Lähestyin kirjastoa uudelta puolelta, Linnankadun kautta. Vähän pieneen tilaan puristettu julkisivu on ahtautta lukuun ottamatta vaikuttavan näköinen, ja voittikin aikoinaan vuoden betonirakennepalkinnon.
Kirjaston aula on todella avara. Vasemmalle katsoessa näkee eteenpäin lehtienlukutilaan ja löytää oletettavasti tien vanhalle puolelle. Alakerrassa oikealla on palvelualue.
Palvelualueen takaa löytyy iloisesti sisustettu lasten ja nuorten osasto.
Aulasta pääsee massiivisia portaita kirjaston uuden osan ylempiin kerroksiin, josta löytyvät tietokirjat ja työskentelyalueet. Myös kakkoskerros on todella avara. Kolmoskerros kiertää tilan reunoja (alla olevassa kuvassa kolmoskerros näkyy paneeliseinien rajaamana) eli kakkoskerros on suurelta osin avoin kattoon asti.
Tilaa rytmittävät hyvin paitsi pylväät myös niihin kiinnitetyt "neljän tuulen" lamput.
Alakerrassa pitää siis jatkaa lehtienlukualueen ohi, jotta pääsee vanhalle puolelle, missä sijaitsevat muun muassa kaunokirjallisuus sekä musiikkiaineistot. Yhteys uuden ja vanhan välillä on toteutettu yhtä mutkattomasti kuin vaikkapa Aboa Vetus -museossa: Tekemällä vain kulkuaukko kahden tilan väliin.
Täällä puolella ollaan selkeästi 1900-luvun alun kansallisromanttisissa tunnelmissa. Alakerran kupolisalissa on meneillään ruotsinkielinen runomatinea.
Vanha puolen toiseen kerrokseen pääsee siirtymällä uloskäynnille ja ottamalla sieltä nousevat koristeelliset portaat ylös. Yläkerran musiikkikokoelma ihastutti määrällään ja laadullaan, mutta mitään erityisen kuvauksellista ylhäällä ei ollut.
Ennen poistumista rakennuksesta on vielä pakko huomioida vanha puolen sisäovet, jotka ovat suorastaan juhlalliset verrattuna uuden puolen sisäänkäynnin suorakaideratkaisuun.
Ja kun astuu ulos Aurajoen rantaa, on samalla kymmenessä minuutissa kävellyt yhden vuosisadan taakse päin. Modernia puolta ei täältä katsoen osaisi aavistaa, niin kuin ei tätä vanhaa puolta Linnankadulta päin. Todella tyylikkäästi toteutettu kirjastolaajennus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti