Pointin kirjasto

Pääkaupunkiseudun kuntien välinen poikittaisliikenne viikonloppuisin ei ole se nopein tapa edetä paikasta toiseen. Onneksi Malmilta Pakkalaan ajettaessa matkanvarrelle mahtuu pittoreskeja näkymiä niin uudesta kuin vanhasta Tammistosta kuin Kartanonkoskestakin, joten matka ei käy pitkäksi.

Pointin oppimis- ja informaatiotalo sijaitsee keskellä omaa kyläänsä ja sopii hyvin alueen arkkitehtuuriin.

Kirjaston sisäänkäynti löytyy helposti osoitteen avulla, rakennuksen Hagelstamintienpuoleiselta sivulta.

Pointi ehdoton vahvuus on pitkät aukioloaja: omatoimikäyttö on mahdollista joka päivä kello 7-22! Oven suussa olevan kirjautumislaitteen yhteydessä on koodit suomen - ja englanninkielisiin ohjeisiin, jos melko intuitiivinen laite tuntuu hankalalta käyttää.

Rakennuksen sisällä pitää mennä tunnusluvun avulla vielä yksistä ovista, ennen kuin on sisällä itse kirjastossa.

Ensimmäisenä , kirjaston eteisessä, kirjastoon saapujaa odottavat varaushyllyt. Tämä on sinänsä kätevää, jos haluaa vain nopeasti käydä noutamassa omansa.

Sitten vihdoin sisälle kirjastosaliin. Siellä onkin sunnuntain alkuillasta aikamoinen kuhina, ja on suorastaan haastavaa yrittää saada kuvattua niin, ettei ainakaan alaikäisiä kuvissa tunnistettavasti näy. 

Ensimmäisenä tilassa rekisteröi sen avaruuden. Kirjastosali on todella korkea, mikä tuo miellyttävää juhlallista tuntua. Silmän tasalla ovelta kuvattuna tätä ei pysty toisintamaan.

Paremman käsityksen saa alla olevasta kahdesta kuvasta, jotka on otettu kirjastosalin perältä sisäänkäyntiin päin.

Tämä kirjasto on, hieman samaan tapaan kuin Länsimäen kirjasto, jaettu pieniin hyllyryhmiin, joiden keskellä on sopivasti istuskelupaikkoja. Ovesta vasemmalla on lasten alue, jossa ensin on tilat aivan pienimmille. Tällä alueella oli melkoinen meininki.

Loogisesti seuraavana oli vähän isompien oleskelualue. En muista muualla nähneeni kokonaista Aku Ankan taskukirjoille omistettua hyllyä!

Aikuisille oli erilaisia ylemmissä kuvissa esiintyviä sohvaryhmiä niin ikään siellä täällä. Ihan pöydällisiäkin lukupaikkoja löytyi. Matalahkot hyllyt rajaavat hyvin tilaa (ja ääniä) ja tekevät jokaisesta osiosta mukavan kotoisan.

Varsinainen lehtienlukualue oli poikkeus kotoisuuden tunnelmaan - jostain syystä tuntui kuin joko rahat, ideat tai puhti olisi loppunut kirjaston perälle tultaessa. Kivannäköisistä nojatuoleista ja hyvästä lehtien esillepanosta huolimatta juuri tämä nurkka ei vaikuttanut kovin kutsuvalta.

Pointin kirjastossa ei voi olla nostamatta katsettaan kattoon, ja niinpä mieleen jäänyt yksityiskohtakin löytyi tällä kertaa sieltä. Tämä valkoinen taideteos oli varmaan toista metriä halkaisijaltaan.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2003 (Pointti 2002)

Pinta-ala: 445 m2 (kirjastosali)

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, kaksi lainattavaa temppukassia

Kirjasto: 65/71

Käyntipäivä: 6.10.2019

Kulkuväline: Bussit 561 ja 614 Malmin asemalta

Kirja: Saku Tuominen: Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys

Martinlaakson kirjasto

Nyt on taas aika piipahtaa Vantaalla. P-juna vie Martinlaaksoon parissakymmenessä minuutissa, ja kartta kertoo, että kirjasto sijaitsee aivan radan vieressä olevassa Vantaan kaupungin palveluja yhteen kokoavassa talossa. Ei kuitenkaan kannata valita aivan radanvieren kävelytietä, vaikka se näyttääkin oikeaan paikkaan vievän

Tämä väylä vie nimittäin rakennuksen alakertaan, josta en pääsyä kirjastoon löytänyt. Sen sijaan pitää koukata radalta hieman oikealle, ja tähdätä toiseen kerrokseen rakennuksen ulkopuolella kulkevalle kävelysillalle. 

Kävelysilta vie kirjaston ovelle, joka on kyllä yhtä virastotalomainen kuin koko Martinus-talo. Jotain piristystä tähän sisäänkäyntiin voisi kehittää.

Onneksi sisätilat kompensoivat hyvin vähän alavireisen ulkopuolen. Ykeisvaikutelma kirjastosaliin astuessa on valoisa ja avara, ja mikä parasta, saapujaa tervehtivät ensimmäiseksi kirjastohenkilökunnan suosittelemat kirjat.

Ylhäällä näkyvien kirjakuutioiden lisäksi uutuuksia ja bestsellereitä on esillä myös sisääntulon viereisellä seinällä.

Uutuuksien vieressä on moderni, kevyt palvelutiski, jolle on mitä ilmeisemmin tarvetta - siinä käy kova kuhina koko sen ajan, kun olen paikalla.

Lapsille on tehty kivat tilat kirjastosalin radanpuoleiselle sivulle. Ensimmäisessä välikössä on ihan nuorimpien aineisto ja pienten ihmisten oma lukupöytä.

Oleskelulle on oma, värikäs kasansa.

Lasten tiloihin verrattuna nuorten nurkkaus näyttää hieman - no - ankealta. Tänne voisi muutaman kunnallisveroeuron sijoittaa.

Ihailen aina vaan kirjastoarkkitehtien taitoa sijoittaa eri toimintoja samaan tilaan. Täsmälleen toisessa päässä salia suhteessa nuorten alueeseen on lehtienlukualue. Sieltä löytyy myös käynti Martinlaakson kirjaston hiljaiseen huoneeseen eli lukusaliin.

Tilat on selkeästi äskettäin sisutettu, ja kirjaston yhtenäinen visuaalinen ilme on toteutettu hyvin koko kirjaston alueella (ehkä lukuun ottamatta nuorten nurkkaa). tyyli on melko rouhea, teollinenkin. Sen huomaa esimerkiksi hyllyistä, jotka eivät olekaan kiinteitä vaan seisovat pyörien päällä.

Mieleenpainuva yksityiskohta tulee esiin vasta kun olen jo poistumassa, sillä saapuessani olen ollut liian innostunut tilasta katsoakseni lattiaan. Ihan oven edestä löytää sairaalamiljöötä mukailevat opasteet kirjaston eri osiin. Pisti hymyilemään.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1988 (kirjasto perustettu 1974)

Pinta-ala: 637 m2

Erikoisuus: Älytaulu, energiankulutusmittari

Kirjasto: 64/71

Käyntipäivä: 30.9.2019

Kulkuväline: P-juna Rautatieasemalta

Kirja: Yuri Herrera: Maailmanlopun merkit

Pikkulaivan kirjasto

Ihmettelin joku viikko sitten, kun Kivenlahden kirjasto olikin hävinnyt Helmet-listasta. Hesarin artikkeli paljasti syyn: kirjasto oli jouduttu sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi. Onneksi korvaava, väliaikainen tila löytyi kauppakeskus Pikkulaivasta. Satunnaisen Espoon-vierailijan Pikkulaiva yllätti monoliittisuudessaan.

Kauppakeskuksessa on onneksi helppo suunnistaa. Puolta tilaa hallitsee suuri päivittäistavarakauppa ja toisen puolen käytävän varrella on kummallakin puolella pieniä liiketiloja. Eksymisen vaaraa ei ole, ja HelMetinoranssi ohjaa oikeaan suuntaan. Kuvassa näkyy oven oikealla puolella myös kirjaston 3D-tulostin, jota ihmettelemässä oli koko ajan kauppakeskuksen asiakkaita.

I
tse kirjasto oli sisustettu todella viihtyisäksi. Ovea vastapäätä olevat suuri ikkuna teki tilasta valoisan. Heti vasemmalla oli lainaus- ja palautusalue sekä varausten nouto. 

Ovesta etuoikealle puolestaan mahtui pieni palvelutiski.

Lapsille oli tehty oma oikein kutsuvan näköinen tila kirjastosalin laitaan.

Keskelle salia oli sijoitettu aineistohyllyt, jotka olivat vaaleaan tilaan sopivasti lämpöisen puun värisiä. Hyllyt olivat melko matalat, eivätkä peittäneet ikkunasta tulevaa valoa.

Aivan ikkunan vieressä, kirjastosalin päädyssä oli tilaa lehtitelineille sekä muutamalla pirteän punaiselle lukupöydälle.

Pienehkö tila oli käytetty todella onnistuneesti hyödyksi ja kirjastossa tuli hyvin kirjastomainen olo - ei enää ollenkaan muistanut olevansa kauppakeskuksessa. Koivukylän tulevasta uudesta kirjastosta voisi tulla hyvin samanlainen kuin tästä.

Pienenä ilahduttavana yksityiskohtana tästä kaiken kaikkiaan mainiosta kirjastosta mieleen jäivät alla näkyvät viherkasvihyllyt. Ihanaa yksityiskohtien tajua!

Faktat

Valmistumisvuosi: 1983 (Kivenlahden kirjasto; Pikkulaivassa kirjasto v. 2019 alkaen)

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: 3D-tulostin

Kirjasto: 63/71

Käyntipäivä: 17.9.2019

Kulkuväline: Bussi 146A Kampista

Kirja: Luigi Pirandello: Vino nenä

Laaksolahden kirjasto

Kaikki Espoon kirjastot tuntuvat vaativan intensiivistä Reittioppaan ja Google Mapsin käyttöä. Niin Laaksolahtikin. Seuraan bussin reittiä sovelluksesta ja oletan jääneeni oikealla pysäkillä pois. Kun kartta väittää minun olevan oikean rakennuksen kohdalla, olen vähän hämmentynyt. Joka puolella tuntuu olevan valtavasti Jupperin koulun rakennuksia, mutta kirjastosta ei vihjaa mikään.

Onneksi usko nykyteknologiaan on kova, sillä muutaman kymmenen metrin päästä löytyy rakennuksen lisäksi myös oikea sisäänkäynti. Myös tienviitta auttaa.

Mistään räikeästä mainostamisesta ei julkisivun kohdalla kyllä voida puhua - teksti "Kirjasto" näkyy puolittain yhden pensaan takaa.

Ulko-ovi on melko karu, mutta toimiva. Tämäkin kirjasto on pääasiassa omatoimikäytössä, ja tälläkin ovella sekä opastus että teknologia toimivat moitteettomasti.

Kirjasto on yleisvaikutelmaltaan samaa selkeää puulevollisuutta kuin moni 1980-90-luvun taitteessa valmistunut aikalaisensa. Alla olevassa yleiskuvassa näkyy myös heti ovelta oikealle sijoittuva lehtienlukualue.

Ovesta vasemmalle puolestaan sijoittuu melko kookas palvelutiski, joka on siis suurimman osan kirjaston aukioloajasta miehittämättömänä.

Palvelutiskin jälkeen aukeaa vasemmalle vielä erillinen tila lapsille ja lasten aineistolle.

Ulko-ovesta katsoen kirjasto pääty on varattu nuorisolle. Siellä sijaitsee melko suuri oleskelutila, joka oli vierailuni aikana tyhjillään, sekä nuorten aineistolle varattu nurkka tietokokoneineen ja lukupöytineen. Tietokoneet olivat kovassa käytössä.

