Pähkinärinteen kirjasto

Pähkinärinteen kirjasto sijaitsee suunnilleen samoilla leveysasteilla kotini kanssa, mutta poikittaista matkaa sinne on 16 kilometriä. Pieni haaste julkisilla liikkuvalle, mutta kolmella bussilla pääsee tunnissa perille. Myyrmäkeen olen useasti mennyt salibandypeliä katsomaan, mutta nyt pitää jaksaa vielä yksi etappi, että pääsee perille.

Kirjasto sijaitsee Rajatorpantien ja Vihdintien väliin jäävällä pienellä asutusalueella, ja samalla suikaleella on myös pieni ostoskeskus sekä koulu ja palvelutalo. Kirjastorakennuksen löytää aurinkoisena päivänä helposti hyvän kirjallisen opasteen avulla.

Vaikka rakennuksen ulko-ovi ei ole mitenkään erityinen, huomaan, että pelkästään ovenkarmin maalaaminen (täällä vihreällä) tekee sen vähän juhlavammaksi. Helppo ja halpa somistusidea kaikille niille kirjastoille, joille olen toivonut vähän huomiota sisäänkäyntiin.

Pähkinärinteen kirjastokin on aamuisin omatoimikirjasto. Tällä kertaa minulla ei ole vaikeuksia sisäänpääsyn kanssa vaikkei ohjeita olekaan, sillä kirjastokortille on oma selkeä rako. Tuulikaapissa on yllätys: kengät pyydetään ottamaan pois, jotta tila pysyy siistimpänä. Tottelen toki.

Itse kirjastosali on yleisilmeeltään vähän karu. Se johtuu varmasti siitä, että kalusteita on tilan kokoon nähden varsin niukasti, mikä synnyttää hieman varastoimaisen vaikutelman.

Aikuisten aineisto taitaa kaikkinensa mahtua tähän yhteen kuvaan (bestseller-hyllyä lukuun ottamatta).

Pienten lasten hyllyt ovat onnistuneet, värikkäät ja sopivan matalat. Tähän eteen ehkä olisin kaivannut jonkinlaista istuskelutilaa pienokaisille.

Kirjastoon mahtuu myös lehtienlukutila, ja siellä olikin pari asiakasta (jotka rajasin ulos kuvasta). Pöytäryhmä vaikutti toimivalta, ja lehdet olivat samoissa kivoissa karusellitelineissä, joita olen nähnyt muissakin kirjastoissa.

Pähkinärinteen kirjaston kanssa samassa tilassa toimii hyvin varusteltu nuorisotila. Kuvassa näkyvien pelipöytien lisäksi sieltä löytyi monta lupaavaa lukupaikan näköistä nurkkausta.

Täysin kirjastoon liittymättömästi nuorisotilassa oli myös nopeustestilaite, johon ihastuin aikoinaan Speden speleissä. Harmi, etten saanut sitä käyntiin...

Pähkinärinteen kirjasto ansaitsisi mielestäni pienen kasvojenkohotuksen, sillä kirjaston sijainti on mainio ja se palvelee hyvin alueen asukkaita ja koululaisia. Samaan hengenvetoon kirjaston hauskin yksityiskohta kuitenkin osoittaa, ettei kaiken sisustamisen tarvitse vaatia rahaa: tykästyin kovasti näihin naistenhuoneen seinän somistuksiin.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1981

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Tila yhteiskäytössä nuorisotilan kanssa, omatoimikirjasto

Kirjasto: 69/71

Käyntipäivä: 1.11.2019

Kulkuväline: Bussit (61T + 560 + 555) Tapaninvainiosta 

Kirja: Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Saunalahden kirjasto

Soukka ja Saunalahti ovat linnuntietä arvioiden melko lähellä toisiaan, mutta bussiyhteydet voisivat olla paremmat. Matka länsiespoolaisten ranta-alueiden läpi on kuitenkin mielenkiintoinen ja saan katsauksen erilaisista lähiöistä. Saunalahden alue vaikuttaa melko uudelta. niin myös koulu-ja kirjastorakennus, jonka tienpuoleinen tiiliseinä osoittautuu kirjaston sisäänkäynniksi.

Ulko-ovi on massiivisen rakennuksen seinässä vähän huomaamaton, mutta löytyy kuitenkin. Täytyy tunnustaa, että kävin kuitenkin ensi sisäpihan eli koulun puolella yrittämässä.

Saunalahden kirjasto on myös omatoimikirjasto, ja sellainen varoituksen sana, että tässä kirjastossa sisäänpääsylaite ei ollutkaan aivan itsestäänselvä toiminnaltaan. Kirjastokortin viivakoodin piti viedä aika etäälle alas, ennen kuin laite suostui sen lukemaan.

Sain reilun kymmenen yrityksen jälkeen oven aukeamaan ja pääsin sisälle kirjastoon, joka osoittautui pikkuruiseksi. Tässä yleiskuvassa näkyy melkein kaikki mitä nähtävissä on.

No ei sentään aivan. Tässäkin kirjastossa on rytmitetty tilaa lukupaikkojen ja hyllyjen vuorottelulla. Heti ovesta tultaessa on varsin viihtyisän näköinen sohvaryhmä.

Varsinaista lastnealuetta ei pienessä tilassa ole, vaan aikuisten ja lasten aineistot sijaitsevat vähän lomittain, tosin omankokoisissaan hyllyissä.

Saunalahden kirjastossa niin kuin monessa muussakin omatoimikirjastossa palvelutiski näyttää vähän karulta. Peräänkuulutan edelleenkin jonkun suunnittelemaan näistä jotenkin iloisemman näköisiä.

Kirjastoon mahtu myös pieni lehtienlukuun varattu alue. Lehdet ovat tyylikkään näköisissä karusellitelineissä.

Lehtitelineiden vieressä on pöytäryhmiä lukemista varten. Väliseinä koulun puolelle on lasia, ja sen läpi voi havaita, että samat kalusteet jatkuvat siellä.

Yksityiskohtana Saunalahden kirjastosta jäi mieleen pieni, nerokkaasti hyllyin lasten oleskelulle varattu alue. Jos ei olisi ollut kiire salibandypeliin Kirkkonummelle, olisin voinut jäädä tuonne itsekin lukemaan.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2012

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto

Kirjasto: 68/71

Käyntipäivä: 19.10.2019

Kulkuväline: Bussi (952+124K) Soukasta

Kirja: Satu Taskinen: Lapset

Soukan kirjasto

Viikonloppuna oli edessä salibandypelejä Kirkkonummen Masalassa, ja Tapaninkylästä katsoen käymättömät Länsi-Espoon kirjastot sijoittuvat niille tienoille, joten päätin käyttää lauantaiaamunpäivän Soukan ja Saunalahden kirjastoon tutustumiseen. Ne ovat nimittäin sen verran kaukana keskustastakin, että minun on ollut vaikeaa työpäivän jälkeen motivoida itseäni sinne suuntaan lähtemään.

Ensiksi Soukkaan näppärällä bussi-metro-bussi-yhteydellä. Kirjasto sijaitsee rakennuksessa, joka on näin julkisilla kulkijan mielestä ideaalipaikassa eli bussipysäkin vieressä. Olkoon siis menneeksi, vaikkei rakennus esteettisesti niitä ihastuttavimpia olekaan.

Olin ehtinyt bongata kirjastoon vievät rappuset kirjaston verkkosivulta, joten osasin suunnistaa oikeaan kohtaan. Raput pitää todella kiivetä ihan ylös asti, vaikka toisessa kerroksessa yksi opastekyltti harhauttikin minut hetkeksi kirjastoon liittymättömälle pihalle.

Soukan kirjaston ulko-ovi on harmaata betonia vasten somistettu pirteällä HelMetin-oranssilla. Ilokseni tämä on myös miehitetty pääosin kirjasto, eli ovi oli auki ja henkilökuntaa paikalla.

Sisällä kirjastossa syksyinen sadeaamu vaihtui silkaksi auringonpaisteeksi. Heti kirjaston yleisilme oli valoisa ja energinen, ja kirjastossa oli paljon kävijöitä heti aamusta.

Ovesta oikealle on heti mukavannäköinen oleskelualue.

Soukan kirjastosta löytyy myös 3D-printtereitä, nekin heti sisääntultaessa oikealla. Espoossa näitä on useassa kirjastossa.

Vähän syvemmälle saliin kun kävelee, tulee vastaan lasten aineistot. Soukassa on otettu aika perinteinen lähestymistapa lasten alueen sisustukseen Artek-kalusteineen ja mataline kirjavaunuineen. Toimiva konsepti.

Hyllyillä rajattua pyöreää lasten löhöilyaluetta sen sijaan en muista aikaisemmin nähneeni.

Soukassa on kirjastosalia rytmitetty hyllyjen ja lukunurkkauksien vuorottelulla, mikä on omaan makuuni aivan ihastuttava konsepti kirjastoihin. Soukassa on myös saatu luotua hyvin kodinomaisia tiloja - katsokaa vaikka tätä lukunurkkausta:

Toinen Soukasta poimittu innovaatio oli lukurauha-alueen merkitseminen. Rajaus ilmaistiin lattiassa.

Myös lehtienlukupöydät sijaitsivat lukurauha-alueella, ja lehtiä oli telineissä runsaasti tarjolla.

Lähempänä ulko-ovea oli selvästi työntekoon tarkoitettuja pöytiä. Ilmeisesti oletus on, että lukurauha-alueella ei edes nakutella konetta - mainiota! Myös työpöytä tila oli tehty mukavan kodinomaiseksi ihan pienillä jutuilla, kuten tummalla seinällä, tauluilla ja pienellä pöytälampulla.

Soukan kirjaston kokonaisuus oli todella hyvin mietityn oloinen, ja siihen nähden palvelutiski näytti melko ankealta. Ymmärrän kevyen ja helposti liikuteltavien kalusteiden käytön, mutta kaikkine lisäelementteineen pöytä vain näytti keskeneräiseltä muuten hyvin viimeistellyssä kirjastossa. Tässä olisi jollekin suunnittelijalle näytön paikka kehittää kevyt, mutta viimeistellyn näköinen tiskielementti.

Yksityiskohtana Soukasta jäivät mieleen isot sakkinappulat, jotka ovat reunoilla olevien hyllyjen päällä. Ne ovat itse asiassa ensimmäinen asia, johon silmä kiinnittyy, kun kirjastoon astuu sisään.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1972

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: 3D-tulostus, lämpöprässit, ompelukoneet, paperisilppurit, vinyylileikkurit

Kirjasto: 67/71

Käyntipäivä: 19.10.2019

Kulkuväline: Bussi 143 Matinkylän metroasemalta

Kirja: Jean Echenoz: Pitkä juoksu

Viherlaakson kirjasto

Viherlaakso kuulostaa kutsuvalta, ja mukavalta se näyttääkin sillä pysäkillä, jolla jään bussista pois Viherlaaksonaukiolla. Varsinaisia asuintaloja ei näy, joitain liikkeitä vain. Tunnelma on iltahämärässä vähän niin kuin olisi teletappien maassa. Itse kirjasto löytyy aukiolta nousevan kukkulan laelta.

Opasteet eivät suuren suuret, mutta HelMetin-oranssi paljastaa kirjaston kyllä kirjastoksi kauempaakin.

Sisäänkäyntiä ei pääse ihan suoraan kuvaamaan, sillä sinne johtava käytävä on sen verran kapea. Pääasia tietysti on, että tämänkin omatoimikirjaston ovi aukeaa todella näppärästi kirjastokortilla ja PIN-koodilla.

Itse kirjastosali tuo mieleen Roihuvuoren kirjaston Helsingin puolelta. Kaikki aineisto ja melkein kaikki toiminnotkin ovat nimittäin sisääntulokerrokseen nähden upotetussa tilassa hieman alempana. Hieno ensivaikutelma sisään tullessa!

Aivan salin keskeltä löytyy lasten aineisto, joka on taas kerran ilahduttavasti sijoitettu käyttäjien kokoisiin hyllyihin.

Salissa on myös mukavasti erilaisia istumapaikkoja. Erityisen mieleenpainuvat olivat kaksi ylpeänsinistä sohvaa.

Kontrastina varsinaiselle kirjastoalueelle sisääntulokerroksen tilat ovat jäänet melko vähälle (sisustus-)huomiolle. Palvelutiskikin, joka on miehitettynä kolmena päivän viikossa, on vähän rempallaan olevan oloinen.

Käynti lukusaliin on myös ylätasanteen kautta. Ovella eristetty huone, jossa myös lehtiaineisto sijaitsee, vaikuttaa ihan rauhalliselta lukupaikalta varsinaisen salin omatoimikäyttäjien pienestä metelöinnistä (joka liittyy tietokonepelien pelaamiseen) huolimatta.

Viherlaakson kirjastosta jäi yksityiskohtana jäivät mieleen nämä Eero Aarnion Puppy-koirat, jotka joku oli asettanut somasti kuonokkain.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1971

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, paperisilppuri

Kirjasto: 66/71

Käyntipäivä: 15.10.2019

Kulkuväline: Bussi 239 Leppävaaran asemalta

Kirja: Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Pointin kirjasto

Pääkaupunkiseudun kuntien välinen poikittaisliikenne viikonloppuisin ei ole se nopein tapa edetä paikasta toiseen. Onneksi Malmilta Pakkalaan ajettaessa matkanvarrelle mahtuu pittoreskeja näkymiä niin uudesta kuin vanhasta Tammistosta kuin Kartanonkoskestakin, joten matka ei käy pitkäksi.

Pointin oppimis- ja informaatiotalo sijaitsee keskellä omaa kyläänsä ja sopii hyvin alueen arkkitehtuuriin.

Kirjaston sisäänkäynti löytyy helposti osoitteen avulla, rakennuksen Hagelstamintienpuoleiselta sivulta.

Pointi ehdoton vahvuus on pitkät aukioloaja: omatoimikäyttö on mahdollista joka päivä kello 7-22! Oven suussa olevan kirjautumislaitteen yhteydessä on koodit suomen - ja englanninkielisiin ohjeisiin, jos melko intuitiivinen laite tuntuu hankalalta käyttää.

Rakennuksen sisällä pitää mennä tunnusluvun avulla vielä yksistä ovista, ennen kuin on sisällä itse kirjastossa.

Ensimmäisenä , kirjaston eteisessä, kirjastoon saapujaa odottavat varaushyllyt. Tämä on sinänsä kätevää, jos haluaa vain nopeasti käydä noutamassa omansa.

Sitten vihdoin sisälle kirjastosaliin. Siellä onkin sunnuntain alkuillasta aikamoinen kuhina, ja on suorastaan haastavaa yrittää saada kuvattua niin, ettei ainakaan alaikäisiä kuvissa tunnistettavasti näy. 

Ensimmäisenä tilassa rekisteröi sen avaruuden. Kirjastosali on todella korkea, mikä tuo miellyttävää juhlallista tuntua. Silmän tasalla ovelta kuvattuna tätä ei pysty toisintamaan.

Paremman käsityksen saa alla olevasta kahdesta kuvasta, jotka on otettu kirjastosalin perältä sisäänkäyntiin päin.

Tämä kirjasto on, hieman samaan tapaan kuin Länsimäen kirjasto, jaettu pieniin hyllyryhmiin, joiden keskellä on sopivasti istuskelupaikkoja. Ovesta vasemmalla on lasten alue, jossa ensin on tilat aivan pienimmille. Tällä alueella oli melkoinen meininki.

Loogisesti seuraavana oli vähän isompien oleskelualue. En muista muualla nähneeni kokonaista Aku Ankan taskukirjoille omistettua hyllyä!

Aikuisille oli erilaisia ylemmissä kuvissa esiintyviä sohvaryhmiä niin ikään siellä täällä. Ihan pöydällisiäkin lukupaikkoja löytyi. Matalahkot hyllyt rajaavat hyvin tilaa (ja ääniä) ja tekevät jokaisesta osiosta mukavan kotoisan.

Varsinainen lehtienlukualue oli poikkeus kotoisuuden tunnelmaan - jostain syystä tuntui kuin joko rahat, ideat tai puhti olisi loppunut kirjaston perälle tultaessa. Kivannäköisistä nojatuoleista ja hyvästä lehtien esillepanosta huolimatta juuri tämä nurkka ei vaikuttanut kovin kutsuvalta.

Pointin kirjastossa ei voi olla nostamatta katsettaan kattoon, ja niinpä mieleen jäänyt yksityiskohtakin löytyi tällä kertaa sieltä. Tämä valkoinen taideteos oli varmaan toista metriä halkaisijaltaan.

Faktat

Valmistumisvuosi: 2003 (Pointti 2002)

Pinta-ala: 445 m2 (kirjastosali)

Erikoisuus: Omatoimikirjasto, kaksi lainattavaa temppukassia

Kirjasto: 65/71

Käyntipäivä: 6.10.2019

Kulkuväline: Bussit 561 ja 614 Malmin asemalta

Kirja: Saku Tuominen: Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys