Viherlaakson kirjasto

Viherlaakso kuulostaa kutsuvalta, ja mukavalta se näyttääkin sillä pysäkillä, jolla jään bussista pois Viherlaaksonaukiolla. Varsinaisia asuintaloja ei näy, joitain liikkeitä vain. Tunnelma on iltahämärässä vähän niin kuin olisi teletappien maassa. Itse kirjasto löytyy aukiolta nousevan kukkulan laelta.

Opasteet eivät suuren suuret, mutta HelMetin-oranssi paljastaa kirjaston kyllä kirjastoksi kauempaakin.

Sisäänkäyntiä ei pääse ihan suoraan kuvaamaan, sillä sinne johtava käytävä on sen verran kapea. Pääasia tietysti on, että tämänkin omatoimikirjaston ovi aukeaa todella näppärästi kirjastokortilla ja PIN-koodilla.

Itse kirjastosali tuo mieleen Roihuvuoren kirjaston Helsingin puolelta. Kaikki aineisto ja melkein kaikki toiminnotkin ovat nimittäin sisääntulokerrokseen nähden upotetussa tilassa hieman alempana. Hieno ensivaikutelma sisään tullessa!

Aivan salin keskeltä löytyy lasten aineisto, joka on taas kerran ilahduttavasti sijoitettu käyttäjien kokoisiin hyllyihin.

Salissa on myös mukavasti erilaisia istumapaikkoja. Erityisen mieleenpainuvat olivat kaksi ylpeänsinistä sohvaa.

Kontrastina varsinaiselle kirjastoalueelle sisääntulokerroksen tilat ovat jäänet melko vähälle (sisustus-)huomiolle. Palvelutiskikin, joka on miehitettynä kolmena päivän viikossa, on vähän rempallaan olevan oloinen.

Käynti lukusaliin on myös ylätasanteen kautta. Ovella eristetty huone, jossa myös lehtiaineisto sijaitsee, vaikuttaa ihan rauhalliselta lukupaikalta varsinaisen salin omatoimikäyttäjien pienestä metelöinnistä (joka liittyy tietokonepelien pelaamiseen) huolimatta.

Viherlaakson kirjastosta jäi yksityiskohtana jäivät mieleen nämä Eero Aarnion Puppy-koirat, jotka joku oli asettanut somasti kuonokkain.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1971

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, paperisilppuri

Kirjasto: 66/71

Käyntipäivä: 15.10.2019

Kulkuväline: Bussi 239 Leppävaaran asemalta

Kirja: Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa