Sellon kirjasto

Olen tässä kierrellessäni oppinut, että kirjastojen yksi keskeinen ominaisuus on olla ihmisten saatavilla. Fyysisellä sijainnilla on tässä iso merkitys. Niinpä ei olekaan ihmeellistä, että kulutusyhteiskunnassa kirjastoja on alettu tuoda myös kauppakeskuksiin - siellähän ihmiset joka tapauksessa viettävät aikaansa. Ensimmäiseksi kauppakeskuskirjastokseni valikoituu Leppävaarassa sijaitseva Sellon kirjasto, johon hurauttaa näppärästi junalla Helsingin keskustasta parissakymmenessä minuutissa.

Sellon kauppakeskus on aivan junaradassa kiinni, mutta en pettymyksekseni löydä kirjaston logoa valomainoksien tilkuttamalta ulkoseinältä. Heti sisään astuessani näkyy kuitenkin helpottava opaste, joka kertoo kirjaston sijaitsevan jossain yläkerrassa.

Yläkerrassa opasteet ohjaavat ensikertalaista edelleen, mutta silmiini ei osu kirjaston logoa. Sello on varsin iso kauppakeskus, ja alan jo epäillä eksyneeni. Semminkin kun viimeisin opaste näyttää ohjaavan minut ovesta ulos.

Ja niinhän se onkin, että itse asiassa Sellon kirjasto ei olekaan varsinaisen kauppakeskuksen sisällä, vaan se sijaitsee omassa erillisessä rakennuksessaan ikään kuin Sellon takapihalla. Julkisivu on sen verran komea, että satunnainenkaan kulkija ei voi kävellä ohi.

Kirjasto on itse asiassa valtavan kokoinen. Alakerran aula, joka aukeaa heti sisääntulon jälkeen, on auki kattoon asti, ja yleisvaikutelma on todella avara. 

Alakerrassa ovat palvelu- ja itsepalvelualueet, kirjoista siis lähinnä noudettavat varaukset. Ainakin arki-iltana kirjastossa oli tosi paljon vilskettä juuri alakerrassa, jossa oli paljon pieniä erilaisia kokoontumistiloja. Ne vaikuttivat kaikki varatuilta, enkä ihmisten kokouksia kuviin dokumentoinut.

Aivan taaimmaisena alakerrassa on lasten alue. Sekin oli täynnä pieniä kirjastonkäyttäjiä vanhempineen, joten muistona siitä tallentui kuva näistä hauskoista tötterölampuista.

Sellon kirjastosta oli todella vaikeaa löytää yhtä yksityiskohtaa, sillä kirjaston aktiivinen hyörinä vaikeutti pieniin asioihin keskittymistä. Nämä toiseen kerrokseen vievien portaiden opasteet kuitenkin havaitsin, ja pidin ideaa opasten sijoittelusta oivaltavana.

Toisesta kerroksesta oli hieno näkymä alakertaan.

Yläkerta on Sellon kirjastossa siis pyhitetty pääasiassa kirjakokoelmille. Tila on aavistuksen verran sokkeloinen kaikessa suuruudessaan, enkä pikaisella läpikävelyllä pystynyt täysin hahmottamaan kokoelmien sijoittelun kokonaisideaa. Opasteet ovat kuitenkin selkeät, joten mieluisaa luettavaa löytyy varmasti.

Tyylillisesti Sellon kirjastossa on varmaan haettu industriaalista tunnelmaa, sillä väljyydestään huolimatta tila oli hieman synkän ja varastomaisen tuntuinen. Hyllyrivien välissä oli toisinaan sellainen tunne, kuin olisi Ikeassa ollut.

Toisesta kerroksesta löytyy myös lehtienlukualue ja ison kirjaston lehtivalikoimatkin ovat kattavat. Näin jälkikäteen en osaisi enää neuvoa kysyvää, missä kohtaa toista kerrosta lehtialue sijaitsee.

Sellon kirjasto teki erittäin positiivisen vaikutuksen siellä vallitsevan kuhinan vuoksi. Tämä kirjasto on todellakin kaikille tarpeellinen julkinen tila, jonka alueen asukkaat ovat ottaneet omakseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2003

Pinta-ala: 5846 m2

Erikoisuus: Leppävaaran aluekirjasto, Paja, jossa erilaisia IT- ja käsityölaitteita, eniten kävijöitä Helmet-kirjastoista

Kirjasto: 34/71

Pvm: 25.2.2019

Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta

Kirja: Michael Houellebecq: Alkeishiukkaset

Pohjois-Haagan kirjasto

Jään pois Huopalahden asemalla ja lähestyn Pohjois-Haagan kirjastoa takapihan kautta. Siis kirjaimellisesti kävelen polvia myöten lumessa pienen metsän halki (polut ovat jääneet ennätyslumien alle), mutta karttapalvelun avulla löydän kuin löydänkin kerrostalon, jossa kirjaston pitäisi sijaita. Kun pääsen kadun puolelle, hihkaisen ihastuksesta ihan ääneen: Kivijalkakirjasto! Pohjois-Haagan kirjasto sijaitsee nimittäin todella tilassa, joka on varmaan alkujaan suunniteltu liiketilaksi. Korkean kerrostalokompleksin edessä oleva matala siipi suorastaan kutsuu astumaan sisään!

Koska kirjastolle on varattu koko tila, on sisäänkäyntikin tarpeeksi selkeästi merkitty. Kynnys astua sisään on ihastuttavan matala niin fyysisesti kuin henkisestikin

Estetiikaltaan Pohjois-Haagan kirjasto muistuttaa paljon eteläistä sisarkirjastoaan muutaman kilometrin päässä. Tila on suhteellisen matala ja puunväriset kirjahyllyt hallitsevat tilaa.

Lastenosasto on sisustettu ja kalustettu värikkääksi, ja lapsille varattu kulmaus onkin erittäin houkuttelevan näköinen.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Haagan kirjastossa on mukavan kodinomainen tunnelma. Varatut kirjat jätetään palautettaessa avoimeen lokerikkoon ja yhdeltä seinustalta löytyy kierrätystilaa paitsi kirjoille myös muille kodin pientavaroille. Tämä on todellinen kortteliolohuone! Rauhallista lukutilaa etsiville tarjolla on muun muassa Artekin satulavyötuoli kirkasvalolampun kera, mutta eniten kirjaston yksityiskohdista minua ilahdutti tällä kertaa hyvin käytännöllinen ratkaisu lainattavien kävelysauvojen säilytykseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1981

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Kodin pientavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 33/71

Pvm: 11.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta Huopalahteen

Kirja: Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

 

Etelä-Haagan kirjasto

Etelä-Haagan retki osui maanantaille Helsingin kaikkien aikojen lumisimman tammikuun jälkeen. Kartalla lyhyeltä näyttänyt matka Huopalahden asemalta kirjastolle venyi, kun joutui tarpomaan puolisääreen asti ulottuvassa lumessa. Pienen koulunpihaseikkailun jälkeen kirjastorakennus löytyi kuitenkin helposti.

Tässäkin rakennuksessa on muita toimintoja, mutta kirjastolla on kyllä ihan oma ulko-ovi.

Etelä-Haagan kirjasto on kaksikerroksinen. Kaunokirjallisuus on sijoitettu toiseen kerrokseen, johon kurvasinkin ensimmäiseksi heti sisäänkäynnistä vasemmalle vieviä rappusia pitkin. Toinen kerros on varsin avara. Keskellä oleva avoin tila alakertaan vielä lisää tätä vaikutelmaa.

Yläkerrasta löytyy myös tämän kirjaston palvelualue.

Alakerrassa ovat muun muassa lehtienlukualue sekä lastenosasto. Lehtienlukualue on tässä kuvattu yläkerrasta käsin. Samalla voi yrittää hahmottaa kuvan oikeassa reunassa näkyvää taideteosta, joka siis roikkuu katosta. Sitä oli täysin mahdotonta vangita puhelimen kameran linssin läpi.

Lastenosastolla silmääni pisti se, kuinka paljon tilasta oli varattu tietokoneille. Onneksi vastapainoksi tilasta löytyi myös keppihevosparkki!

Alakerrasta löytyi lisää hyllyjäkin, jotka alla lähikuvassa. Alakertaan on sijoitettu haettavat varaukset ja  tietokirjallisuutta. Tässä kuvassa näkyy myös viherkasvi, joita oli kirjastossa sen verran paljon, että asia kiinnitti huomioni. Koko kirjaston tunnelma oli hyvin kodinomainen.

Etelä-Haagan kirjaston hauskin yksityiskohta oli yläkerran kaiteeseen tehty neulekoristelu.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1964

Pinta-ala: 620 m2

Erikoisuus: Oma Huone (sis. ompelukone ja XBox-konsoli), kodin tavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 32/71

Pvm: 4.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta

Kirja: W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

Vuosaaren kirjasto

Näitä lumi-iltoja ei enää oikein erota toisistaan, mutta sen nyt sentään muistan, että vierailtuani Herttoniemen kirjastossa jatkoin samalla vauhdilla metrorataa aina Vuosaareen asti. Jostain syystä luulin, että Vuosaarenkirjasto olisi kauppakeskuksen sisällä, mutta ei se ole. Fiksumpi olisi toki kurvannut kirjastoon Kolumbuksen kautta, mutta minä valitsin mennessä tuulisen ulkoreitin. Vuotalo erottui onneksi pöllyävän lumen läpikin, ja kirjaston valomainos ohjasi oikeaan suuntaan.

Vuotalon sisäänkäynti löytyy tästä näkökulmasta katsoen rakennuksen oikealta puolelta. Lunta oli sellaisina kinoksina, että oli vaikeaa päästä riittävän kauaksi kuvaamaan ovea.

Sisällä kirjaston sisäänkäynti on lähes ulko-ovea vastapäätä. En ehtinyt perehtyä tarkemmin siihen, mitä kaikkea muuta Vuotalosta olisi löytynyt.

Vähän virastoimaisen sisääntulon jälkeen itse kirjastotila sai aikaiseksi minussa monia spontaaneja hurraahuutoja. Ensinnäkin tila on valtavan korkea, ja sen myötä isoille seinäpinnoille toteutetut paneloinnit saavat aikaiseksi erittäin tyylikkään yleisvaikutelman. Ovesta oikealle on erotettu lasten osasto, jossa satunnaista kirjastokulkijaa tervehti muun muassa ystävällinen puukenguru.

Palvelualue on kirjasto keskiosassa ja vasemmalle siirtyessään pääsee sitten aikuisten materiaalin kimppuun. Aikuisten puolella itse kirjahyllyt ovat jotenkin hyvin sotilaallisen näköiset: harmaat ja jämptisti suorissa riveissään. Tämä osa kirjastoa oli myös matala, mikä lisäsi varastotunnelmaa.

Tästä kohdasta kun kääntyy 180 astetta niin saa kokea varsinaisen elämyksen: Aikuisten puolen toiseen päähän aukeaa nimittäin ihastuttava lehtilukusali, jonka seinää koristaa aiheellisesti itseriittoinen teksti.

Vuosaaren kirjastossa kannattaa muutenkin tiirailla vähän normaalia korkeammalle. Yksityiskohdaksi valikoin lastenosaston toiselta päätyseinältä löytyvät nenäkkäät.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2001(remontti 2007-2008)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vuosaari-kokoelma, paljon erilaisia lainattavia välineitä
Kirjasto: 31/71
Pvm: 28.1.2019
Kulkuväline: Metro Siilitieltä
Kirja: Raisa Lardot: Jotain häikkää

Herttoniemen kirjasto

Viime maanantaina oli melkoinen lumipyry ja lähijunilla oli vaikeuksia päästä määränpäähänsä. Kuulin tästä vasta kotiin päästyäni, sillä suuntasin töiden jälkeen Itä-Helsingin kirjastoja tutkimaan. Ensimmäinen kohde oli Siilitien asemalta kartan mukaan kävelymatkan päässä sijaitseva Herttoniemen kirjasto. Matka oli kyllä lyhyt, mutta menihän siihen jokunen hetki parikymmensenttisessä lumihangessa tarpoessa. Löysin kuitenkin kukkulan päälle rakennetulle Herttoniemitalolle, jossa on kirjaston lisäksi muutakin toimintaa.

Piti vielä jaksaa tarpoa läpi tuulen ja tuiskun mäkeä ylös ja kiertää rakennuksen takapuolelle, josta löytyi hyvin merkitty kirjaston sisäänkäynti.

Varsinainen kirjastosali on yleisvaikutelmaltaan avara, vaikka tila onkin melko matala. Etualalla on aulamainen tila, jossa on tietokoneita, palvelualue ja lukupaikkoja, varsinaiset kirjahylly sijoittuvat taaemmas eteenpäin sekä oikealle avautuvaan siipeen.

Tässä kuvaa oikean laidan hyllystöistä. Siellä täällä hyllyjen välissä on pieniä saarekkeita, jonne voi istahtaa kirjastovaeltamisen lomassa. Musta pöytä on muuten ilmeisesti kirjaston alkuperäistä kalustusta, Yrjö Kukkapuron suunnittelema Saturnus-pöytä.

Lastenosasto on täälläkin oma erillinen alueensa, vaikka sijoittuu samaan suureen kirjastosaliin. Väljästi kalustetussa tilassa on hyvin paikkoja pienille lukijoille.

Herttoniemen kirjaston itseoikeutettu yksityiskohta on kävijää heti sisään tullessa tervehtivä taideteos. Kyseessä on taiteilija Heikki W. Virolaisen tekemä patsas Marjatan pojan paluu (1964-65).

Faktat

Valmistumisvuosi: 1972 (kirjasto siirtyy lähipalvelukeskus Hertsiin vuonna 2020)

Pinta-ala: 730 m2

Erikoisuus: VHS-DVD-digitointi, Herttoniemi-kokoelma

Kirjasto: 30/71

Pvm: 28.1.2019

Kulkuväline: Metro Kampista Siilitielle

Kirja: Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus

Vieraileva tähti: Tampereen Metso-kirjasto

Vietin viime viikonlopun synnyinkaupungissani Tampereella, ja pakkasen paukkuessa oli mukava käydä vierailemassa Tampereen pääkirjastossa, joka oli varmasti elämäni ensimmäinen kirjastowau vuonna 1986. Sekä Suoraman, Kalevan että Tammelan lähikirjastot olivat olleet koulujen yhteyteen koplattuja kirjastohuoneita, joista sai kyllä ahmittavaa, mutta rakennuksina ne eivät jälkiä jättäneet. Metso-kirjasto on hienoimmillaan suoraan ylhäältä katsottuna, jolloin sen metsomaisuus on ilmeistä. Lumien alle hautautuneenakin siitä voi havaita graniitin ja tummentuneen kuparin hienon kombinaation.

Tässä viikonlopun seuralaiseni tyylikkäillä pääovilla. Nykyään hämmennyn aina siitä, että Tampereella julkiset tekstit ovat vain yhdellä kielellä.

Ulko-ovesta astutaan sisään aulaan, josta pääsee vaivattomasti suoraan varsinaiseen kirjastosaliin. Aula on valoisa, koska hauskasti vinoon asetettuun kattoon on jätetty iso ympyränmuotoinen kattoikkuna.

Kirjastosali oli juuri niin avara kuin muistin, sanoisin sitä jopa valtavaksi. Alakertaan levittäytyvä kirjallisuus näytti loputtomalta.

Lastenosasto oli sijoitettu samaa avaraan tilaan salin ulko-ovesta katsoen oikeaan laitaan. Se erottui matalampien, tummien hyllyjensä perusteella.

Alakerrasta löytyy myös kirjaston Pirkanmaa-kokoelma, jonka sisältöä en jäänyt tarkemmin selvittämään.

Jos ei etenekään aulasta oikealle kirjastosaliin vaan kurvaa vasemmalle, pääsee rappusia pitkin toiseen kerrokseen. Jostain syystä nämä tilat eivät tuntuneetkaan niin tutuilta kuin alakerta, ja myöhemmin internet paljastaakin, että Metsossa on tehty perusteellinen remontti vuosina 2015-2017. Muistaakseni esimerkiksi lehtilukusali sijaitsi ennen alakerrassa, mutta nyt lehtien lukemiselle on varattu kokonainen sali yläkerrasta.

Oma tilansa löytyy myös musiikille. Kirja-, nuotti- ja äänitekokoelmien lisäksi musiikkipuolella on myös modernit laitteet musiikin kuunteluun.

Jotain toisessa kerroksessa on vielä ennallaan, nimittäin kahvila. Muistaakseni jokusen kerran tuli sieltä kupillinen ostettua muun muassa ylioppilaskirjoituksiin ja yliopiston pääsykokeisiin lukiessa. Kahvilan antimien lisäksi pääsee samalla täysin rinnoin nauttimaan myös kattoikkunasta.

Olisin viihtynyt Metso-kirjastossa pitempäänkin, mutta myös Lenin-museo ja Milavida-museo kuuluivat ohjelmaan. 

Jätkäsaaren kirjasto ja infokeskus

Jätkäsaari on minulle etäinen, tuulinen alue, josta haetaan edullista elektroniikkaa ja lähdetään Tallinnaan. Mutta oikeasti se on kehittyvä uusi asuinalue, joten onpa mainiota, että alueelta löytyy myös kirjasto! Kaiken moderniuden keskellä kirjasto ja sen yhteydessä oleva alueen suunnittelun ja rakentamisen etenemisestä kertova infokeskus on sijoitettu sympaattiseen, pieneen tiilirakennukseen vuodelta 1937. Internet kertoo, että Huutokonttorin nimellä kulkeva rakennus oli paikka, johon satamatyöntekijät kerääntyivät aamuisin töihin huudettavaksi.

Raitiovaunu tuo kätevästi suoraan Huutokonttorille, ja nurkan takaa oikealta löytyy sisäänkäynti. 

Valomainos mainostaa alakerran kahvila-baaria (joka näytti hyvin kotoisalta pakkasillassa), mutta selkeä opaste rapussa ohjaa kirjaston etsijän toiseen kerrokseen.

Portaiden yläpäästä löytyy varsinainen sisäänkäynti, ja koska sieltä ei mitään muuta löydykään, eksymisen vaaraa ei ole.

Jätkäsaaren kirjasto on yksi Helmet-alueen minikirjastoista. Kirjahyllyjä taisi olla kaiken kaikkiaan vähemmän kuin kahdessa käsissä sormia. Kokoelman pohjana (ennen kesällä alkavaa kirjojen tekoälykellutusta) on edesmenneen Ruoholahden lastenkirjaston aineisto, joten suurin osa on lasten ja nuorten kirjoja.

Pienenkin tilan yleisvaikutelma on kuitenkin avara. Kun kirjat on sijoitettu tilan etuosaan ja ovesta katsoen oikealle, jää vasemmalle luku- ja oleskelutilaa. Tilaa kannattelevat pylväät on somistettu hauskasti alueen kartoittavin tienviitoin.

Kirjastohuoneen takaosa on varattu infokeskuksen toimintoihin. Vasemmalla on pieni yleisötila, jossa voi pitää esimerkiksi asukaskuulemisia tai muita pieniä esitelmätilaisuuksia. Alla olevassa kuvassa näkyy myös Jätkäsaaren graafinen tunnus, satamanosturin koukusta tyylitelty J-kirjain. 

Oikealla puolella huoneen takaosaa hallitsee Jätkäsaaren pienoismalli, joka jäi mieleen tämän kirjaston yksityiskohtana.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1937 (kirjastokäyttöön 2015)

Pinta-ala: 300 m2

Erikoisuus: Keskittynyt lasten- ja nuortenkirjallisuuteen

Kirjasto: 29/71

Pvm: 21.1.2019

Kulkuväline: Raitiovaunu 6T Bulevardilta

Kirja: Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä