Vallilan kirjasto

Aurinkoinen kevättalven päivä houkutteli lisäämään kotimatkalle pari kirjastovierailua, ensimmäisenä niistä Vallilan kirjasto. Ja kyllä kävi heti ulko-ovella kateeksi vallilalaisia: Kirjasto on oma, itsenäinen rakennuksensa hyvin lähellä bussipysäkkiä, ja näyttää oikein kutsuvalta, ainakin keväisessä päivänvalossa. Tällaista suomalaisen modernin puurakentamisen pitäisi olla!

Itse rakennuksen aiheuttaman wau-elämyksen jälkeen ulko-ovi ei herättänyt satunnaisessa kirjastobongailijassa sen suurempia intohimoja. Alla olevassa kuvassa kirjoittajan varjo vasemmalla.

Sisätila lunasti ulkokuoren antamat lupaukset täysin. Vallilan kirjasto on täyden kympin tila valoisuudellaan, avaruudellaan ja erittäin mieltärauhoittavalla kokonaisolemuksellaan. Todellinen himolukijan meditaatiopaikka. Kirjahyllyjen väliin on jätetty riittävästi tilaa, niin että niiden välissä voi ketään häiritsemättä vaellella.

Yksityiskohdaksi Vallilasta nappasin kauniit kattolamput. Allaolevasta kuvasta käy ilmi myös, kuinka avaruuden, tilan ja valoisuuden tuntu ilmenee kirjastossa myös ylöspäin katsottaessa.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1991
Pinta-ala: 920 m2

Erikoisuus: -
Kirjasto: 12/63
Pvm: 19.3.2012
Kulkuväline: Metro + bussi 72

Kirja: Lauri Vahtre: Absurdin suurvalta. Elämää neuvostojärjestelmässä

Ruoholahden lastenkirjasto

Lauttasaaren kirjaston ja työpaikkani väliin mahtuu Ruoholahden lastenkirjasto, ja koska välimatkat olivat kartalla katsoen lyhyitä, päätin yhdistää lastenkirjastovierailun samaan lounastuntiin Lauttasaari-visiitin kanssa. Julkinen liikenne noilla kulmilla ei ollut aivan niin juoheva kuin olisin suonut, mutta käynti tuli kuin tulikin tehtyä sallituissa puitteissa.

Koko Ruoholahden asuinalue on minulle melko tuntematonta, sillä muutimme pois Lauttasaaresta juuri kun alueen rakentaminen toden teolla alkoi. Toimistokolossien takaa alkaa meri pilkottaa, ja varsin lempeän näköinen koulurakennus isoine pihoineen näyttää huomattavasti kutsuvammalta kuin kadun toisella puolella sijaitsevat teräksestä ja lasista kasatut toimistokuutiot.

Onko suomalainen yhteiskunta muuttunut sellaiseksi, että koulun etuovi pitää pitää lukossa ja sisäänpääsy on ovikellon takana? Valitettavasti näin näyttäisi olevan. Kirjastolle löytyy onneksi oma sisäänkäyntinsä koulun sisäpihan puolelta.

Kirjasto on kooltaan HelMet-sarjan kääpiöluokkaa, ja kuvaaminen pienessä (lasten)kirjastossa niin ettei lapsia tule mukaan oli jokseenkin haasteellista. Toivottavasti allaolevasta otoksesta kuitenkin välittyy kirjaston hieno tunnelma: neliöiden vähyyttä on kompensoitu kuutioilla; kirjastohuoneella on metrikaupalla korkeutta ja tilaan tulee runsasti valoa suurista ikkunoista. Kirjahyllyt on sijoitettu tiiviisti ja sisustus on värikästä, ja toi elävästi mieleeni Suoraman ala-asteen kirjaston jossa vietin erinäisiäkin tunteja 1970-luvulla.

Minulla on ilmeisesti jonkinlainen tuolifiksaatio - ja kyllähän istumispaikka lukemiseen kovasti liittyy - joten tämänkin kirjaston yksityikohdaksi valikoituivat tuolit. Tällä kertaa peränurkkaan sijoitettu lastentuolien rivistö.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1996
Pinta-ala: 120 m2

Erikoisuus: -
Kirjasto: 11/63
Pvm: 9.3.2012
Kulkuväline: Bussi 20

Kirja: Björn Sortland: Silmätyksin

Lauttasaaren kirjasto

Kevätaurinkoisena perjantai-iltapäivänä oli lounastunnilla yllättäen aikaa käydä katsastamassa toinen niistä HelMet-kirjastoista, jotka koen olohuoneekseni, nimittäin Lauttasaaren kirjasto. Vaikken ole saarella 13 vuoteen asunut, jotain lämmintä sielussa läikähti kun kirjastorakennuksen kohdalle pääsin. Ulkonäöltään rakennus ei ole kylläkään mitenkään erityinen - aika tavallinen tiilikuutio.

Koko rakennus on kirjastoa (tai no, takasiivessä taitaa olla päiväkoti), joten oven etsiminen ei ole vaikeaa. Eleetön ovi istuu kuutioonsa hyvin. Tykkään tuosta kirjastosta kertovasta lainausmerkkisymbolista, siinä on jotain kujeilevaa.

Lauttasaaren kirjasto on sisuksiltaan samanlaista vaaleaa kasaria, jota on nähty jo monissa aikaisemmissa kirjastoissa. Kirjaston kotisivujen mukaan tilaa ei ole remontoitu, mutta yleisilmeeltään se vaikutti minusta huomattavasti vaaleammalta kuin mikä muistikuvani oli.

Yksityiskohtaa ei sliipatusta kirjastosta tahtonut löytyä. Harkitsin jo vakavasti käsitteen laajentamista ja melko karun kaurismäkeläisen monitoimihuoneen kuvaamista yksityiskohdaksi, kun huomasin että tässä kirjastossa vaahtosammuttimet olivat varsin näyttävästi esillä. Tässä siis yksi sellainen:

Faktat

Valmistumisvuosi: 1986
Pinta-ala: 786 m2

Erikoisuus: -
Kirjasto: 10/63
Pvm: 9.3.2012
Kulkuväline: Bussi 65A

Kirja: Muriel Barberry: Kulinaristin kuolema

Tapiolan kirjasto

Työviikon päätteeksi tieni oli perjantai-iltana viemässä Esport-Areenalle salibandypeliin, ja koska Tapiolan kirjastokin kunnostautuu työtätekevää ihmistä innostavilla aukioloajoillaan, päätin tehdä ensimmäisen kirjastovierailun Helsingin ulkopuolelle samassa yhteydessä.

Köröttelin bussilla Tapiolan keskustaan ja Espoon kulttuurikeskus löytyi helposti Googlesta tulostetun kartan avulla. Olin hirvittävän pettynyt kulttuurikeskuksen ulkomuotoon. Vasta äsken kirjaston sivuillakäydessäni ymmärsin, että näky voi kesällä auringon paistaessa ja vesialtaan läikehtiessä olla näyttäväkin. No, maaliskuun iltaharmaudessa se näytti tältä (saatoin myös olla takaovella):

Kulttuurikeskus sinänsä näytti sisältä mukavalta, siellä täällä oli taidetta näkyvissä ja aulatila oli avara ja valoisa. Mutta kirjaston ovi oli taas hirvittävän mitätön.

Kirjaston sisätilan yleisolemus oli melko ahdas, sillä yläkerrassa kirjahyllyt oli pakattu varsin täyteen ja ne oli sijoitettu melko tiiviisti.

Iloiseksi yllätykseksi kirjastosta löytyi myös alakerta, johon oli sijoitettu lehtienlukualue sekä vieraskielistä kirjallisuutta. Alakerran ilem oli kevuempi, ja lehtienlukutilassa olisi hyvin voinut viettää mukavan lukuhetken jos aikataulu olisi sen sallinut. Alakertaan vievästä portaikosta löytyi myös tämän kirjaston yksityiskohta, Airi Snellman-Hännisen näyttävä ryijyteos 'Köydenveto' (1987). Kulttuurikeskuksessa sijaitsevalle kirjastolle sopien selkeästi nimetynä.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1989 (Kulttuurikeskus, kirjasto aloitti toimintansa jo 1958. Alakerta käyttöön remontin jälkeen vuonna 2006)
Pinta-ala: ???

Erikoisuus: -
Kirjasto: 9/63
Pvm: 2.3.2012
Kulkuväline: Seutulinjan bussi 107

Kirja: Haruki Murakami: Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta

Kirjasto 10

Kirjasto 10 on täysin nimensä veroinen ainakin aukioloaikojen puolesta. Aivan mahtavaa, että kirjasto aukeaa jo kello 8 aamulla! Niinpä sain kirjastoretken sujuvasti yhdistettyä kiireiseen työpäivään.

Kirjasto 10 sijaitsee Postitalossa, josta ei harmaassa talviaamussa valitettavasti meikäläisen kameralla saanut kovin edustavaa kuvaa. Olin jostain lukenut aikaisemmin viikolla, että Postisalin puoleinen sisäänkäynti on nykyään suljettu, kun Itella lopetti siellä myymälätoiminnan, joten osasin lähestyä rakennusta Elielinaukion puolelta.

Itse kirjaston ovi on toisessa kerroksessa, ja sitä on jo designattu.

Koska Kirjasto 10 on ensisijaisesti keskustaolohuone ja musiikkikirjasto, liitän yleiskuvaksi näkymän levyhyllystä.

Ja musiikkiteemaa noudattelee myös Kirjasto 10:stä löytämäni yksityiskohta: LP-levyn kansista koottu installaatio.

Kaiken kaikkiaan aamuinen piipahdus toi kivasti energiaa päivään. Voisivatko kaikki kirjastot olla auki 8-22...

Faktat

Valmistumisvuosi: 2005 (itse rakennus 1938)
Pinta-ala: 800 m2

Erikoisuus: Love Records -kokoelma

Kirjasto: 8/63
Pvm: 18.2.2012
Kulkuväline: K-juna

Kirja: Miska Rantanen: Love Records 1966-1979. Tarina, taiteilijat, tuotanto. (Love Records -kokoelmasta)

Pasilan kirjasto

Betonisessa Itä-Pasilassa pääkirjaston rakennus näyttää suorastaan kauniilta, sillä se on verhoiltu tummansinisillä (lasi?)tiilillä. Aikataulusyistä en voinut käydä katsomassa ulkoasua Rautatieläisenkadun puolelta, mutta Kellosillan puoleinen pääsisäänkäynnin sivu oli vallan kutsuva. Toki tänne pitää nimenomaisesti osata tulla, joten jatkan liputtamista keskustakirjaston puolesta.

Ulko-ovella katse kiinnittyy massiiviseen lamppuun. Jykevät metalliovet viestivät siitä, että tämä on kirjasto isolla koolla - tässä rakennuksessa ei ole muita toimintoja.

Pääkirjaston sisäosat ovat samaa vaaleaa kasariestetiikka, johon olen projektin puitteissa törmännyt jo useasti. Olikohan nousukaudella niin paljon rahaa, että kaikki pääkaupunkiseudun kirjastot päätettiin uudistaa? Pääkirjasto on hulppean kokoinen aikaisemmin näkemiini lähiökirjastoihin verrattuna, ja yleisötilat on jaettu fiksusti kahteen kerrokseen niin, että kirjat ovat alhaalla ja lehdet ylemmässä kerroksessa. Yleisilme on miellyttävän väljä, tilantuntua luo varmasti myös se, että toinen kerros on keskeltä avoin alakerrokseen. Jollen olisi juuri vieraillut Berliinissä ja niin ollen ollut kyllästetty toisen maailmansodan tarinoilla, olisin varmasti perehtynyt myös alakerroksessa olleeseen Anne Frank -näyttelyyn.

Yksityskohdan etsiminen näin suuresta tilasta oli haastavaa. Lopulta löysin vanhoista kirjoista ja ihmisen elämänvaiheista koostettuun teokseen, joka herätti huomion. Etenkin teoksen alaosa muistutti lämpimästi mieleen oman lukupolun ensimmäiset askeleet. Jälleen tekijä ja teoksen alkuperä jäivät valitettavasti arvoitukseksi.

Tässä yhteydessä täytyy myös kiittää Pasilan kirjavaraston henkilökuntaa, jota olen työllistänyt melko paljon viime aikoina tämän projektin puitteissa.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1986
Pinta-ala: 7409 m2

Erikoisuus: Pääkirjasto

Kirjasto: 7/63
Pvm: 28.1.2012
Kulkuväline: N-juna

Kirja: Petri Tamminen: Enon opetukset

Oulunkylän kirjasto

Tiukasti aikataulutettu vierailu Pukinmäkeen onnistui kahden bussivuoron välissä, ja matka jatkui Oulunkylään. Osoitteesta päättelin, että Oulunkylän kirjasto saattaisi löytyä ostoskeskuksen tiimoilta. Niin kävikin, mutta olinpa tyytyväinen että olin valinnut bussin ja kävelyn enkä junaa kulkuvälineeksi - sen verran huomaamattomasti kirjasto oli piilotettu ostoskeskuksen takakulmalle.

Myös ulko-ovea joutuu etsimään, mutta löytyihän sekin. Toinen kasarikokemus näytti olevan tulossa.

Sisään tullessa syntyi sitten kohtalainen wau-efekti, sillä jätän kirjastojen tarkemmat yksityiskohdat selvittämättä aina ennen vierailua, jotta kokemus olisi mahdollisimman tuore. Niinpä en ollut mennessäni tietoinen Kuudennen kerroksen suunnittelemasta muutostyöstä. Vuonna 2010 toteutetulla remontilla on tuotu kirjaston ilme 2000-luvulle: Oranssit pylväät kertovat HelMet-selaimien paikan ja  infotiski on ovesta oikealla lempeän vaaleansinisenä. Allaoleva kuva esittelee tyylikkäät tummat kirjahyllyt sekä lampunvarjostimen jossa kerrotaan lukemisen tärkeydestä.

Yksityiskohtakuvaksi valitsin yhden henkilön K-15 tietokonekopin, joka mielestäni kuvaa hyvin kirjastossa toteutettua selkeää värimaailmaa ja leikkimielistä sisustusotetta.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1987, muutostyö 2010
Pinta-ala: 819 m²

Erikoisuus: -

Kirjasto: 6/63
Pvm: 28.1.2012
Kulkuväline: Linja-auto 72
Kirja: Jon McGregor: if nobody speaks of remarkable things