HelMet-kirjastojen lukumäärä: Tarkistuslaskenta

Vuonna 2011 kun aloitin tämän vierailuprojektin laskin, että Helmet-kirjastoja on 63 kappaletta. Seitsemän vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, jopa kaupunkisuunnittelussa, ja on korkea aika päivittää tiedot kirjastojen lukumäärästä.

Käytän tätä HelMetin omaa kirjastolistaa, joka ilmoittaa kirjastojen lukumääräksi tällä hetkellä 69. Nykyisin olemassa olevien kirjastojen lisäksi blogissa esitellään myös kaksi jo edesmennyttä HelMet-kirjastoa, Ruoholahden lastenkirjasto, jonka kokoelmat ja oletettavasti myös asiakaskunta ovat pääosin siirtyneet Jätkäsaaren kirjastoon, sekä Kirjasto 10, jonka paikan on ottanut Keskustakirjasto Oodi.

Näin siis syntyy projektin kokonaislukema 71 Helmet-kirjastoa, joista olen nyt vieraillut 41:ssä. Kolmekymmentäkahdeksan vierailua olen ehtinyt tännekin dokumentoida. Seuraavina ilmestymässä kokemukseni Munkkiniemen, Pitäjänmäen ja Monikielisestä kirjastoista.  

Koivukylän kirjasto

Koivukylän kirjasto näyttää kartan perusteella sijaitsevan aivan radan vieressä, joten päätän yrittää ajoittaa siellä käynnin kahden junan väliseen kymmenminuuttiseen. Pieneltä asemalta näkeekin suoraan ostoskeskukselle, jossa kirjasto sijaitsee.

Kirjaston ulko-ovea ei ole mitenkään erityisesti merkitty (ostoskeskuksen seinässä on kyllä hieno, kookas valomainos), vaan ikkunoiden läpi tiiraillen täytyy pystyä päättelemään, että juuri näistä ovista olisi sisään mentävä jos kirjoja haluaa lainata. En oikein tiedä, mihin kohtaan jotain opaskylttiä voisi tässä matalassa katoksessa sijoittaa, mutta tarpeen sellainen kyllä olisi.

Koivukylän kirjasto on (junien vuoroväliä ajatellen) onneksi sieltä pienemmästä päästä. Ulko-ovesta kun astuu sisään, avautuu ensimmäiseksi silmien eteen palvelualue varausten noutoineen, lainausautomaatteineen ja palvelutiskeineen.

Lähempänä ikkunoita ja siis ulko-ovelta oikealle löytyvät sitten kirjahyllyt. Koivukylän kirjastossa ei ole juuri sisustuksella kikkailtu, vaan kaikki on hyvin funktionaalista. Hyllyjen päälle asetellut viherkasvit kyllä tuovat vähän kodinomaisuuttakin tilaan.

Ulko-oven vasemmalle puolelle, ikkunoiden viereen, on rakennettu mukavan värikäs alue lapsille. Koivukylän kirjasto on taas yksi hieno esimerkki siitä, kuinka pienessäkin kirjastossa voidaan onnistuneesti jakaa tila erilaisiin toimintoihin. Tosin kirjastossa oli lauantaina keskipäivällä todella vähän kävijöitä, joten sitä, onko myös melutasot eri alueilla onnistuttu lokeroimaan, en osaa sanoa.

Yksityiskohtana Koivukylän kirjastosta jäi mieleen tämä hieno tilkkuryijy, jonka alkuperä jäi minulle tosin hämäräksi.

Ja kyllä, Koivukylä kirjaston ehti katsastaa kahden peräkkäisen junan välillä. Juuri ja juuri.
Faktat
Valmistumisvuosi: 1981
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Piano, karaoke
Kirjasto: 38/71
Pvm: 9.3.2019
Kulkuväline: N-juna Korsosta
Kirja: Anne Enright: Valvojaiset

Lumon kirjasto

Yhtenä lauantaipäivänä oli aikaa poiketa Malmilta pohjoiseen ja käydä tarkastamassa pari päivää aikaisemmin remontin jälkeen avattu Lumon kirjasto Korsossa. Kartta kertoi Lumon sijoittuvan ihan radan viereen, joten ajattelin yhden seutulipun hinnalla näkeväni sekä Lumon että Koivukylän kirjastot. Mutta ensiksi siis Lumoon. Kyseinen monitoimikeskus on tosiaan ihan radan vieressä, mutta kirjaston löytääkseen pitää kävellä jotakuinkin rakennuksen toiselle puolelle. Siellä radanvarren harmaa julkisivu vaihtuukin pirteämpään puna-vihreään komboon.

Kirjasto löytyy heti ulko-ovesta vasemmalle mentäessä. Varsinaista ovea ei ole, vaan kirjaston tila aukeaa suoraa Lumon aulasta. Kun kirjasto on suljettu, metallinen verkkoeste lasketaan alas. 

Parhaan yleiskuvan Lumon kirjastosta saa, kun kipuaa heti ylös salin takaoikealta nousevia portaita. Kakkoskerros on varattu lukijoille eli siellä ei ole kokoelmia vaan koko joukko erilaisia mahdollisuuksia istuskella ja oleilla. Mutta lukemisen ohessa kannattaa vilkaista alas.

Erilaisia oleskeluryhmiä löytyi toisesta kerroksesta ainakin neljä erilaista. Niistä parhaiten mieleeni jäivät nämä pirteän turkoosit tuolit portaista oikealla. 

Toisessa kerroksessa on myös pieni lukusali, jossa yo-kirjoitusten läheisyydestä huolimatta oli lauantaina päivällä vain yksi opiskelija. Niinpä uskalsin käydä kuvaamassa myös Lumon vetonaulan, lukusalin riippumaton.

Alhaalla varsinaisessa kirjastosalissa on oma erillinen nurkkauksensa lapsille, josta löytyi kutsuvan näköiset, värikkäät penkit. Tämän salissa olevan tilan lisäksi vierestä löytyi erillinen satuhuone, jossa meno oli niin vilkasta etten kehdannut mennä sinne kuvaamaan. Huone häämöttää alla olevassa kuvassa taustalla.

Itse kirjahyllyt ovat verrattain matalat ja kirjastosali on miellyttävän avaran ja valoisan oloinen. Koska en ollut Lumon kirjastossa aikaisemmin käynyt, en osaa verrata uutta ilmettä entiseen, mutta ilman vertailuakin remontti vaikuttaa erittäin onnistuneelta!

Faktat
Valmistumisvuosi: 2003 (remontti 2018-2019)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Riippumatto
Kirjasto: 37/71
Pvm: 9.3.2019
Kulkuväline: N-juna Malmilta
Kirja: Petina Gappah: Muistojen kirja

Roihuvuoren kirjasto

Viime viikonloppuna Roihuvuoressa järjestettiin ensimmäiset oman alueen kirjamessut, joiden ohjelma oli varsin kunnianhimoinen. Itse ehdin piipahtaa Roihuvuoressa jo viikko aikaisemmin, joten messut jäivät kokematta. Roihuvuoren kirjasto on todella hieno, joten paikan päälle kannattaa suunnistaa ihan tavallisenakin päivänä.

Ajattelin, että kävely Herttoniemen metroaseman läheisyydestä (800 metriä) olisi mukava vetreyttävä lenkki istutun työpäivän jälkeen, mutta helmikuun viimeinen oli vielä talvipäivä ja Abraham Wetterin tien suoralla puhalsi sen verran kova tuuli, että leppoisan iltakävelyn asemesta tunsin olevani arktisella vaelluksella. Pitkän taipaleen päätteeksi Roihuvuoren kirjaston rakennus kuitenkin löytyi pellon kulmalta.

Googlen mukaan samasta rakennuksesta löytyy myös hammashoitola, mutta kirjastoon menevä ovi on merkitty sen verran selkeästi, ettei vaaraa eksymisestä ylimääräiseen juurihoitoon ole. Kirjaston sisäänkäynti on Roihuvuorentien puolella.

Itse kirjastosaliin päästäkseen täytyy vielä kiivetä yhdet portaat.

Roihuvuoren kirjasto on ilmeeltään hyvin kodinoloinen. Jos unohtaa ovesta vasemmalle jäävän palvelualueen ja lainausautomaatit, voi kuvitella olevansa jonkun pohatan hienossa yksityiskirjastossa.

Kirjastossa on siis hyllytilaa kahdessa eri tasossa, joista alempi ei ole oma erillinen kerroksensa niin kuin aluksi luulin, saan se on ikään kuin oma syvennyksensä keskellä huonetta. Optinen illuusio oli täydellinen ensikertalaiselle kävijälle. Ylätasolla syvennyksen reunat ovat kauttaaltaan pöytätilaa tuoleineen, joten lukutilaa on runsaasti.

Olohuonemaista vaikutelmaa lisää se, että kirjastossa on paljon viherkasveja ja alatasolta löytyy oikein viehättävä nojatuoliryhmä. Alla olevassa kuvassa syvennys on kuvattu kirjaston päädystä ulko-oven suuntaan.

Ulko-ovesta oikealle on sijoitettu vielä lehtitelineet. Niiden takana on erillinen, lasten käyttöön suunniteltu huone. En mennyt tällä kertaa sinne kuvaamaan keskelle hyvin vauhdikkaita leikkejä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1958 (remontti 2013-2014)
Pinta-ala: 398 m2 (josta 81 m2 varastotilaa)
Erikoisuus: Roihuvuoren kirjamessut
Kirjasto: 36/71
Pvm: 28.2.2019
Kulkuväline: Bussi 86 Laajasalosta Linnanrakentajantien pysäkille, josta kävely
Kirja: Paperi-T: Post-alfa

Laajasalon kirjasto

Laajasalon kirjastossa pääsin itse kirjastonjohtajan opastamalle kierrokselle, sillä Helmet-kirjastoheimo kutsuttiin tutustumaan Helsingin ensimmäiseen kauppakeskuskirjastoon helmikuun lopussa. En ollut koskaan aikaisemmin Laajasalossa käynyt, joten samalla oli edessä myös uusien alueiden valloittaminen pitkäaikaisesta kotikaupungista.

Kauppakeskus Saaren laatikkomainen olemus sulautuu ympäristöönsä niin, että aluksi en edes tajunnut olevani kauppakeskuksen parkkipaikalla. Ilahduttavaa oli, että kirjaston logo oli tasa-arvoisesti (no, vähän pienenä) mukana ulkoseinän valomainosrivistössä.

Kauppakeskuksen sisältä ei opasteita kirjastoon löytänyt, mutta onneksi olin ehtinyt netistä selvittää, että kirjasto löytyisi Saaren toisesta kerroksesta ja osasin hakeutua liukuportaille. Kirjaston sisäänkäynti toisessa kerroksessa oli hyvin selkeästi merkitty, ja Myyrän hahmo nyt ilahduttaa missä tahansa, vaikka näin ovivahdin ominaisuudessa.

Kirjastonjohtaja Anne Mankki kertoo, että asiakkaat olivat hyvin kiintyneitä aikaisempiin tiloihin, ja siirtoa valmisteltaessa kuultiinkin käyttäjiä taajaan. Kirjastojen sijoittaminen ja varsinkaan siirto eivät ole mitenkään yksinkertaisia asioita, sillä paitsi käyttäjien toiveet myös sopivien tilojen saatavuus ja niistä neuvotteleminen vaativat pitkää pinnaa. 

Laajasalon kirjaston nykyiset tilat ovat verrattain pienet, mutta kirjaston tavoittavuus on parantunut huimasti: Kävijämäärät ovat nousseet noin 30% vuoden takaisiin verrattuna! Pienestä kirjastosta on ainakin se etu, että sen saa melkein näkymään yhteen kuvaan heti ovelta. 

Ovesta oikealle on lehtienlukualue. Anne Mankki kertoo, että asiakkaita on kuultu tämän alueen kalusteiden sijoittelussa, ja pöytiä on käännetty eri tavoin kuin arkkitehdit olivat ne asetelleet.

Käytävän toisella puolella on tietokonealue, joka on hauskasti maisemoitu taloa muistuttavaksi.

Kirjaston toisesta päästä, tilan ainoan nurkan takana, on lasten alue. Alueen tunnistaa vihreästä matosta, ja Mankki kertoo, että asiakaspalautteen perusteella tarkoitus on tehdä lastenalueesta kengätön. Tilassa on istuinpaikkoja sekä  lehtiä ja kirjallisuutta myös aikuisille, sillä filosofiana on, että vanhempienin täytyy lasten alueella viihtyä. Kuvassa näkyviä kirjastorneja on muuten koko kirjaston alueen mitalta keskikäytävällä, ja niihin henkilökunta asettelee esille teoksia joskus satunnaisten mieltymysten, joskus jonkun teeman mukaan.

Lastenosaston vieressä on lasiseinin rajattu kokoontumistila, joka on tulossa Varaamoon vuokrattavaksi. Tila on todella hyvin äänieristetty, ja lasiseinä on somistettu hienolla luontoteemaisella kuviolla. Alla vielä kuvaa seinästä kokoushuoneen puolelta. Kuva ei tee oikeutta tälle seinälle, joka oli Laajasalon kirjaston monista hienoista yksityiskohdista itselleni mieleenpainuvin, joten käykää paikan päällä tutustumassa!

Laajasalon kirjasto toteuttaa Helsingin kaupungin visiota paitsi siitä, että tilat tehdään asukkaita varten heitä kuunnelleen, myös siitä, että kirjasto- ja nuorisotilat ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Kirjaston takaosasta lähtee käytävä ja porrasyhteys alakertaan, josta löytyy hieno nuorten ympäristötila. Oleskelutilojen lisäksi tuossa olohuoneessa on myös iso keittiö. 

Toimintojen crossoverin hengessä kirjasto kirjoja on näytillä nuorisotilassa ja ne voi käydä sieltä lainaamassa. Vastaavasti kirjojenkierrätyshylly, joka ei mahdu kirjaston tiloihin, on tuotukin nuorisotilaan. Nuorisotilaa ja sinne vievää rappukäytävää koristavat hienot Jussi TwoSevenin teokset.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2018

Pinta-ala: 450 m2

Erikoisuus: Sähköpiano asiakkaiden käytössä

Kirjasto: 35/71

Pvm: 28.2.2019

Kulkuväline: Metro Herttoniemeen, josta bussi 86 Yliskyläntien pysäkille

Kirja: Essi Kummu: Hyvästi pojat 

Sellon kirjasto

Olen tässä kierrellessäni oppinut, että kirjastojen yksi keskeinen ominaisuus on olla ihmisten saatavilla. Fyysisellä sijainnilla on tässä iso merkitys. Niinpä ei olekaan ihmeellistä, että kulutusyhteiskunnassa kirjastoja on alettu tuoda myös kauppakeskuksiin - siellähän ihmiset joka tapauksessa viettävät aikaansa. Ensimmäiseksi kauppakeskuskirjastokseni valikoituu Leppävaarassa sijaitseva Sellon kirjasto, johon hurauttaa näppärästi junalla Helsingin keskustasta parissakymmenessä minuutissa.

Sellon kauppakeskus on aivan junaradassa kiinni, mutta en pettymyksekseni löydä kirjaston logoa valomainoksien tilkuttamalta ulkoseinältä. Heti sisään astuessani näkyy kuitenkin helpottava opaste, joka kertoo kirjaston sijaitsevan jossain yläkerrassa.

Yläkerrassa opasteet ohjaavat ensikertalaista edelleen, mutta silmiini ei osu kirjaston logoa. Sello on varsin iso kauppakeskus, ja alan jo epäillä eksyneeni. Semminkin kun viimeisin opaste näyttää ohjaavan minut ovesta ulos.

Ja niinhän se onkin, että itse asiassa Sellon kirjasto ei olekaan varsinaisen kauppakeskuksen sisällä, vaan se sijaitsee omassa erillisessä rakennuksessaan ikään kuin Sellon takapihalla. Julkisivu on sen verran komea, että satunnainenkaan kulkija ei voi kävellä ohi.

Kirjasto on itse asiassa valtavan kokoinen. Alakerran aula, joka aukeaa heti sisääntulon jälkeen, on auki kattoon asti, ja yleisvaikutelma on todella avara. 

Alakerrassa ovat palvelu- ja itsepalvelualueet, kirjoista siis lähinnä noudettavat varaukset. Ainakin arki-iltana kirjastossa oli tosi paljon vilskettä juuri alakerrassa, jossa oli paljon pieniä erilaisia kokoontumistiloja. Ne vaikuttivat kaikki varatuilta, enkä ihmisten kokouksia kuviin dokumentoinut.

Aivan taaimmaisena alakerrassa on lasten alue. Sekin oli täynnä pieniä kirjastonkäyttäjiä vanhempineen, joten muistona siitä tallentui kuva näistä hauskoista tötterölampuista.

Sellon kirjastosta oli todella vaikeaa löytää yhtä yksityiskohtaa, sillä kirjaston aktiivinen hyörinä vaikeutti pieniin asioihin keskittymistä. Nämä toiseen kerrokseen vievien portaiden opasteet kuitenkin havaitsin, ja pidin ideaa opasten sijoittelusta oivaltavana.

Toisesta kerroksesta oli hieno näkymä alakertaan.

Yläkerta on Sellon kirjastossa siis pyhitetty pääasiassa kirjakokoelmille. Tila on aavistuksen verran sokkeloinen kaikessa suuruudessaan, enkä pikaisella läpikävelyllä pystynyt täysin hahmottamaan kokoelmien sijoittelun kokonaisideaa. Opasteet ovat kuitenkin selkeät, joten mieluisaa luettavaa löytyy varmasti.

Tyylillisesti Sellon kirjastossa on varmaan haettu industriaalista tunnelmaa, sillä väljyydestään huolimatta tila oli hieman synkän ja varastomaisen tuntuinen. Hyllyrivien välissä oli toisinaan sellainen tunne, kuin olisi Ikeassa ollut.

Toisesta kerroksesta löytyy myös lehtienlukualue ja ison kirjaston lehtivalikoimatkin ovat kattavat. Näin jälkikäteen en osaisi enää neuvoa kysyvää, missä kohtaa toista kerrosta lehtialue sijaitsee.

Sellon kirjasto teki erittäin positiivisen vaikutuksen siellä vallitsevan kuhinan vuoksi. Tämä kirjasto on todellakin kaikille tarpeellinen julkinen tila, jonka alueen asukkaat ovat ottaneet omakseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2003

Pinta-ala: 5846 m2

Erikoisuus: Leppävaaran aluekirjasto, Paja, jossa erilaisia IT- ja käsityölaitteita, eniten kävijöitä Helmet-kirjastoista

Kirjasto: 34/71

Pvm: 25.2.2019

Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta

Kirja: Michael Houellebecq: Alkeishiukkaset