Tästä kirjastosta mieleeni jäi yksityiskohtana lehtienlukualueen viereinen viherseinä. Se yhdistyi hienosti ikkunan takaa näkyvään metsämäiseen maisemaan.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1991

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto

Kirjasto: 62/71

Käyntipäivä: 10.9.2019

Kulkuväline: Bussi 214 Leppävaaran asemalta

Kirja: Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Sakarinmäen lastenkirjasto

Helmet-alueen itäisin kirjasto on Östersundomissa, alueella, joka liitettiin Helsinkiin vuonna 2009. Kirjasto on auki vain koulujen lukukausien aikana ja vain perjantaisin 9-15, joten retki Sakarinmäkeen oli hyvä ajoittaa kesälomalle.

Kirjasto on osa isompaa rakennuskompleksia, jossa on myös koulu-, päiväkoti- ja liikuntatoimintaa. Suoraan maantieltä saapuva löytää ensimmäiseksi parkkipaikan ja sitä lähimmän rakennuksen seinässä olevan alueen kartan.

Valitettavasti kartta on seinässä aika ylhäällä, enkä pitemmälläkään tihrustamisella löydä siitä mainintaa kirjastosta. Suuntaan siis pääovelle ajatellen että sieltä varmaan keksin reitin eteenpäin.

Rakennuskompleksi onkin hieno, modernia puurakentamista parhaimmillaan. Turhautumista aiheuttaa vain pääovi, joka on lukossa. Paikalle tulee onneksi koululuokka, jonka ohjaajat onnistun vakuuttamaan siitä, että kirjaston pitäisi olla auki ja pääsen ovesta sisään heidän avainkortillaan.

Sisälläkään ei näy opasteita, joten toinen ystävällinen nuori mies vie minut käytäviä pitkin kirjaston karuhkolle sisäänkäynnille. Onneksi kirjasto on kuin onkin auki - mutta olipa vaikeaa löytää se!

Kirjastotila jakautuu kahteen osaan. Ovesta vasemmalla on oleskelutilaa, joka näin tuntien välissä on tyhjillään.

Juttelen ystävällisen kirjastovirkailijan kanssa, ja hänkin harmittelee kirjaston heikkoa tavoitettavuutta. Kuulen myös, että paitsi kirjat, myös kirjastovirkailijat kelluvat nykyään, ja hän saa keskittyä omaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden osaamiseensa kaikissa itäisen Helmet-alueen kirjastoissa.

Koska Sakarinmäen kirjasto on auki vain kerran viikossa, on aina aukioloaikana myös aineiston purkua tiedossa. Lupaan yrittää ottaa kuvia, joissa kirjalaatikot eivät pahemmin näy. Tässä kirjaston pieni palvelutiski.

Aineisto sijoittuu seinänvierustojen ja keskilattialla oleviin hyllyihin, joita on sijoitettu tilaan heti sisäänkäynnistä alkaen. Tilaan mahtuu myös lukupöytiä.

Sakarinmäestä löytyy myös lehtiä, mutta kuten kaikki aineisto täällä, ne ovat lasten ja nuorten sellaisia.

Yksityiskohtana tätä kirjastosta otan mukaan kirjastovirkailijan lempinäkymän ulos ikkunasta. Hän kertoo, että parasta Sakarinmäessä on juuri sen suora yhteys ympäröivään luontoon, sekä tietysti hyvä sijainti keskellä lasten jokapäiväistä elämää. Olemme yhtä mieltä siitä, että näin hienon kirjaston soisi olevan paremmin tiedossa ja paremmin saavutettavissa!

Faktat
Valmistumisvuosi: 2009 (rakennus 2005)
Pinta-ala: 700 hum2
Erikoisuus: Vain lasten ja nuorten aineistoa
Kirjasto: 61/71
Pvm: 16.8.2019
Kulkuväline: Polkupyörä Tapaninkylästä
Kirja: Eva Krantz: Osasto 23