Viikin kirjasto 2.0

Vierailin Viikin kirjastossa Helmet-helmet-projektin puitteissa 9.1.2019 eli melkein kolme vuotta sitten. Sinisessä ympyrätalossa on sittemmin tapahtunut melkoisia muutoksia, kun kirjastosta on tehty saavutettavampi ja kutsuvampi sekä rakenteellisin että sisustuksellisin muutoksin. Suurin muutos käyttäjälle on se, että kirjastoon löytääkseen ei enää tarvitse kiertää kirjaston takapuolelle, vaan kirjastoon pääsee nyt Pihlajamäentielle ja Latokartanontielle puhkaistusta sisäänkäynnistä. Uusi, näkyvämpi sisäänkäynti kutsuu toivottavasti lisää käyttäjiä kirjastoon.

Jo alkuperäisellä vierailulla huomioni kiinnittyi siihen, että kirjastosali on melko matala, mikä tekee kirjastosta helposti ahtaan, täyteenpakatun oloisen. Tätä on uudistuksessa pyritty taklaamaan niin vaaleammilla värisävyillä kuin hyllyjen sijoittelullakin. Mielestäni onnistuneesti.

Infotiski on nyt keskemmällä kirjastotilaa ja niinikään helposti löydettävissä.

Uudistuneen Viikin kirjaston ilmeessä korostuvat myös läheisen Viikin-Vanhankaupunginlahden hienot luontoteemat. Mielenkiintoisia lukusoppia löytyy myös ympäri kirjastoa. Kerrassaan onnistunut kasvojenkohotus!

Herttoniemen kirjasto 2.0

 Kävin Herttoniemitalossa sijainneessa Herttoniemen kirjastossa helmikuussa 2019. Jo silloin oli tiedossa, että kirjasto on muuttamassa uusiin tiloihin metroaseman yhteyteen. Kun kirjastoheimo järjesti kauppakeskus Hertsiin avattuun kirjastoon vierailun, lähdin innolla mukaan.

Huvittavaa on se, että kirjasto tulee kyllä Herttoniemen metroaseman yhteyteen - kunhan metroaseman remontti valmistuu. Vielä tällä hetkellä pitää osata suunnistaa muutaman mutkan taakse Hetrsiin vievään jalankulkukäytävään.

Vaan kunhan putkeen löytää, on itse kirjaston löytäminen helppoa, sillä se sijaitsee heti kauppakeskustilaan tullessa vasemmalla. Ulko-ovessa on pelkkä Helsinki-logo, sillä samasta ovesta mennään myös nuorisotiloihin, joiden kanssa kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä. Ovenpielessä on myös omatoimikäytön kirjautumislaite - Hertsin kirjasto on ensimmäinen Helsingin omatoimikäyttökirjasto!

Kirjastosaliin sisään mennessä ensimmäinen kokemus on tilan avaruus. Paikalliset ovat kuulemma valitelleet tilojen pienentymistä, mutta satunnainen käyttäjä ei eroa huomannut. Vanha tila on varmasti pinta-alaltaan paljon isompi, mutta kaikki kirjaston palvelut löytyvät kyllä Hertsistäkin.

Kirjastossa on tehostevärinä punainen, mikä näkyy muun muassa heti ovesta oikealle sijoitetuissa promohyllyissä, kirjahyllyjen opasteiden raameissa sekä lastenosaston ("kattilan") piristävänä seinänä. Kattilan teema on Kirsi Kunnaksen perunankeittorunosta, ja pehmustetyynytkin ovat teemaan sopivasti perunan muotoisia.

Kirjastoheimo sai kuulla Herttoniemen uuden kirjaston vaiheista ja toimintaperiaatteista erikoiskirjastovirkailija Henriika Tulivirralta. Paikanvaihdoksen lisäksi kulttuurimuutos on ollut iso, sillä nykyinen Hertsissä oleva toimipiste ei ole mikään hiljainen kirjasto. Toivottavasti upeat puitteet tuovat kaikki asiakasryhmät uuteenkin kirjastoon!

 

Kirjastossa oli paljon hienoja yksityiskohtia, mutta itseäni ilahdutti työpäivän päätteeksi erityisesti tämän varaushyllyn päälle livahtanut peruna. 

Faktat

Valmistumisvuosi: 2020

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, nuorisotyöyhteistyö

Kirjasto: 73/73

Käyntipäivä: 23.9.2020

Kulkuväline: Metro Kalasatamasta

Kirja: Carol Shields & Blanche Howard: Pitkä kuiva kausi

 

Kirjastoauto Espoo

Kaikki projektit päättyvät joskus. Tämä projekti päättyi sateisena marraskuisena keskiviikkoiltana Espoon Seilimäessä, jonne matkasin tutustumaan Espoon kirjastoautoon. Espoossa pysäkkiaikataulut vaihtuvat ilmeisesti viikottain niin, ettei niitä ole järkevää julkaista pdf:na. Onneksi tälle viikolle sattui suhteellisen lähellä olevia pysäkkejä, vaikka kyllä se oman aikansa kesti Seilimäkeenkin matkustaa.

