Roihuvuoren kirjasto

Viime viikonloppuna Roihuvuoressa järjestettiin ensimmäiset oman alueen kirjamessut, joiden ohjelma oli varsin kunnianhimoinen. Itse ehdin piipahtaa Roihuvuoressa jo viikko aikaisemmin, joten messut jäivät kokematta. Roihuvuoren kirjasto on todella hieno, joten paikan päälle kannattaa suunnistaa ihan tavallisenakin päivänä.

Ajattelin, että kävely Herttoniemen metroaseman läheisyydestä (800 metriä) olisi mukava vetreyttävä lenkki istutun työpäivän jälkeen, mutta helmikuun viimeinen oli vielä talvipäivä ja Abraham Wetterin tien suoralla puhalsi sen verran kova tuuli, että leppoisan iltakävelyn asemesta tunsin olevani arktisella vaelluksella. Pitkän taipaleen päätteeksi Roihuvuoren kirjaston rakennus kuitenkin löytyi pellon kulmalta.

Googlen mukaan samasta rakennuksesta löytyy myös hammashoitola, mutta kirjastoon menevä ovi on merkitty sen verran selkeästi, ettei vaaraa eksymisestä ylimääräiseen juurihoitoon ole. Kirjaston sisäänkäynti on Roihuvuorentien puolella.

Itse kirjastosaliin päästäkseen täytyy vielä kiivetä yhdet portaat.

Roihuvuoren kirjasto on ilmeeltään hyvin kodinoloinen. Jos unohtaa ovesta vasemmalle jäävän palvelualueen ja lainausautomaatit, voi kuvitella olevansa jonkun pohatan hienossa yksityiskirjastossa.

Kirjastossa on siis hyllytilaa kahdessa eri tasossa, joista alempi ei ole oma erillinen kerroksensa niin kuin aluksi luulin, saan se on ikään kuin oma syvennyksensä keskellä huonetta. Optinen illuusio oli täydellinen ensikertalaiselle kävijälle. Ylätasolla syvennyksen reunat ovat kauttaaltaan pöytätilaa tuoleineen, joten lukutilaa on runsaasti.

Olohuonemaista vaikutelmaa lisää se, että kirjastossa on paljon viherkasveja ja alatasolta löytyy oikein viehättävä nojatuoliryhmä. Alla olevassa kuvassa syvennys on kuvattu kirjaston päädystä ulko-oven suuntaan.

Ulko-ovesta oikealle on sijoitettu vielä lehtitelineet. Niiden takana on erillinen, lasten käyttöön suunniteltu huone. En mennyt tällä kertaa sinne kuvaamaan keskelle hyvin vauhdikkaita leikkejä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1958 (remontti 2013-2014)
Pinta-ala: 398 m2 (josta 81 m2 varastotilaa)
Erikoisuus: Roihuvuoren kirjamessut
Kirjasto: 36/71
Pvm: 28.2.2019
Kulkuväline: Bussi 86 Laajasalosta Linnanrakentajantien pysäkille, josta kävely
Kirja: Paperi-T: Post-alfa

Laajasalon kirjasto

Laajasalon kirjastossa pääsin itse kirjastonjohtajan opastamalle kierrokselle, sillä Helmet-kirjastoheimo kutsuttiin tutustumaan Helsingin ensimmäiseen kauppakeskuskirjastoon helmikuun lopussa. En ollut koskaan aikaisemmin Laajasalossa käynyt, joten samalla oli edessä myös uusien alueiden valloittaminen pitkäaikaisesta kotikaupungista.

Kauppakeskus Saaren laatikkomainen olemus sulautuu ympäristöönsä niin, että aluksi en edes tajunnut olevani kauppakeskuksen parkkipaikalla. Ilahduttavaa oli, että kirjaston logo oli tasa-arvoisesti (no, vähän pienenä) mukana ulkoseinän valomainosrivistössä.

Kauppakeskuksen sisältä ei opasteita kirjastoon löytänyt, mutta onneksi olin ehtinyt netistä selvittää, että kirjasto löytyisi Saaren toisesta kerroksesta ja osasin hakeutua liukuportaille. Kirjaston sisäänkäynti toisessa kerroksessa oli hyvin selkeästi merkitty, ja Myyrän hahmo nyt ilahduttaa missä tahansa, vaikka näin ovivahdin ominaisuudessa.

Kirjastonjohtaja Anne Mankki kertoo, että asiakkaat olivat hyvin kiintyneitä aikaisempiin tiloihin, ja siirtoa valmisteltaessa kuultiinkin käyttäjiä taajaan. Kirjastojen sijoittaminen ja varsinkaan siirto eivät ole mitenkään yksinkertaisia asioita, sillä paitsi käyttäjien toiveet myös sopivien tilojen saatavuus ja niistä neuvotteleminen vaativat pitkää pinnaa. 

Laajasalon kirjaston nykyiset tilat ovat verrattain pienet, mutta kirjaston tavoittavuus on parantunut huimasti: Kävijämäärät ovat nousseet noin 30% vuoden takaisiin verrattuna! Pienestä kirjastosta on ainakin se etu, että sen saa melkein näkymään yhteen kuvaan heti ovelta. 

Ovesta oikealle on lehtienlukualue. Anne Mankki kertoo, että asiakkaita on kuultu tämän alueen kalusteiden sijoittelussa, ja pöytiä on käännetty eri tavoin kuin arkkitehdit olivat ne asetelleet.

Käytävän toisella puolella on tietokonealue, joka on hauskasti maisemoitu taloa muistuttavaksi.

Kirjaston toisesta päästä, tilan ainoan nurkan takana, on lasten alue. Alueen tunnistaa vihreästä matosta, ja Mankki kertoo, että asiakaspalautteen perusteella tarkoitus on tehdä lastenalueesta kengätön. Tilassa on istuinpaikkoja sekä  lehtiä ja kirjallisuutta myös aikuisille, sillä filosofiana on, että vanhempienin täytyy lasten alueella viihtyä. Kuvassa näkyviä kirjastorneja on muuten koko kirjaston alueen mitalta keskikäytävällä, ja niihin henkilökunta asettelee esille teoksia joskus satunnaisten mieltymysten, joskus jonkun teeman mukaan.

Lastenosaston vieressä on lasiseinin rajattu kokoontumistila, joka on tulossa Varaamoon vuokrattavaksi. Tila on todella hyvin äänieristetty, ja lasiseinä on somistettu hienolla luontoteemaisella kuviolla. Alla vielä kuvaa seinästä kokoushuoneen puolelta. Kuva ei tee oikeutta tälle seinälle, joka oli Laajasalon kirjaston monista hienoista yksityiskohdista itselleni mieleenpainuvin, joten käykää paikan päällä tutustumassa!

Laajasalon kirjasto toteuttaa Helsingin kaupungin visiota paitsi siitä, että tilat tehdään asukkaita varten heitä kuunnelleen, myös siitä, että kirjasto- ja nuorisotilat ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Kirjaston takaosasta lähtee käytävä ja porrasyhteys alakertaan, josta löytyy hieno nuorten ympäristötila. Oleskelutilojen lisäksi tuossa olohuoneessa on myös iso keittiö. 

Toimintojen crossoverin hengessä kirjasto kirjoja on näytillä nuorisotilassa ja ne voi käydä sieltä lainaamassa. Vastaavasti kirjojenkierrätyshylly, joka ei mahdu kirjaston tiloihin, on tuotukin nuorisotilaan. Nuorisotilaa ja sinne vievää rappukäytävää koristavat hienot Jussi TwoSevenin teokset.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2018

Pinta-ala: 450 m2

Erikoisuus: Sähköpiano asiakkaiden käytössä

Kirjasto: 35/71

Pvm: 28.2.2019

Kulkuväline: Metro Herttoniemeen, josta bussi 86 Yliskyläntien pysäkille

Kirja: Essi Kummu: Hyvästi pojat 

Sellon kirjasto

Olen tässä kierrellessäni oppinut, että kirjastojen yksi keskeinen ominaisuus on olla ihmisten saatavilla. Fyysisellä sijainnilla on tässä iso merkitys. Niinpä ei olekaan ihmeellistä, että kulutusyhteiskunnassa kirjastoja on alettu tuoda myös kauppakeskuksiin - siellähän ihmiset joka tapauksessa viettävät aikaansa. Ensimmäiseksi kauppakeskuskirjastokseni valikoituu Leppävaarassa sijaitseva Sellon kirjasto, johon hurauttaa näppärästi junalla Helsingin keskustasta parissakymmenessä minuutissa.

Sellon kauppakeskus on aivan junaradassa kiinni, mutta en pettymyksekseni löydä kirjaston logoa valomainoksien tilkuttamalta ulkoseinältä. Heti sisään astuessani näkyy kuitenkin helpottava opaste, joka kertoo kirjaston sijaitsevan jossain yläkerrassa.

Yläkerrassa opasteet ohjaavat ensikertalaista edelleen, mutta silmiini ei osu kirjaston logoa. Sello on varsin iso kauppakeskus, ja alan jo epäillä eksyneeni. Semminkin kun viimeisin opaste näyttää ohjaavan minut ovesta ulos.

Ja niinhän se onkin, että itse asiassa Sellon kirjasto ei olekaan varsinaisen kauppakeskuksen sisällä, vaan se sijaitsee omassa erillisessä rakennuksessaan ikään kuin Sellon takapihalla. Julkisivu on sen verran komea, että satunnainenkaan kulkija ei voi kävellä ohi.

Kirjasto on itse asiassa valtavan kokoinen. Alakerran aula, joka aukeaa heti sisääntulon jälkeen, on auki kattoon asti, ja yleisvaikutelma on todella avara. 

Alakerrassa ovat palvelu- ja itsepalvelualueet, kirjoista siis lähinnä noudettavat varaukset. Ainakin arki-iltana kirjastossa oli tosi paljon vilskettä juuri alakerrassa, jossa oli paljon pieniä erilaisia kokoontumistiloja. Ne vaikuttivat kaikki varatuilta, enkä ihmisten kokouksia kuviin dokumentoinut.

Aivan taaimmaisena alakerrassa on lasten alue. Sekin oli täynnä pieniä kirjastonkäyttäjiä vanhempineen, joten muistona siitä tallentui kuva näistä hauskoista tötterölampuista.

Sellon kirjastosta oli todella vaikeaa löytää yhtä yksityiskohtaa, sillä kirjaston aktiivinen hyörinä vaikeutti pieniin asioihin keskittymistä. Nämä toiseen kerrokseen vievien portaiden opasteet kuitenkin havaitsin, ja pidin ideaa opasten sijoittelusta oivaltavana.

Toisesta kerroksesta oli hieno näkymä alakertaan.

Yläkerta on Sellon kirjastossa siis pyhitetty pääasiassa kirjakokoelmille. Tila on aavistuksen verran sokkeloinen kaikessa suuruudessaan, enkä pikaisella läpikävelyllä pystynyt täysin hahmottamaan kokoelmien sijoittelun kokonaisideaa. Opasteet ovat kuitenkin selkeät, joten mieluisaa luettavaa löytyy varmasti.

Tyylillisesti Sellon kirjastossa on varmaan haettu industriaalista tunnelmaa, sillä väljyydestään huolimatta tila oli hieman synkän ja varastomaisen tuntuinen. Hyllyrivien välissä oli toisinaan sellainen tunne, kuin olisi Ikeassa ollut.

Toisesta kerroksesta löytyy myös lehtienlukualue ja ison kirjaston lehtivalikoimatkin ovat kattavat. Näin jälkikäteen en osaisi enää neuvoa kysyvää, missä kohtaa toista kerrosta lehtialue sijaitsee.

Sellon kirjasto teki erittäin positiivisen vaikutuksen siellä vallitsevan kuhinan vuoksi. Tämä kirjasto on todellakin kaikille tarpeellinen julkinen tila, jonka alueen asukkaat ovat ottaneet omakseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2003

Pinta-ala: 5846 m2

Erikoisuus: Leppävaaran aluekirjasto, Paja, jossa erilaisia IT- ja käsityölaitteita, eniten kävijöitä Helmet-kirjastoista

Kirjasto: 34/71

Pvm: 25.2.2019

Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta

Kirja: Michael Houellebecq: Alkeishiukkaset

Pohjois-Haagan kirjasto

Jään pois Huopalahden asemalla ja lähestyn Pohjois-Haagan kirjastoa takapihan kautta. Siis kirjaimellisesti kävelen polvia myöten lumessa pienen metsän halki (polut ovat jääneet ennätyslumien alle), mutta karttapalvelun avulla löydän kuin löydänkin kerrostalon, jossa kirjaston pitäisi sijaita. Kun pääsen kadun puolelle, hihkaisen ihastuksesta ihan ääneen: Kivijalkakirjasto! Pohjois-Haagan kirjasto sijaitsee nimittäin todella tilassa, joka on varmaan alkujaan suunniteltu liiketilaksi. Korkean kerrostalokompleksin edessä oleva matala siipi suorastaan kutsuu astumaan sisään!

Koska kirjastolle on varattu koko tila, on sisäänkäyntikin tarpeeksi selkeästi merkitty. Kynnys astua sisään on ihastuttavan matala niin fyysisesti kuin henkisestikin

Estetiikaltaan Pohjois-Haagan kirjasto muistuttaa paljon eteläistä sisarkirjastoaan muutaman kilometrin päässä. Tila on suhteellisen matala ja puunväriset kirjahyllyt hallitsevat tilaa.

Lastenosasto on sisustettu ja kalustettu värikkääksi, ja lapsille varattu kulmaus onkin erittäin houkuttelevan näköinen.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Haagan kirjastossa on mukavan kodinomainen tunnelma. Varatut kirjat jätetään palautettaessa avoimeen lokerikkoon ja yhdeltä seinustalta löytyy kierrätystilaa paitsi kirjoille myös muille kodin pientavaroille. Tämä on todellinen kortteliolohuone! Rauhallista lukutilaa etsiville tarjolla on muun muassa Artekin satulavyötuoli kirkasvalolampun kera, mutta eniten kirjaston yksityiskohdista minua ilahdutti tällä kertaa hyvin käytännöllinen ratkaisu lainattavien kävelysauvojen säilytykseen.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1981

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Kodin pientavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 33/71

Pvm: 11.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta Huopalahteen

Kirja: Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

 

Etelä-Haagan kirjasto

Etelä-Haagan retki osui maanantaille Helsingin kaikkien aikojen lumisimman tammikuun jälkeen. Kartalla lyhyeltä näyttänyt matka Huopalahden asemalta kirjastolle venyi, kun joutui tarpomaan puolisääreen asti ulottuvassa lumessa. Pienen koulunpihaseikkailun jälkeen kirjastorakennus löytyi kuitenkin helposti.

Tässäkin rakennuksessa on muita toimintoja, mutta kirjastolla on kyllä ihan oma ulko-ovi.

Etelä-Haagan kirjasto on kaksikerroksinen. Kaunokirjallisuus on sijoitettu toiseen kerrokseen, johon kurvasinkin ensimmäiseksi heti sisäänkäynnistä vasemmalle vieviä rappusia pitkin. Toinen kerros on varsin avara. Keskellä oleva avoin tila alakertaan vielä lisää tätä vaikutelmaa.

Yläkerrasta löytyy myös tämän kirjaston palvelualue.

Alakerrassa ovat muun muassa lehtienlukualue sekä lastenosasto. Lehtienlukualue on tässä kuvattu yläkerrasta käsin. Samalla voi yrittää hahmottaa kuvan oikeassa reunassa näkyvää taideteosta, joka siis roikkuu katosta. Sitä oli täysin mahdotonta vangita puhelimen kameran linssin läpi.

Lastenosastolla silmääni pisti se, kuinka paljon tilasta oli varattu tietokoneille. Onneksi vastapainoksi tilasta löytyi myös keppihevosparkki!

Alakerrasta löytyi lisää hyllyjäkin, jotka alla lähikuvassa. Alakertaan on sijoitettu haettavat varaukset ja  tietokirjallisuutta. Tässä kuvassa näkyy myös viherkasvi, joita oli kirjastossa sen verran paljon, että asia kiinnitti huomioni. Koko kirjaston tunnelma oli hyvin kodinomainen.

Etelä-Haagan kirjaston hauskin yksityiskohta oli yläkerran kaiteeseen tehty neulekoristelu.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1964

Pinta-ala: 620 m2

Erikoisuus: Oma Huone (sis. ompelukone ja XBox-konsoli), kodin tavaroiden kierrätyshylly

Kirjasto: 32/71

Pvm: 4.2.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta

Kirja: W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

Vuosaaren kirjasto

Näitä lumi-iltoja ei enää oikein erota toisistaan, mutta sen nyt sentään muistan, että vierailtuani Herttoniemen kirjastossa jatkoin samalla vauhdilla metrorataa aina Vuosaareen asti. Jostain syystä luulin, että Vuosaarenkirjasto olisi kauppakeskuksen sisällä, mutta ei se ole. Fiksumpi olisi toki kurvannut kirjastoon Kolumbuksen kautta, mutta minä valitsin mennessä tuulisen ulkoreitin. Vuotalo erottui onneksi pöllyävän lumen läpikin, ja kirjaston valomainos ohjasi oikeaan suuntaan.

Vuotalon sisäänkäynti löytyy tästä näkökulmasta katsoen rakennuksen oikealta puolelta. Lunta oli sellaisina kinoksina, että oli vaikeaa päästä riittävän kauaksi kuvaamaan ovea.

Sisällä kirjaston sisäänkäynti on lähes ulko-ovea vastapäätä. En ehtinyt perehtyä tarkemmin siihen, mitä kaikkea muuta Vuotalosta olisi löytynyt.

Vähän virastoimaisen sisääntulon jälkeen itse kirjastotila sai aikaiseksi minussa monia spontaaneja hurraahuutoja. Ensinnäkin tila on valtavan korkea, ja sen myötä isoille seinäpinnoille toteutetut paneloinnit saavat aikaiseksi erittäin tyylikkään yleisvaikutelman. Ovesta oikealle on erotettu lasten osasto, jossa satunnaista kirjastokulkijaa tervehti muun muassa ystävällinen puukenguru.

Palvelualue on kirjasto keskiosassa ja vasemmalle siirtyessään pääsee sitten aikuisten materiaalin kimppuun. Aikuisten puolella itse kirjahyllyt ovat jotenkin hyvin sotilaallisen näköiset: harmaat ja jämptisti suorissa riveissään. Tämä osa kirjastoa oli myös matala, mikä lisäsi varastotunnelmaa.

Tästä kohdasta kun kääntyy 180 astetta niin saa kokea varsinaisen elämyksen: Aikuisten puolen toiseen päähän aukeaa nimittäin ihastuttava lehtilukusali, jonka seinää koristaa aiheellisesti itseriittoinen teksti.

Vuosaaren kirjastossa kannattaa muutenkin tiirailla vähän normaalia korkeammalle. Yksityiskohdaksi valikoin lastenosaston toiselta päätyseinältä löytyvät nenäkkäät.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2001(remontti 2007-2008)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vuosaari-kokoelma, paljon erilaisia lainattavia välineitä
Kirjasto: 31/71
Pvm: 28.1.2019
Kulkuväline: Metro Siilitieltä
Kirja: Raisa Lardot: Jotain häikkää

Herttoniemen kirjasto

Viime maanantaina oli melkoinen lumipyry ja lähijunilla oli vaikeuksia päästä määränpäähänsä. Kuulin tästä vasta kotiin päästyäni, sillä suuntasin töiden jälkeen Itä-Helsingin kirjastoja tutkimaan. Ensimmäinen kohde oli Siilitien asemalta kartan mukaan kävelymatkan päässä sijaitseva Herttoniemen kirjasto. Matka oli kyllä lyhyt, mutta menihän siihen jokunen hetki parikymmensenttisessä lumihangessa tarpoessa. Löysin kuitenkin kukkulan päälle rakennetulle Herttoniemitalolle, jossa on kirjaston lisäksi muutakin toimintaa.

Piti vielä jaksaa tarpoa läpi tuulen ja tuiskun mäkeä ylös ja kiertää rakennuksen takapuolelle, josta löytyi hyvin merkitty kirjaston sisäänkäynti.

Varsinainen kirjastosali on yleisvaikutelmaltaan avara, vaikka tila onkin melko matala. Etualalla on aulamainen tila, jossa on tietokoneita, palvelualue ja lukupaikkoja, varsinaiset kirjahylly sijoittuvat taaemmas eteenpäin sekä oikealle avautuvaan siipeen.

Tässä kuvaa oikean laidan hyllystöistä. Siellä täällä hyllyjen välissä on pieniä saarekkeita, jonne voi istahtaa kirjastovaeltamisen lomassa. Musta pöytä on muuten ilmeisesti kirjaston alkuperäistä kalustusta, Yrjö Kukkapuron suunnittelema Saturnus-pöytä.

Lastenosasto on täälläkin oma erillinen alueensa, vaikka sijoittuu samaan suureen kirjastosaliin. Väljästi kalustetussa tilassa on hyvin paikkoja pienille lukijoille.

Herttoniemen kirjaston itseoikeutettu yksityiskohta on kävijää heti sisään tullessa tervehtivä taideteos. Kyseessä on taiteilija Heikki W. Virolaisen tekemä patsas Marjatan pojan paluu (1964-65).

Faktat

Valmistumisvuosi: 1972 (kirjasto siirtyy lähipalvelukeskus Hertsiin vuonna 2020)

Pinta-ala: 730 m2

Erikoisuus: VHS-DVD-digitointi, Herttoniemi-kokoelma

Kirjasto: 30/71

Pvm: 28.1.2019

Kulkuväline: Metro Kampista Siilitielle

Kirja: Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus