Kirjaston sisäänkäynti on hyvin elegantti. Ovi aukeaa automaattisesti ja suorastaan kutsuu astumaan sisään. Oven vieressä oleva pöytäryhmä saa toivomaan, että olisi jo kesä, ja voisi jäädä kirjaston ulkopuolelle lukemaan ja juomaan kahvia.
Ulkopuolen nostattamien odotusten valossa kirjastosali on yllättävän tavanomainen. Sisustus on tyypillinen puun ja valkoisen sekoitus. Sisäkaton kattorakenne on sinänsä mielenkiintoinen, sillä sen reuna koostuu toistuvista kuperista elementeistä, mutta matalahkossa salissa tästä ei synny mitään varsinaista wau-efektiä. Ovesta oikealle avautuu palvelualue, jossa ovat tyypilliset varausten noudot ja muu itsepalvelu sekä henkilökunnan miehittämä palvelutiski.
Kirjastosali on kaikessa yksinkertaisuudessaan suorakaiteen muotoinen, ja varsinaiset kokoelmat sijoittuvat ulko-ovesta vasemmalle. Hyllyjen välisellä käytävällä on erityishyllyjä erilaisille kirjastohenkilökunnan nostoille/minikokoelmille, sekä lukusaarekkeita.
Aivan kirjaston perältä löytyy Alvar Aalto -kokoelma, yksi Munkkiniemen kirjaston luontevista erikoisuuksista.
Kesken ylioppilaskirjoituksia tapahtuneen käynnin aikana kirjaston lukupaikat olivat varsin tehokkaasti kevään abiturienttien hallussa, ja heitä muistettiin jopa omalla kyltillä kirjaston aulassa: "Annathan abeille lukurauhan!" Myös ovesta suoraan eteen sijoitettu lastenosasto näytti olevan isänmaan toivojen hallussa.
Munkkiniemen kirjasto on ottanut brändikseen slow-ajattelun, ja toivoo kirjaston tarjoavan kiireettömän, kotoisan paikan asiakaskunnalleen. Tässä hengessä poimin kirjastosta yksityiskohdaksi palvelualueella sijaitsevan keinutuolin, johon olisi voinut jäädä pohtimaan lainattaviaan ennen niiden ulosleimaamista.
Faktat
Valmistumisvuosi: 1989
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Alvar Aalto -kokoelma, elämänläheistä filosofointia Sokrates-kahvilassa kerran kuussa
Kirjasto: 39/71
Pvm: 19.3.2019
Kulkuväline: Raitiovaunu 4 keskustasta
Kirja: Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti