy.

Betonisten koulurakennusten keskellä odottaa iloinen yllätys: kirjasto sijaitseekin pienessä ihastuttavassa puurakennuksessa. Tämä kadunpuoleisempi julkisivu ja sisäänkäynti kuuluvat esikoululle.

Kirjaston sisäänkäynti puolestaan löytyy rakennuksen takaa. Jonkun innokkaan futarin pallo on jäänyt lumiesteisiin jumiin.

Kirjasto on pienehkö kahden huoneen tila. Varsinaisen päähuoneen ulko-ovenpuoleiseen päätyyn on sijoitettu palvelupiste. Tässä näkyvät ovet sekä uloskäyntiin vasemmalle että kirjaston toiseen huoneeseen oikealla.

Kun tiskiltä kääntyy 180 astetta näkee koko lopun kirjastohuoneen. Se on saapuessani tyhjä, ja ehdin hetken haastatella kirjastovirkailijaa. Hän kertoo, että Hiekkaharjun kirjasto on täysin ruotsinkielinen ja hän itse palvelee koko Vantaan ruotsinkielistä väestöä. Itse kirjastorakennus on koululaisten ja päiväkotilaisten ahkerassa käytössä myös silloin, kun kirjasto on kiinni.

Kirjaston toisessa huoneessa on niin ikään kokoelmia ja mukavat, lukemaan kutsuvat nojatuolit.

Kirjastovirkailija mainitsee, että paljon kalusteista on kierrätetty muista kirjastoista. Muun muassa alla olevassa kuvassa näkyvä hylly on alun perin ollut Tikkurilan kirjastossa.

Kellon soidessa kirjasto pelmahtaa yhtäkkiä täyteen koululaisia ja päähuoneen vasempaan nurkkaan sijoittuva tietokonealue jää kuvaamatta. Yksityiskohtana nappaan vielä ulosmennessäni kuvan lukuhuoneen Muumi-tauluista.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1939 (remontti 2012-2013)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vain ruotsinkielistä aineistoa
Kirjasto: 59/71
Pvm: 13.8.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Länsimäestä
Kirja: Fredrik Backman: Britt-Marie var här

Länsimäen kirjasto

Länsimäki on kaupunginosana minulle uusi tuttavuus, vaikka se on pyöräilymatkan päässä kotoa. En siis oikein tiedä, mitä odottaa. Reitti kulkee kodikkaan näköisen päiväkodin ja urheilupuiston ohitse, ja kirjasto löytyy lopulta pienestä ostarista. Vaikkei sisäänkäynti olekaan paraatipuolella, paikalle löytää hyvin mainion opasteen ansiosta.

En löydä etupuolelta kuin kuvassa näkyvän kaupan ja yhden ravitsemusliikkeen, joten kierrän rakennuksen taakse. Sieltä löytyvätkin kirjastolle vievät portaat.

Portaiden yläpäästä löytyy paitsi kirjasto myös nuorisotoimen tiloja. Hyvää synergiaa jälleen kerran. Länsimäen kirjasto on yksi omatoimikirjastoista, ja täälläkin sisäänpääsy sujuu vaivatta hyvien ohjeiden avulla.

Ulko-oven betoniankeus on hyvä kontrasti sisääntulolle, minä ainakin koen todellisen wau-hetken. Ensivaikutelma kirjastosalista on pirteän energinen.

Heti ulko-oven vasemmalle puolelle jää pieni avoin kokoontumistila.

Etuoikealle on puolestaan sijoitettu vinkkaushyllyjä. Minä pidän siitä, kun kirjastossa sisustus on toteutettu kirjat edellä.

Muutenkin Länsimäen kirjaston vakuuttaa ja vaikuttaa. Logiikka on toinen kuin perinteisessä mallissa, jossa kokoelmat ja oleskelutilat ovat enemmän erillään. Täällä kirjastosali tuntuu rakentuvan orgaanisesti oleskelutilojen ja kokoelmien vuorovaikutuksessa.

Kirjaston takaosasta löytyy vielä kaksi erillistä, suljettua tilaa. Lukusali on somistettu hienoilla kuvituksilla ja istuinryhmä vaikuttaa erittäin kutsuvalta.

Viereisessä pienten lasten huoneessa (jossa sijaitsevat myös kuvakirjakokoelmat) oli heti aamusta melkoinen vilske, mutta äänieristys lukusalin puolelle toimi mainiosti.

Länsimäen kirjasto oli todella ilahduttava kokonaisuus, jonne olisi voinut jäädä vaikka lukupäivää viettämään. Hienosta kokonaisuudesta mieleen jäivät yksityiskohtana värikkääseen sisustukseen sopivat, sitä kuitenkin hieman rauhoittavat ikkunaverhot.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1978 (remontti 2017)
Pinta-ala: 413 m2
Erikoisuus: Omatoimikirjasto
Kirjasto: 58/71
Pvm: 13.8.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Tapaninkylästä
Kirja: Paula Havaste: Pronssitähti

Karhusuon kirjasto

Jo etukäteen tuntuu, että Karhusuon retkestä tulee taas kyläseikkailu, ja niinhän se on. Kun hyppään Espoon asemalta bussiin matkustetaan taas pitkälle maalaismaisemaan. Onneksi heti pysäkiltä näkyy tienviitta, joka kertoo minun olevan oikeassa paikassa.

Nyt ollaan omakotitaloalueella, ja koulu on ilmeisesti juuri päättynyt sillä vastaan tulee paljon pyöräileviä pikkukoululaisia. Karhusuon koulu ja kirjasto sijaitsevat pienen mäen päällä. Kirjasto on oma pieni erillinen rakennuksensa.

Vaikka asutus vaikuttaa satunnaisen kulkijan silmiin melko harvalta, kyseessä on kasvava alue, sillä koulurakennusta ollaan laajentamassa. Tämän huomaa muun muassa kirjaston ovella, jossa osoitetaan henkilökunnalle oma (väliaikainen?) parkkipaikka.

Kirjasto on yksi pienimmistä näkemistäni, ja mitä ilmeisimmin tiiviissä yhteydessä kouluun. Sen huomaa muun muassa siitä, että kirjaston eteinen on täynnä viime talvena unohtuneita rukkasia.

Kirjastovirkailija tervehtii kaikkia sisääntulijoita ja moikkaukset takaisin. Kameran kanssa liikkuvaa tuntematonta aikuista hän silmäilee asiaankuuluvan epäluuloisesti. Itse kirjastotilasta melko suuren osan lohkaisee heti ovesta oikealla oleva palvelutiski.

Toiselle puolelle huonetta sijoittuvatkin sitten varsinaiset kokoelmat. Hyllyt täyttävät tehokkaasti käytettävissä olevan tilan.

Kirjastohuoneen ovesta katsoen äärimmäiseen päätyyn on saatu mahtumaan vielä kiva pöytäryhmä, joka kutsuu lukemaan hyvässä luonnonvalossa. Sen viereisestä bestseller-hyllystä voi helposti napata luettavaa mukaan.

Luulin jo, että kirjasto päättyy tähän, mutta palvelutiskin vierestä pääsee vielä erilliseen huoneeseen, joka toimii paitsi henkilökunnan sosiaalitilana myös lehtilukusalina. Alla olevasta kuvasta olen rajannut pois huoneesta löytyvän kopiokoneen, jääkaapin ja tiskialtaan.

Lukutilaa on tähän pieneen kirjastoon saatu mahdutettua kiitettävän paljon. Heti ovesta vasemmalle on pienet alueet nuorten ja lasten käyttöön. Tässä nuorten boksin näkymää.

Lasten loosi oli täynnä koululaisia, joten en sitä tällä kertaa kuvannut. Otetaan sieltä kuitenkin tämän minikirjaston yksityiskohta, kattoon ripustettu mielikuvistusta kutkuttava koriste.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1988
Pinta-ala: 135 m2
Erikoisuus: Omatoimikirjasto, energiankulutusmittari
Kirjasto: 57/71
Pvm: 9.8.2019
Kulkuväline: Bussi 245A Espoon asemalta
Kirja: Anja Snellman: Antautuminen

Laajalahden kirjasto

Laajalahti vaikuttaa kartan perusteella olevan melko lähellä Selloa, mutta alueelle saapuessaan huomaa, että se on kaikista Kehä I -häkkyröistä johtuen ihan oma erillinen kylänsä. Kun bussi kääntyy sivuun valtaväylältä, ollaan taas kerranvähän melukylämäisissä maisemissa. Espoo taitaa olla vähän sellainen, että autolla porskutetaan, jotta päästään nopeasti puutarhaidylliin.

Keskellä kylää on täälläkin kirjasto, mikä on hieno asia. Laajalahden kirjasto on alueen arkkitehtuuriin sopiva matala 60-lukulainen tiilitalo.

Kirjasto sijoittuu tämän kompleksin etelänpuoleisen siipeen pienen mäennyppylän päälle.

Ulko-ovi on ajalleen uskollisesti asiallinen ja pröystäilemätön.

Jännittävintä tässä vierialussa on se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen omatoimisisäänpääsyä. Laitteen ohjeet ovat selkeät ja ovi aukeaa ensimmäisellä yrittämällä. Rakastun konseptiin välittömästi, sillä se mahdollistaa pidemmät aukioloajat. Täälläkin on henkilökuntaa paikalla vai joinakin päivinä, mutta kirjat ovat saavutettavissa aina.

Itse kirjastotila on hyvin pitkänomainen suorakaide. Oven vasemmalle puolelle jäävä osa on pelkkää kokoelmatilaa.

Oikealle lähdettäessä on ensin edessä pieni lehtienlukualue.

Sitten käytävän toisella puolella on pieni palvelutiski, joka näin omatoimiaikana näytti vähän yksinäiseltä.

Palvelutiskin jälkeen huone levenee hieman, ja avautuvaan tilaan on sijoitettu muun muassa pari tietokonepöytää ja nuorison oleskeluun pyhitetty sohva. Sohva jäi kuvaamatta, sillä sen oli miehittänyt ryhmä paikallisia alakoululaisia.

Aivan kirjastotilan perällä on myös pieni alue ihan pienimmille lapsille. Artekin kalusteet sopivat tämän kirjaston tyyliin mainiosti.

Parasta Laajalahden kirjastossa oli omatoimisuuden lisäksi se, että heti ovella markkinoitiin näyttävästi lukemista, nimittäin HelMet-lukuhaastetta. En ole monessakaan kirjastossa huomannut, että tämä HelMetin oma idea olisi näin hienosti esillä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1962 (remontti 2007)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Omatoimikirjasto
Kirjasto: 56/71
Pvm: 29.7.2019
Kulkuväline: Bussi 212 Kansallismuseon pysäkiltä
Kirja: Bruce Dickinson: Omaelämäkerta. What does this button do?