Välisoitto: Koivukylän pop-up-kirjasto

Kävin Koivukylän kirjastossa alkukeväästä, ja pidin muun muassa hyvästä sijainnista Koivukylän aseman tuntumassa. Kesällä tuli kuitenkin uutinen, että kirjasto on muuttamassa radan toiselle puolelle. Alueen asukkailla ja muilla kirjastoentusiasteilla oli mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa uusiin tiloihin heinäkuun ajan. Niinpä nappasin yhden etätyöpäivän lounastunnilla junan ja surruutin uudestaan seitsemän minuuttia Koivukylään.

Uusikin kirjasto tulee hyvin lähelle rataa, tosiaan vain sen toiselle puolen. Kirjasto löytyy tulevaisuudessa tästä Citymarketin rakennuksesta radan länsipuolelta.

Mitään opasteita pop-up-kirjastoon ei tietystikään ole vielä asennettu, joten luotin kirjastovainuuni ja menin sisään tuosta tervetulleeksi toivottavasta ovesta. Osuin oikeaan. Citymarketin kassoja vastapäätä on rivillinen pieniä liiketiloja, joista kirjasto aikoo majoittua yhteen. HelMetin oranssit erottuivat rivistöstä hyvin.

Tästä kirjastosta löytyi myös lainattavaa. Sekä aikuisille että lapsille oli pari kärryllistä luettavaa tarjolla.

Pieni pelipöytäkin pop-up-kirjastossa oli tarjolla.

Pääasiallinen tarkoitus pop-up-kirjastolla oli tietysti kerätä alueen asukkailta ideoita ja toiveita kirjastotilan suhteen. Muutama päivä ennen kirjaston sulkeutumista oli jo ehtinyt kertyä ihan hyvä määrä palautetta. Itse en niin usein Koivukylässä käy, että olisin kehdannut mielipiteeni ilmaista.

Tässä betonihuoneessa oli hauska huomata, kuinka itselleni kirjasto syntyy tosi pienistä jutuista. Se oikeastaan riittää minulle, että tilassa on kirjoja lainattavaksi. Tämän vierailun jännittävin osuus olikin lainata kirjoja ensimmäistä kertaa Taskukirjasto-sovelluksen avulla. Oli muuten todella helppoa!

Kalajärven kirjasto

Juhannuksen aatonaatto oli helteinen ja monet lähtivät Helsingistä maalle. Niin minäkin, suuntana Kalajärven kirjasto. Olen käynyt siellä kerran tuttavan kodissa, ja muistikuvani oli että aika kauas sai bussilla körötellä. Nykyisen mobiilinavigoinnin avulla on helppoa jäädä pois oikealla pysäkillä, ja olen jo oppinut espoolaisen logiikan: arvaan (oikein), että kirjasto löytyy hetki sitten taakse jääneestä palvelukeskuksesta. Näin rakennuksen seinässä olevan kartta varmistaakin.

Ilman karttaa ei välttämättä perille olisi löytänytkään - kirjasto kun löytyy rakennuksen takapuolelta. varsin huomaamattomasti merkattuna. Lähinnä palautusluukku paljastaa, mistä on kysymys.

Ulko-ovi ei sekään retostele, vaan johdattaa asiallisesti sisään kirjastosaliin.

Kirjastosalin hahmottaa melko hyvin yhdellä vilkaisulla. Oikealle heti ovelta tultaessa jää palvelutiski.

Siitä eteen päin löytyvät aikuisten kokoelmat. Hyllyjen päihin on sijoitettu kivoja kirjakaruselleja, joissa on kirjastonhoitajien vinkkejä eri teemoilla.

Kun kääntyy 180 astetta, näkee loput kirjastosta, eli käytännössä lasten aineiston sisältävät hyllyt, jotka ovat ulko-ovesta vasemmalle olevassa tilassa.

Aivan ikkunan vieraan on sijoitettu lasten omat pöydät. Tämä on mielestäni aina hieno asia, että pienet asiakkaat on huomioitu omankokoisilla huonekaluilla.

Myös nuorisolle löytyy oma oleskelualue, joka on  - miten sen nyt sanoisi - karuhko. Tämä näytti omaan silmäni kohdalta, jota voisi suhteellisen pienellä investoinnilla vähän piristää.

Lehtienlukualue puolestaan näytti oikein toimivalta ja ihan kutsuvaltakin.

Ilahduttavana yksityiskohtana Kalajärven kirjastosta jäi mieleen pieneksi meriaiheiseksi näyttelyksi koottu kirjakokoelma ovensuuvitriinissä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1995
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Omatoimikirjasto, sähkönkulutusmittarit
Kirjasto: 55/71
Pvm: 20.6.2019
Kulkuväline: Bussi 345 Rautatieasemalta
Kirja: Helena Sinervo: Armonranta

Suomenlinnan kirjasto

Juhannuksen alusviikko on helteinen ja siksi retki Suomenlinnaan sopii siihen mainiosti. Houkuttelen seuraa mukaan kokeilemaan Viapori Deli&Cafen valmista piknik-koria. Luonnollisesti pääideana itselläni on käydä saaren kirjastossa. Olen katsonut kirjastorakennuksen paikan kartalta jo etukäteen, joten bongaamme rakennuksen jo ennen ruokailua.

Varsinainen kirjastovierailu alkaa kuitenkin vasta piknikin jälkeen, jolloin kävelemme  Susisaaresta takaisin Iso Mustasaareen. Heti saaret yhdistävän sillan jälkeen on viitta vasemmalle kirjastolle. Ja millaisessa rakennuksessa se onkaan!

Kirjaston ulko-ovi on melko vaatimaton, mutta nyt on myönnettävä, että hillitty metallinen opaste sopii oikein hyvin vuonna 1770 valmistuneeseen seinään.

Kirjasto on Helmet-alueen pienin, ja tila onkin helppo hahmottaa kahdella pään käännöllä. Ovesta vasemmalle sijoittuu palvelualue.

Kun taas kääntää katseensa oikealle, hahmottaa lopun kirjastotilan. Pari kirjapyramidia mainostaa eri teemoja ja uutuuksia, ja muutaman hyllyrivin taakse kirjaston takaosaan jää pieni lukualue.

Pääosa pienestä kokoelmasta löytyy seinänvierustan hyllyltä. Jollain tapaa minulle tuli sellainen olo, että sisustus olisi voinut olla vähemmän moderni. Rakennuksen ulkopuoli nosti ehkä romanttisia odotuksia.

Aivan kirjaston perimmäisestä nurkasta löytyy muuten pieni istuskelualue myös lapsille. Sekin on vähän karun oloinen, mutta on mielestäni tärkeää, että nuorille kirjastovieraille tulee (omankokoistensa huonekalujen ansiosta) sellainen olo, että hekin ovat tervetulleita.

Suomenlinnan kirjastossa on paljon näyttelytoimintaa. Yksityiskohtana jäikin mieleen tämä takaseinälle ripustettu taideteos (jonka tekijän tiedot jäivät valitettavasti dokumentoimatta seuralaisen kiirehtiessä paluulautalle).

Faktat
Valmistumisvuosi: Rakennus 1770, kirjastotoiminta alkoi vuonna 1957
Pinta-ala: 119 m2
Erikoisuus: Pienin HelMet-kirjasto, sijaitsee vanhimmassa rakennuksessa
Kirjasto: 54/71
Pvm: 19.6.2019
Kulkuväline: Lautta Kauppatorilta
Kirja: Maarit Verronen: Hiljaiset joet

Hakunilan kirjasto

Etelä-Espoon kierroksen jälkeen on aika tutkia mitä Vantaalta löytyy. Käyn vierailulla Rekolassa ja otan paluumatkan ohjelmaan Hakunilan kirjaston. Kartan mukaan pyöräiltävää on Hiekkaharjun asemalta viitisen kilometriä. Kartta ei kerro, että osa matkasta on ajettava soraa pitkin autojen keskellä, kun yksi isompi tie on remontissa. Yllätyn myös siitä, kuinka nopeasti teollisuus- ja asuinalueet vuorottelevat. Parin pummin jälkeen löydän kuitenkin Hakunilaan, viehättävälle vihertävälle kerrostaloalueelle, jonka keskeltä kirjastorakennus löytyy.

Rakennuksen ja sisäänkäynnin estetiikan perusteella tämäkin kirjasto taitaa olla 1980-luvulta peräisin.

Kirjastoa on vähän vaikea hahmottaa ensisilmäyksellä. Näen kyllä suoraan oven edessä palvelutiskin, mutta muuten tilasta saa vaikutelman, että löytääkseen mitä kaikkea siellä on, pitää vähän kierrellä ympäriinsä. Ovesta heti oikealle on kuitenkin selvästi sijoitettu lehtienlukualue.

Lehtiseinän takan puolestaan on lasten ja nuorten alue. Se on rajattu keltaisella boordilla. Kalusteita näyttää olevan tilan kokoon nähden aika vähän, joten tilasta saa vähän varastomaisen vaikutelman.

Takaoven viereen perustettu potkulautaparkki tuo hymyn huulille: tässä kirjastossa ollaan hyvin ajan hermolla!

Ulko-ovesta vasemmalle on sijoitettu aikuisten kokoelmat. Tämä puoli näyttää nuorten puolta valmiimmalta. Katse kiinnittyy hienoon, kaarevaan kertomakirjallisuushyllyyn. Myös tietokirjojen eri teemahyllyt ovat tyylikkäitä koodattuine värityksineen.

Jostain syystä pelaamiseen tarkoitettu tietokone on sijoitettu tähän osaan kirjastoa, ihan ulko-oven vieraan. Itse olisin ehkä sijoittanut sen enemmän lasten ja nuorten kirjallisuuden lähettyville.

Melko modernin ilmeen omaavan kirjaston hauska yksityiskohta löytyy ihan yllättäen kun kävelee pitemmälle hyllyjen väliin. Historiateosten viereen sijoitettu vanha nojatuoli saa aikaiseksi spontaanin hymyn.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1977 (remontti 2002-2003 ja 2012-2013, teknisiä korjauksia 07/2019)
Pinta-ala: 586 hum2
Erikoisuus: Lainattavaksi ulkopelejä, kävelysauvoja ja roskapihtejä
Kirjasto: 53/71
Pvm: 18.6.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Hiekkaharjun asemalta
Kirja: Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Haukilahden kirjasto

Yritän olla tutustumatta vierailtavaan kirjastoon etukäteen, sillä on hauskempaa yllättyä paikan päällä. Niinpä taidan hihkaista ääneen kun bussi kaartaa Haukilahden kirjaston ohi pysäkille. Uusi puurakennus on melko vaikuttava! Muitakin ihailijoita löytyy.

Rakennuksen takaosa on varattu päiväkodin käyttöön. Matkalla kirjaston ovelle on pakko räpsiä kuvia kaikista lähestymiskulmista.

Myös kirjaston sisäänkäynti on vaikuttava.

Sisällä alkaakin sitten hihityttää - massiiviseen ulkokuoreensa nähden kirjasto on todella pieni. niin pieni, että siitä on vaikeaa mahtua ottamaan yleiskuvaa sisätiloissa. Tässä näkymä kirjaston keskeltä takaseinään päin.

Ja tässä puolestaan suunnilleen samasta pisteestä ovella päin.

Vaikka tilan pinta-ala on pieni, se on hyvin avara. Katto on korkealla ja koko seinän korkuiset ikkunat auttavat myös asiaa. Hyllykorkeus taas on verraten matala.

Minikokoisen kirjaston mieleen jäänyt yksityiskohtakin on pientä kokoa: on kirjastoja, joiden lukusali on suurempi kuin koko Haukilahden kirjasto. Täällä työskentelytila on tehty modernin avokonttorin tapaan neljän hengen puoliavoimen tilan avulla.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2019
Pinta-ala: 144 m2
Erikoisuus: Omatoimikirjasto
Kirjasto: 52/71
Pvm: 17.6.2019
Kulkuväline: Bussi 113 Matinkylän metroasemalta
Kirja: Pirkko Saisio: Elämänmeno