Länsimäen kirjasto

Länsimäki on kaupunginosana minulle uusi tuttavuus, vaikka se on pyöräilymatkan päässä kotoa. En siis oikein tiedä, mitä odottaa. Reitti kulkee kodikkaan näköisen päiväkodin ja urheilupuiston ohitse, ja kirjasto löytyy lopulta pienestä ostarista. Vaikkei sisäänkäynti olekaan paraatipuolella, paikalle löytää hyvin mainion opasteen ansiosta.

En löydä etupuolelta kuin kuvassa näkyvän kaupan ja yhden ravitsemusliikkeen, joten kierrän rakennuksen taakse. Sieltä löytyvätkin kirjastolle vievät portaat.

Portaiden yläpäästä löytyy paitsi kirjasto myös nuorisotoimen tiloja. Hyvää synergiaa jälleen kerran. Länsimäen kirjasto on yksi omatoimikirjastoista, ja täälläkin sisäänpääsy sujuu vaivatta hyvien ohjeiden avulla.

Ulko-oven betoniankeus on hyvä kontrasti sisääntulolle, minä ainakin koen todellisen wau-hetken. Ensivaikutelma kirjastosalista on pirteän energinen.

Heti ulko-oven vasemmalle puolelle jää pieni avoin kokoontumistila.

Etuoikealle on puolestaan sijoitettu vinkkaushyllyjä. Minä pidän siitä, kun kirjastossa sisustus on toteutettu kirjat edellä.

Muutenkin Länsimäen kirjaston vakuuttaa ja vaikuttaa. Logiikka on toinen kuin perinteisessä mallissa, jossa kokoelmat ja oleskelutilat ovat enemmän erillään. Täällä kirjastosali tuntuu rakentuvan orgaanisesti oleskelutilojen ja kokoelmien vuorovaikutuksessa.

Kirjaston takaosasta löytyy vielä kaksi erillistä, suljettua tilaa. Lukusali on somistettu hienoilla kuvituksilla ja istuinryhmä vaikuttaa erittäin kutsuvalta.

Viereisessä pienten lasten huoneessa (jossa sijaitsevat myös kuvakirjakokoelmat) oli heti aamusta melkoinen vilske, mutta äänieristys lukusalin puolelle toimi mainiosti.

Länsimäen kirjasto oli todella ilahduttava kokonaisuus, jonne olisi voinut jäädä vaikka lukupäivää viettämään. Hienosta kokonaisuudesta mieleen jäivät yksityiskohtana värikkääseen sisustukseen sopivat, sitä kuitenkin hieman rauhoittavat ikkunaverhot.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1978 (remontti 2017)
Pinta-ala: 413 m2
Erikoisuus: Omatoimikirjasto
Kirjasto: 58/71
Pvm: 13.8.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Tapaninkylästä
Kirja: Paula Havaste: Pronssitähti

Karhusuon kirjasto

Jo etukäteen tuntuu, että Karhusuon retkestä tulee taas kyläseikkailu, ja niinhän se on. Kun hyppään Espoon asemalta bussiin matkustetaan taas pitkälle maalaismaisemaan. Onneksi heti pysäkiltä näkyy tienviitta, joka kertoo minun olevan oikeassa paikassa.

Nyt ollaan omakotitaloalueella, ja koulu on ilmeisesti juuri päättynyt sillä vastaan tulee paljon pyöräileviä pikkukoululaisia. Karhusuon koulu ja kirjasto sijaitsevat pienen mäen päällä. Kirjasto on oma pieni erillinen rakennuksensa.

Vaikka asutus vaikuttaa satunnaisen kulkijan silmiin melko harvalta, kyseessä on kasvava alue, sillä koulurakennusta ollaan laajentamassa. Tämän huomaa muun muassa kirjaston ovella, jossa osoitetaan henkilökunnalle oma (väliaikainen?) parkkipaikka.

Kirjasto on yksi pienimmistä näkemistäni, ja mitä ilmeisimmin tiiviissä yhteydessä kouluun. Sen huomaa muun muassa siitä, että kirjaston eteinen on täynnä viime talvena unohtuneita rukkasia.

Kirjastovirkailija tervehtii kaikkia sisääntulijoita ja moikkaukset takaisin. Kameran kanssa liikkuvaa tuntematonta aikuista hän silmäilee asiaankuuluvan epäluuloisesti. Itse kirjastotilasta melko suuren osan lohkaisee heti ovesta oikealla oleva palvelutiski.

Toiselle puolelle huonetta sijoittuvatkin sitten varsinaiset kokoelmat. Hyllyt täyttävät tehokkaasti käytettävissä olevan tilan.

Kirjastohuoneen ovesta katsoen äärimmäiseen päätyyn on saatu mahtumaan vielä kiva pöytäryhmä, joka kutsuu lukemaan hyvässä luonnonvalossa. Sen viereisestä bestseller-hyllystä voi helposti napata luettavaa mukaan.

Luulin jo, että kirjasto päättyy tähän, mutta palvelutiskin vierestä pääsee vielä erilliseen huoneeseen, joka toimii paitsi henkilökunnan sosiaalitilana myös lehtilukusalina. Alla olevasta kuvasta olen rajannut pois huoneesta löytyvän kopiokoneen, jääkaapin ja tiskialtaan.

Lukutilaa on tähän pieneen kirjastoon saatu mahdutettua kiitettävän paljon. Heti ovesta vasemmalle on pienet alueet nuorten ja lasten käyttöön. Tässä nuorten boksin näkymää.

Lasten loosi oli täynnä koululaisia, joten en sitä tällä kertaa kuvannut. Otetaan sieltä kuitenkin tämän minikirjaston yksityiskohta, kattoon ripustettu mielikuvistusta kutkuttava koriste.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1988
Pinta-ala: 135 m2
Erikoisuus: Omatoimikirjasto, energiankulutusmittari
Kirjasto: 57/71
Pvm: 9.8.2019
Kulkuväline: Bussi 245A Espoon asemalta
Kirja: Anja Snellman: Antautuminen

Laajalahden kirjasto

Laajalahti vaikuttaa kartan perusteella olevan melko lähellä Selloa, mutta alueelle saapuessaan huomaa, että se on kaikista Kehä I -häkkyröistä johtuen ihan oma erillinen kylänsä. Kun bussi kääntyy sivuun valtaväylältä, ollaan taas kerranvähän melukylämäisissä maisemissa. Espoo taitaa olla vähän sellainen, että autolla porskutetaan, jotta päästään nopeasti puutarhaidylliin.

Keskellä kylää on täälläkin kirjasto, mikä on hieno asia. Laajalahden kirjasto on alueen arkkitehtuuriin sopiva matala 60-lukulainen tiilitalo.

Kirjasto sijoittuu tämän kompleksin etelänpuoleisen siipeen pienen mäennyppylän päälle.

Ulko-ovi on ajalleen uskollisesti asiallinen ja pröystäilemätön.

Jännittävintä tässä vierialussa on se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen omatoimisisäänpääsyä. Laitteen ohjeet ovat selkeät ja ovi aukeaa ensimmäisellä yrittämällä. Rakastun konseptiin välittömästi, sillä se mahdollistaa pidemmät aukioloajat. Täälläkin on henkilökuntaa paikalla vai joinakin päivinä, mutta kirjat ovat saavutettavissa aina.

Itse kirjastotila on hyvin pitkänomainen suorakaide. Oven vasemmalle puolelle jäävä osa on pelkkää kokoelmatilaa.

Oikealle lähdettäessä on ensin edessä pieni lehtienlukualue.

Sitten käytävän toisella puolella on pieni palvelutiski, joka näin omatoimiaikana näytti vähän yksinäiseltä.

Palvelutiskin jälkeen huone levenee hieman, ja avautuvaan tilaan on sijoitettu muun muassa pari tietokonepöytää ja nuorison oleskeluun pyhitetty sohva. Sohva jäi kuvaamatta, sillä sen oli miehittänyt ryhmä paikallisia alakoululaisia.

Aivan kirjastotilan perällä on myös pieni alue ihan pienimmille lapsille. Artekin kalusteet sopivat tämän kirjaston tyyliin mainiosti.

Parasta Laajalahden kirjastossa oli omatoimisuuden lisäksi se, että heti ovella markkinoitiin näyttävästi lukemista, nimittäin HelMet-lukuhaastetta. En ole monessakaan kirjastossa huomannut, että tämä HelMetin oma idea olisi näin hienosti esillä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1962 (remontti 2007)
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Omatoimikirjasto
Kirjasto: 56/71
Pvm: 29.7.2019
Kulkuväline: Bussi 212 Kansallismuseon pysäkiltä
Kirja: Bruce Dickinson: Omaelämäkerta. What does this button do?

Välisoitto: Koivukylän pop-up-kirjasto

Kävin Koivukylän kirjastossa alkukeväästä, ja pidin muun muassa hyvästä sijainnista Koivukylän aseman tuntumassa. Kesällä tuli kuitenkin uutinen, että kirjasto on muuttamassa radan toiselle puolelle. Alueen asukkailla ja muilla kirjastoentusiasteilla oli mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa uusiin tiloihin heinäkuun ajan. Niinpä nappasin yhden etätyöpäivän lounastunnilla junan ja surruutin uudestaan seitsemän minuuttia Koivukylään.

Uusikin kirjasto tulee hyvin lähelle rataa, tosiaan vain sen toiselle puolen. Kirjasto löytyy tulevaisuudessa tästä Citymarketin rakennuksesta radan länsipuolelta.

Mitään opasteita pop-up-kirjastoon ei tietystikään ole vielä asennettu, joten luotin kirjastovainuuni ja menin sisään tuosta tervetulleeksi toivottavasta ovesta. Osuin oikeaan. Citymarketin kassoja vastapäätä on rivillinen pieniä liiketiloja, joista kirjasto aikoo majoittua yhteen. HelMetin oranssit erottuivat rivistöstä hyvin.

Tästä kirjastosta löytyi myös lainattavaa. Sekä aikuisille että lapsille oli pari kärryllistä luettavaa tarjolla.

Pieni pelipöytäkin pop-up-kirjastossa oli tarjolla.

Pääasiallinen tarkoitus pop-up-kirjastolla oli tietysti kerätä alueen asukkailta ideoita ja toiveita kirjastotilan suhteen. Muutama päivä ennen kirjaston sulkeutumista oli jo ehtinyt kertyä ihan hyvä määrä palautetta. Itse en niin usein Koivukylässä käy, että olisin kehdannut mielipiteeni ilmaista.

Tässä betonihuoneessa oli hauska huomata, kuinka itselleni kirjasto syntyy tosi pienistä jutuista. Se oikeastaan riittää minulle, että tilassa on kirjoja lainattavaksi. Tämän vierailun jännittävin osuus olikin lainata kirjoja ensimmäistä kertaa Taskukirjasto-sovelluksen avulla. Oli muuten todella helppoa!

Kalajärven kirjasto

Juhannuksen aatonaatto oli helteinen ja monet lähtivät Helsingistä maalle. Niin minäkin, suuntana Kalajärven kirjasto. Olen käynyt siellä kerran tuttavan kodissa, ja muistikuvani oli että aika kauas sai bussilla körötellä. Nykyisen mobiilinavigoinnin avulla on helppoa jäädä pois oikealla pysäkillä, ja olen jo oppinut espoolaisen logiikan: arvaan (oikein), että kirjasto löytyy hetki sitten taakse jääneestä palvelukeskuksesta. Näin rakennuksen seinässä olevan kartta varmistaakin.

Ilman karttaa ei välttämättä perille olisi löytänytkään - kirjasto kun löytyy rakennuksen takapuolelta. varsin huomaamattomasti merkattuna. Lähinnä palautusluukku paljastaa, mistä on kysymys.

Ulko-ovi ei sekään retostele, vaan johdattaa asiallisesti sisään kirjastosaliin.

Kirjastosalin hahmottaa melko hyvin yhdellä vilkaisulla. Oikealle heti ovelta tultaessa jää palvelutiski.

Siitä eteen päin löytyvät aikuisten kokoelmat. Hyllyjen päihin on sijoitettu kivoja kirjakaruselleja, joissa on kirjastonhoitajien vinkkejä eri teemoilla.

Kun kääntyy 180 astetta, näkee loput kirjastosta, eli käytännössä lasten aineiston sisältävät hyllyt, jotka ovat ulko-ovesta vasemmalle olevassa tilassa.

Aivan ikkunan vieraan on sijoitettu lasten omat pöydät. Tämä on mielestäni aina hieno asia, että pienet asiakkaat on huomioitu omankokoisilla huonekaluilla.

Myös nuorisolle löytyy oma oleskelualue, joka on  - miten sen nyt sanoisi - karuhko. Tämä näytti omaan silmäni kohdalta, jota voisi suhteellisen pienellä investoinnilla vähän piristää.

Lehtienlukualue puolestaan näytti oikein toimivalta ja ihan kutsuvaltakin.

Ilahduttavana yksityiskohtana Kalajärven kirjastosta jäi mieleen pieneksi meriaiheiseksi näyttelyksi koottu kirjakokoelma ovensuuvitriinissä.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1995
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Omatoimikirjasto, sähkönkulutusmittarit
Kirjasto: 55/71
Pvm: 20.6.2019
Kulkuväline: Bussi 345 Rautatieasemalta
Kirja: Helena Sinervo: Armonranta

Suomenlinnan kirjasto

Juhannuksen alusviikko on helteinen ja siksi retki Suomenlinnaan sopii siihen mainiosti. Houkuttelen seuraa mukaan kokeilemaan Viapori Deli&Cafen valmista piknik-koria. Luonnollisesti pääideana itselläni on käydä saaren kirjastossa. Olen katsonut kirjastorakennuksen paikan kartalta jo etukäteen, joten bongaamme rakennuksen jo ennen ruokailua.

Varsinainen kirjastovierailu alkaa kuitenkin vasta piknikin jälkeen, jolloin kävelemme  Susisaaresta takaisin Iso Mustasaareen. Heti saaret yhdistävän sillan jälkeen on viitta vasemmalle kirjastolle. Ja millaisessa rakennuksessa se onkaan!

Kirjaston ulko-ovi on melko vaatimaton, mutta nyt on myönnettävä, että hillitty metallinen opaste sopii oikein hyvin vuonna 1770 valmistuneeseen seinään.

Kirjasto on Helmet-alueen pienin, ja tila onkin helppo hahmottaa kahdella pään käännöllä. Ovesta vasemmalle sijoittuu palvelualue.

Kun taas kääntää katseensa oikealle, hahmottaa lopun kirjastotilan. Pari kirjapyramidia mainostaa eri teemoja ja uutuuksia, ja muutaman hyllyrivin taakse kirjaston takaosaan jää pieni lukualue.

Pääosa pienestä kokoelmasta löytyy seinänvierustan hyllyltä. Jollain tapaa minulle tuli sellainen olo, että sisustus olisi voinut olla vähemmän moderni. Rakennuksen ulkopuoli nosti ehkä romanttisia odotuksia.

Aivan kirjaston perimmäisestä nurkasta löytyy muuten pieni istuskelualue myös lapsille. Sekin on vähän karun oloinen, mutta on mielestäni tärkeää, että nuorille kirjastovieraille tulee (omankokoistensa huonekalujen ansiosta) sellainen olo, että hekin ovat tervetulleita.

Suomenlinnan kirjastossa on paljon näyttelytoimintaa. Yksityiskohtana jäikin mieleen tämä takaseinälle ripustettu taideteos (jonka tekijän tiedot jäivät valitettavasti dokumentoimatta seuralaisen kiirehtiessä paluulautalle).

Faktat
Valmistumisvuosi: Rakennus 1770, kirjastotoiminta alkoi vuonna 1957
Pinta-ala: 119 m2
Erikoisuus: Pienin HelMet-kirjasto, sijaitsee vanhimmassa rakennuksessa
Kirjasto: 54/71
Pvm: 19.6.2019
Kulkuväline: Lautta Kauppatorilta
Kirja: Maarit Verronen: Hiljaiset joet