Kirjastoautot ovat ihania, kun ne tulevat sinne mistä ihmisillä on liian pitkä matka fyysiseen kirjastoon. Ihania ne ovat myös luotettavuudessaan: Kirjastoauto Helmi on jo odottamassa, kun saavun paikalle täsmälleen silloin, kun auton pitäisi siellä olla.

Auto on ilmeisen suosittu, sillä paikalla on useita lapsiperheitä. Sisäänkäynnistä oli mahdotonta saada parempaa kuvaa ilman että olisi tullut dokumentoineeksi jonkun natiaisen mukaan otokseen. Tässä se kuitenkin on.

Sama ekonomisuus kuin Vantaan ja Helsinginkin autoissa on määrännyt Helmen sisustusta. Kirjashyllyt reunustavat koko tilaa, ja väliin jää pieni kaistale kulkemista varten.

Lasten kuvakirjat on tässä autossa sijoitettu auton peräpäähän. Varsinaisia oleskelualueita on siitä johtuen niukasti. Hyörinää katsellessa onkin ilmeistä, että tänne tullaan nimenomaan tuomaan ja hakemaan aineistoa, ei sen kummemmin oleilemaan.

Lehtihylly on Espoon Helmi-autossa verrattain iso. Kirjastoautojen kokoelmaakin voi siis tilan sallimissa puitteissa hyvin muokata asiakaskunnalle sopivaksi.

Kuten muissakin kirjastoautoissa, palvelutiski sijoittuu auton etuosaan. Tämä on varmasti ainoa käytännöllinen ratkaisu, kun henkilökunta, joka myös kuljettaa autoa, pystyy näppärästi siirtymään ohjaimista pöydän ääreen ja takaisin.

Tiesin jo aiempine autojen perusteella, että kirjastoautoissa kannattaa katsoa myös kattoon. Helmessäkin oli myös katossa kivat somisteet. Tällaisista pienistä yksityiskohdista tulee sellainen olo, että kirjastoauto on tärkeä, koska jokaista kohtaa on mietitty huolella.

Helmelle oli ominaista pienet stanssatut eläinfiguurit joita oli siellä täällä. Oma suosikkini, ja hymyn huulille jättänyt yksityiskohta tästä kirjastosta oli alla oleva lainausautomaatin viereen ikuistettu apina, joka siinä tarkkaili mitä kirjoja kävijät ottivat mukaansa.

Faktat

Valmistumisvuosi: Kirjastoautokonsepti 1964

Pinta-ala: n/a

Erikoisuus: Liikkuu pyörillä paikasta toiseen

Kirjasto: 72/72

Käyntipäivä: 13.11.2019

Kulkuväline: Bussi 114 Tapiolasta

Kirja: P. D. James: Valepotilas

Otaniemen kirjasto (maali siirtyy)

Tämä olisi voinut olla projektin päätös, elleivät Otaniemen lukiolaiset olisi vaatineet ja saaneet koulunsa yhteyteen Espoon kirjaston toimipistettä. Ei auta, siellä se kirjasto on Helmet-sivuston virallisessa listauksessa ja samalla projektissa mukana. Pimeänä marraskuun iltana hyppään metroon ja lähden kohti Aalto-yliopiston asemaa.

Otaniemen lukio löytyy helposti kivenheiton päästä metroasemasta. Moderni rakennus näyttää iltavalaistuksessa hyvältä sateenkin läpi. Huomio kiinnittyy Jussi TwoSevenin karhutaideteokseen talon seinässä.

Koulun pääovi on auki, mitä ihmettelen hieman. Sisällä paljastuu, että jotkut isommatkin juhlat on menossa. Löydän kirjaston sisäoven, joka ei kuitenkaan aukene omatoimikirjastolaiselle. Sisäseinästä näkee kuitenkin hienosti, kuinka suunnitteluvaiheessa oleva kirjasto muotoutuu käyttäjiensä ideoiden pohjalta.

Vahtimestari ohjaa minut ulkopuolella sijaitsevalle varsinaiselle kirjaston sisäänkäynnille. Vähän huomaamaton pimeähköön nurkkaan sijoittuva ovi on. Vieressä oleva iso, kutsuva ikkuna erottuu helposti.

Pimeä on myöskin omatoimikäyttäjän sisäänpääsylaite, eikä ohjeita ole. Onneksi näistä on tullut kokemusta, joten osaan arvata mitä halutaan. Kortin viivakoodi skannaukseen, PIN-koodi ja vielä risuaita perään. Ovi aukeaa.

Sisällä ensimmäinen tunne on spontaani ihastus - on kuin olisi kävellyt jonkun olohuoneeseen. Koko kirjaston näkee käytännössä yhdellä vilkaisulla suoraan sisäänkäynnin luota.

Kirjasto avautuu täyteen toimintaan vasta ensi vuoden puolella, mutta jo lokakuusta asti täältä on voinut lainata kirjoja. Aikuisten materiaali mahtuu hyvin yhteen kuvaan.

Kirjan voi napata tutustuttavaksi vaikkapa todella mukavannäköiseen sohvaan, joita kirjastossa on parikin kappaletta. Täällä on selkeästi panostettu oleskeluun. Arki-iltana kirjastossa oli hiljaista - lisäkseni siellä oli vain yksi kävijä.

Lasten aineistoa löytyy myös, vaikka varsinaista lastennurkkausta ei olekaan. Sohvat kelvannevat kaikenikäisille.

Pieni lehtihyllykin löytyy, innovatiivisesti liikuteltavaa mallia sekin.

Lehtiä voi lukea vaikka pöydän ääressä. Tällaisia työskentelyynkin sopivia ryhmiä on kirjastossa useita. Alla olevan kuvan takana näkyy lisää oleskeluun sopivia sohvia kirjastosalin ikkunaseinällä.

Koko Otaniemen kirjasto on kuin pieni karkki, ja melkein minkä vaan olisi voinut napata yksityiskohdaksi. Esimerkiksi tämän nykynuorten vastuullisuudesta kertova lajittelupiste karhutaustoineen oli ihastuttava.

Vielä enemmän tykästyin kuitenkin viherseinään, vaikka olen niitä nähnyt muuallakin. Kaiken kauniin keskellä se oli kuin piste iin päälle tässä pienessä kirjastohelmessä.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2019

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, Westend Indiansin kausikortteja lainaksi

Kirjasto: 71/72

Käyntipäivä: 13.11.2019

Kulkuväline: Metro Kampista

Kirja: Pentti O. A. Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit

Suurpellon kirjasto

Kun köröttelen Pähkinärinteestä Leppävaaran kautta kohti Suurpeltoa, saan huomata että alue on nimensä veroinen. Peltoa aukeaa silmien edessä horisonttiin asti, ja kaukana näkyy joitakin rakennuksia. Yksi niistä näyttää olevan kartan perusteella se, johon Suurpellon kirjasto (elokuuhun 2018 asti Opinmäen kirjasto) sijoittuu.

Kävelen lähemmäksi, ja selkeät tekstiopasteet kertovat, että suunnistukseni on osunut oikeaan. Läheltä katsottuna rakennus on varsin massiivinen. Samassa pytingissä pitää majaansa myös Espoon kansainvälinen koulu.

Kirjaston ulko-ovi on onneksi helppo erottaa selkeän HelMet-merkinnän avulla. Tännekin pääsee pitkin päivää omatoimisesti, mutta osun nyt siihen aikaikkunaan, jolloin henkilökunta on paikalla, joten minun ei tarvitse testata laitteistoa.

Hauskana kontrastina Pähkinärinteen kirjastolle täällä pyydetään eteisessä nimenomaan jättämään kengät jalkaan. olisi melkein tehnyt miltei kysyä henkilökunnalta, miksi tällaista kehotusta on tarvittu. Ehkä kv-koulussa kengät otetaan pois?

Kirjastosta saa ensisilmäyksellä asiallisen, modernin vaikutelman. Tila ei ole erityisen korkea, joten mitään wau-efektiä ei ole haettu, vaan pääasiassa tuntuu olleen toiminnallisuus.

Pitkin kirjaston sivuja on sijoiteltu pieniä lukunurkkauksia. Tässä ovesta vasemmalle sijoittuvan seinustan tunnelmaa. Vihreä verho ja sen takana oleva lasiseinä rajaavat tilaa koulun puolelle.

Ulko-ovesta vasemmalla on myös pöytäryhmä. Siitä eteenpäin aukeaa iso oleskelualue, joka oli käyntihetkelläni niin täynnä koululaisia, etten mennyt sinne kuvaamaan.

Kirjaston keskiosaan sijoittuva palvelutiski on yksi onnistuneimpia näkemiäni. Kevyen ja raikkaan oloinen olematta kuitenkaan epäsiistin näköinen. Tiski on sijoitettu hyvin onnistuneesti niin, että siitä pystyy käytännössä tarkkailemaan koko kirjaston aluetta.

Kirjaston nuorimmille käyttäjille suunnattu alue on täällä Suurpellossakin toteutettu onnistuneesti niin värien, somistuksen kuin kokonsakin puolesta. Kirjat ovat mielenkiintoisen näköisessä hyllykössä suoraan kohderyhmän nenän edessä.

Kirjastossa on poikkeuksellisen paljon myös koululaisille suunnattua englanninkielistä aineistoa. luonnollinen syy tähän on tietysti naapurin kansainvälinen koulu. Hyllyrivistö reunustaa isoa oleskelutilaa.

Yksityiskohtaa ei meinannut asiallisen oloisesta Suurpellon kirjastosta ensin löytää, mutta onneksi oleskelutilan nurkasta löytyi tämän Afrikan tähti -matto. Se herätti lämpimiä muistoja niin omasta kuin omien lastenkin lapsuudesta.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2015

Pinta-ala: 275 hym2

Erikoisuus: Omatoimikirjasto

Kirjasto: 70/71

Käyntipäivä: 1.11.2019

Kulkuväline: Bussit (555 + 532)

Kirja: José Saramago: Ricardo Reisin viimeinen vuosi

Pähkinärinteen kirjasto

Pähkinärinteen kirjasto sijaitsee suunnilleen samoilla leveysasteilla kotini kanssa, mutta poikittaista matkaa sinne on 16 kilometriä. Pieni haaste julkisilla liikkuvalle, mutta kolmella bussilla pääsee tunnissa perille. Myyrmäkeen olen useasti mennyt salibandypeliä katsomaan, mutta nyt pitää jaksaa vielä yksi etappi, että pääsee perille.

Kirjasto sijaitsee Rajatorpantien ja Vihdintien väliin jäävällä pienellä asutusalueella, ja samalla suikaleella on myös pieni ostoskeskus sekä koulu ja palvelutalo. Kirjastorakennuksen löytää aurinkoisena päivänä helposti hyvän kirjallisen opasteen avulla.

Vaikka rakennuksen ulko-ovi ei ole mitenkään erityinen, huomaan, että pelkästään ovenkarmin maalaaminen (täällä vihreällä) tekee sen vähän juhlavammaksi. Helppo ja halpa somistusidea kaikille niille kirjastoille, joille olen toivonut vähän huomiota sisäänkäyntiin.

Pähkinärinteen kirjastokin on aamuisin omatoimikirjasto. Tällä kertaa minulla ei ole vaikeuksia sisäänpääsyn kanssa vaikkei ohjeita olekaan, sillä kirjastokortille on oma selkeä rako. Tuulikaapissa on yllätys: kengät pyydetään ottamaan pois, jotta tila pysyy siistimpänä. Tottelen toki.

Itse kirjastosali on yleisilmeeltään vähän karu. Se johtuu varmasti siitä, että kalusteita on tilan kokoon nähden varsin niukasti, mikä synnyttää hieman varastoimaisen vaikutelman.

Aikuisten aineisto taitaa kaikkinensa mahtua tähän yhteen kuvaan (bestseller-hyllyä lukuun ottamatta).

Pienten lasten hyllyt ovat onnistuneet, värikkäät ja sopivan matalat. Tähän eteen ehkä olisin kaivannut jonkinlaista istuskelutilaa pienokaisille.

Kirjastoon mahtuu myös lehtienlukutila, ja siellä olikin pari asiakasta (jotka rajasin ulos kuvasta). Pöytäryhmä vaikutti toimivalta, ja lehdet olivat samoissa kivoissa karusellitelineissä, joita olen nähnyt muissakin kirjastoissa.

Pähkinärinteen kirjaston kanssa samassa tilassa toimii hyvin varusteltu nuorisotila. Kuvassa näkyvien pelipöytien lisäksi sieltä löytyi monta lupaavaa lukupaikan näköistä nurkkausta.

Täysin kirjastoon liittymättömästi nuorisotilassa oli myös nopeustestilaite, johon ihastuin aikoinaan Speden speleissä. Harmi, etten saanut sitä käyntiin...

Pähkinärinteen kirjasto ansaitsisi mielestäni pienen kasvojenkohotuksen, sillä kirjaston sijainti on mainio ja se palvelee hyvin alueen asukkaita ja koululaisia. Samaan hengenvetoon kirjaston hauskin yksityiskohta kuitenkin osoittaa, ettei kaiken sisustamisen tarvitse vaatia rahaa: tykästyin kovasti näihin naistenhuoneen seinän somistuksiin.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1981

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Tila yhteiskäytössä nuorisotilan kanssa, omatoimikirjasto

Kirjasto: 69/71

Käyntipäivä: 1.11.2019

Kulkuväline: Bussit (61T + 560 + 555) Tapaninvainiosta 

Kirja: Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu