Paloheinän kirjasto

Kun Helsingin keskustasta lähtee bussilla Paloheinän kirjastoon, tulee melko varmasti ajaneeksi Maunulan ja Pakila läpi. Nämä itselleni aikaisemmin tuntemattomat asuinalueet näyttivät bussin ikkunasta varsin idyllisiltä, Pakilasta tuli mieleen lähinnä Astrid Lindgrenin Melukylä. Satumaisen ajelun päätteeksi löytynyt kirjastorakennus oli vähän karumpi. Tähän kahdeksankymmentäluvun luomukseen on niputettu terveysasema ja kirjasto. Kuulemma muita palveluja ei ihan lähialueella enää olekaan.

Rakennukseen on vain yksi sisäänkäynti, mutta kirjastolla sitä ei brändätä. Joku noista oveen teipatuista aanelosista taisi kertoa, että kulku kirjastoonkin käy tästä ovesta.

Heti ulko-ovesta mentyä pitää kääntyä jyrkästi oikealle, jotta pääsee kirjastoon. Kello 16 jälkeen erehtymisen ja eksymisen vaaraa ei tosin ollut, sillä eteenpäin terveyskeskuksen tiloihin vievä reitti oli suljettu jykevällä ristikkoaidalla.

Paloheinään tulin kirjastoheimon tapahtuman merkeissä. Yli 30-vuotias kirjasto on vihdoin saanut rahaa remonttiin, ja kirjastoheimolaisilta kysyttiin näkemyksiä erityisesti palvelualueen toimintojen sijoittamisesta kirjastoon.

Kirjasto on periaatteessa yksi, melko yhtenäinen soikeahko tila. Ennen arkkitehdin ja kirjastonhoitajan briiffiä en ollut kiinnittänyt mitään huomiota oven vasemmalla puolella olevaan palvelutiskiin, mutta onhan se tosiaan aika massiivinen.

Siitä olen iloinen, että remontissa aiotaan säästää hyväkuntoinen lattia sekä kokopuiset kirjahyllyt, jotka on pultattu kiinni lattiaan. Muilla muutoksilla saadaan varmasti kirjaston ilmettä nykyaikaistettua mutta samalla kestävän kehityksen hengessä pidetään kiinni hyvistä ja toimivista asioista.

Kirjaston vasemmalla sivustolla sijaitseva lukualue saa kuulemma uudet kalusteet ja katosta roikkuvat suurehkot lamput vaihdetaan kevyempiin. Muutama pääsykokeisiin lukija oli vielä toukokuun loppupuolella pänttäämässä.

Keskelle kirjastoa jäävät siis hyllyt ja ehkä vähän meidänkin ehdotustemme perusteella uudistettu palvelu- ja oleskelualue. Oikealle sivulle puolestaan sijoittuvat jatkossakin lasten ja nuorten alueet. Alue on tällä hetkellä jaettu hyllyillä kolmeen eri lohkoon vähän eri ikäryhmille. Remontissa tila on tarkoitus yhtenäistää - itse pidin jaetusta tilasta enkä olisi konseptia muuttanut. Alla olevassa kuvassa nuo kolme tilaa nuorimpien tilasta teineihin.

Vähän ilmeettömästä kirjastosta suosikkiyksityiskohdakseni nousi kirjastorni, johon oli yhdistetty tienviitat kirjaston eri osiin. Näitä olisi voinut olla mielestäni Paloheinässä enemmänkin.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1988 (remontti tulossa syksyllä 2019)
Pinta-ala: ~600 m2 (työpajan materiaaliksi saadusta pohjapiirustuksesta laskettu)
Erikoisuus: Hyvän mielen kirjat -suositukset
Kirjasto: 47/71
Pvm: 23.5.2019
Kulkuväline: Bussi 67 Rautatieasemalta
Kirja: Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Kirjastoauto Helsinki

Helsingissä ajelee kaksi kirjastoautoa, Skidi ja Stara, jotka ovat keskittyneet lastenkirjallisuuden valikoimiin. Olen itse aina sijoittunut kävelymatkan päähän kirjastosta, joten vierailu Skidi-autossa oli minulle samalla myös kautta aikojen ensimmäinen kirjastoautokäynti. Skidi löytyi aikataulun mukaisesti tiistai-iltana parkista Liisankatu 1:n edestä.

Sisään autoon noustiin kadun puolelta. Etuovea ei ollut, vaan sisään- ja uloskäynti tapahtuivat ainoasta, bussin keskellä olevasta ovesta. Ovesta oli vaikeaa saada kuvaa, sen verran vilkasta liikenne kirjastoautolla oli.

Kirjastoauto oli sisustettu kirkkain värein, ja tässä pikkuruisessakin kirjastossa huomio kiinnittyi siihen, kuinka taloudellisesti tila on käytetty. Ovesta vasemmalle, auton takaosaan on rakennettu pieni luku- ja oleskelutila.

Bussin pitkät sivut ovat pääasiassa täynnä hyllyjä. Lupauksen mukaisesti pääosa aineistoa on lastenkirjallisuutta, mutta puolikas hyllymetri oli varattu sekä aikuisten kaunokirjallisuudelle että tietokirjallisuudelle.

Bussin etupäässä on palvelualue, ja auton henkilökuntaa hieman hymyilytti kirjastoautoinnostukseni. Sain kuitenkin luvan ottaa heistä kuvan.

Palvelutiskiltä edelleen vastapäätä kiertäen seuraavaksi ollaankin jo melkein takaisin ulko-ovella. Kyseiselle seinustalle on kuitenkin saatu mahtumaan vielä lainausautomaatti. Täällä sekin on hauskemman näköinen kuin ns. peruskirjastossa.

Koko kirjastoauto oli yksi mahtava yksityiskohta, mutta huomioni kiinnittyi vielä poislähtiessäni kattoon kiinnitettyihin ilmeisesti sanomalehdistä lippusiimoihin. Tällainenkin hauska pieni yksityiskohta, jota joku on ajatellut!

 
Faktat
Valmistumisvuosi: 1966 (kirjastoautotoiminto)
Pinta-ala: n/a
Erikoisuus: Liikkuu pyörillä paikasta toiseen
Kirjasto: 46/71
Pvm: 14.5.2019
Kulkuväline: Raitiovaunu 3 Bulevardilta
Kirja: Johann Hari: Mielen yhteydet. Masennuksen todelliset syyt

Jakomäen kirjasto

Jostain syystä olin visioinut Jakomäen kirjaston osaksi paikallista ostoskeskusta, ja kun saavuin tämän yhden lähikirjastoni tienoille pyörin hetken aikaa neuvottomana ostarin kulmilla. Iloiseksi yllätyksekseni kirjasto löytyikin ostarin vierestä ihan omasta rakennuksestaan. Erillisistä kirjastorakennuksista tulee aina hyvä mieli: että kirjasto on katsottu niin merkittäväksi, että sille on rakennettu ihan oma talo.

Jakomäen kirjaston rakennus on 80-luvun alusta, ja sen ulko-ovi on tuon ajan estetiikan mukainen, eli melko karu. 

Kirjasto on melko pieni ja sen näkee oikeastaan yhdellä silmäyksellä heti sisään astuttuaan. Ovesta heti oikealla on selvästi nuorten oleskeluun tarkoitettu alue. Viihtyisien sohvaryhmien ja pelialueen lisäksi hyllyillä on tarjolla elämäkertoja ja nuortenkirjallisuutta.

Ovesta oikealla salin etuosassa on puolestaan palvelualue. Värikäs palvelutiski on helppo erottaa. Lähinnä ikkunaa oikealla puolella on pari asiakastietokonetta.

Kirjaston takaosasta löytyy sitten puolestaan lastenalue. Osa kirjahyllyistä on sijoitettu melko korkealle, teletappikokoisten asiakkaiden ulottumattomiin, mutta on kirjoja onneksi heidänkin saatavillaan. Lastennurkan väritys on rauhallisen vihreä.

Toiselta puolelta kirjaston takaosasta pääsee tyylikkään lasiseinän erottamaan erilliseen lehtilukusaliin. Näinkin pienessä kirjastossa on onnistuneesti tehty erilaisia tiloja kirjaston eri osiin. Kirjastossa näkyi olevan lainattavana myös potkulautoja ja sauvakävelysauvoja!

Jakomäen kirjaston yleisväritys on tumma, mikä vaikutelma syntyy ennen muuta siitä, että hyllyt ovat mustia. Tila ei ole kuitenkaan pimeän oloinen, sillä hyllyt ovat melko matalia.

Yksityiskohtana Jakomäen kirjastosta jäi mieleen koko kirjastohuonetta kiertävät värikkäät kalaboordit. Veikkaan, että ne on toteutettu yhteistyönä paikallisten päiväkotien ja koulujen kanssa. Hienoja yksilöllisiä kaloja olisi voinut jäädä tutkimaan pidemmäksikin aikaa.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1981 (remontti 2014)
Pinta-ala: 424 m2 (vuokrapäätöksen perusteella laskettuna)
Erikoisuus: Omatoimikirjasto, PS4, lukupiiri
Kirjasto: 45/71
Pvm: 4.5.2019
Kulkuväline: Polkupyörä
Kirja: Kalle Lähde: Happotesti

Entressen kirjasto

Kartta kertoo, että Entressen kirjasto on melko lailla Espoon juna-aseman vieressä, ja mainittu kauppakeskus löytyykin helposti radan länsipuolelta. Kirjasto on hyvin esillä jo julkisivussa.

Sisällä on vähän vaikeampi suunnistaa. Kävelen muutaman kerran ovista edestakaisin ja lopulta päädyn tulkitsemaan tätä yhtä opastetta, jonka löydän.

Lähden kapuamaan huoltoportailta näyttäviä betonirappusia ylös päin. Ja kyllähän porrastreeni palkitaan. Entressen kirjasto löytyy muutaman kerroksen maan pinnan yläpuolelta.

Sisäänkäynnin luona ei  voi olla huomaamatta myös sen oikealla puolella olevaa Entressen lukusalia, joka on rajattu oranssilla pleksillä (?).

Alan oivaltaa, että nyt ollaan ihan erilaisessa kirjastossa kuin hetki sitten Kauklahdessa. Tämä vahvistuu, kun astun sisään itse kirjastosaliin. Nyt ei puhuta huoneesta, vaan teollisen mittaluokan hallista.

Valtavaa tilaa on jaoteltu sisutuksellisin keinoin. Eri alueilla on värikoodit, jotka helpottavat suunnistamista. Lisäksi tilassa on siellä täällä rajattuja erillisiä huoneita, muun muassa Sininen huone (kokoustila) ja Aistien huone jäivät mieleen.

Kirjahyllyt ovat kirjaston teolliseen yleisilmeiseen sopivat harmaat, ja värikoodatut hyllyopasteet kertovat selkeästi, mitä materiaalia hyllyssä on. Tässä kuva romantiikan ja viihteen lukemistosta.

Lasten kuvakirjat salin toisella puolella on aseteltu lukuisiin mataliin laatikoihin, joissa riittää varasti pengottavaa.

Kirjaston monista pienistä erillisistä sopista itseäni ilahdutti musiikkiosasto, jonka nimeäminen Musa Corneriksi lämmitti tamperelaisen ja Kummelin ystävän sydäntä.

Ja juuri kun luulin nähneeni valtavassa kirjastossa kaiken, avautui kirjaston kyljestä vielä suuri nuorten oleskelutila, josta löytyi niin kirjoja, pelimahdollisuuksia kuin löhöilyalueitakin.

Entressen yksityiskohtana kaiken runsaudenpulan keskellä mieleen jäi lopulta Espoon oma kaupunkiverstas. Entressestä nimittäin löytyy paljon samoja laitteita kuin Oodin vastaavasta. Bongasin ainakin 3D-tulostimia, ompelukoneita ja vinyylileikkureita.

Faktat
Valmistumisvuosi: 2009
Pinta-ala: 2775 m2
Erikoisuus: Paja, Aistien huone
Kirjasto: 44/71
Pvm: 18.4.2019
Kulkuväline: E-juna Kauklahdesta
Kirja: Matt Wolff: Tulta ja tuhoa. Donald Trump Valkoisessa talossa

Kauklahden kirjasto

Rautatieasemalta katsottuna etäisimmät Helmet-kirjastot sijaitsevat Sakarinmäessä, Korsossa, Kalajärvellä ja Kauklahdessa. Rautatieasemalta kun hyppää junaan, niin melkein puoli tuntia saa puksuttaa ennen kuin on Kauklahdessa, Espoon läntisimmällä asemalla. Aseman ympäristössä on yhdistettynä uutta ja vanhaa rakentamista. Tulee sellainen olo kuin olisi maaseudulla.

Asemalta on vielä puolen kilometrin matka itse kirjastolle. Nostalgisia muistoja herättävästi kirjasto on Espoonlahden yhteislyseon kanssa samassa pihapiirissä. Oman lapsuuteni tärkeät kirjastot olivat myös koulujen yhteydessä Suoramalla ja Tampereen Tammelassa. Kirjastorakennus on selkeästi merkitty niin että satunnainenkin ohikulkija sen kadulla kävellessään helposti tunnistaa.

Kirjastorakennus reunustaa koulun pihaa niin että varsinaiset koulurakennukset rajaavat pihan muutoin. Ulko-oven edusta ei ole kovin juhlallinen, mutta hyvin funktionaalinen - se toimii myös pyöräparkkina.

Itse kirjastosali on melko pieni, täälläkin tekisi mieli puhua mieluummin huoneesta. Ensivaikutelma on vähän sekava, joskin melko nopeasti tila hahmottuu ovesta vasemmalla sijaitsevan palvelutiskin ja keskellä olevan lukualueen avulla.

Pienestä koostaan huolimatta Kauklahden kirjasto on valoisa tila, ainakin aurinkoisena kevätpäivänä. Tähän iso osuus on sillä, että huoneen katto on korkealla ja siinä on isot ikkunat. Alla olevassa kuvassa näkyvät myös lukualueen mukavannäköiset tuolit.

Kirjasto takaosassa on lapsille oma tila. Täälläkin se on sisustettu kirkkain värein. Lastenalueella kuten muillakin alueilla huomaa, että itse asiassa Kauklahden kirjasto on kokoaan suurempi - missään ei ole ahtauden tuntua.

Kirjaston hyllyt ovat Helmet-kirjastoille tyypilliset, vaaleasta puusta tehdyt hyllyt. Kokoelmat sijoittuvat pääosin ulko-ovesta oikealle. Lattiaa on rytmitetty hauskasti ruuduin ja raidoin.

Koulun yhteydessä olevassa kirjastossa silmään pistää yksityiskohtana kirjastosta löytyvä hyvin arvokkaan näköinen pronssiveistos, jonka signeeraus kertoo että tekijä on M. Weckström.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1987
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Käsityökerho, palveluita kouluille ja varhaiskasvatukseen
Kirjasto: 43/71
Pvm: 18.4.2019
Kulkuväline: E-juna Pasilasta
Kirja: Peter Høeg: Kuvitelma 20. vuosisadasta

Pikku-Huopalahden lastenkirjasto

Pikku-Huopalahden lastenkirjasto sijaitsee Pikku-Huopalahden ala-asteen kanssa samassa rakennuksessa, eikä ole työssäkäyvälle mikään helpoin vierailtava, sillä se on auki vain koulun lukukausien aikana tiistaisin ja torstaisin 12-15 ja keskiviikkoisin 12-18. Aurinkoisena kevätkeskiviikkona ehdin onneksi ajelemaan raitiovaunulla Meilahden taakse Pikku-Huopalahteen.

Mukavan pienikokoisen rakennuksen tunnistaa helposti kouluksi, mutta kirjaston olemassaoloa ei pysty julkisivusta päättelemään, se pitää tietää.

Ulko-ovellakaan ei ole mitään mainintaa kirjastosta. Onneksi olen jo onnistunut bongaamaan kirjaston sijainnin ikkunoiden läpi, joten tiedän mihin suunnistaa sisällä.

Kirjastoon mennään heti ulko-ovesta vasemmalle aukeavasta ovesta. Vielä tälläkään ovella kirjastoon ei ole oikein mitään opasteita. Kirjasto on selvästi tarkoitettu pääasiassa koulun oppilaiden käyttöön.

Kirjasto"sali", tai oikeammin -huone, on minikokoisuudessaan oikein kodikas. Seinien alapuolisko on käytännöllisesti katsoen kokonaan ikkunaa, mikä tekee tilasta ainakin näin kirkkaalla säällä erittäin valoisan.

Hyllyt ottavat asiakaskunnan koon hyvin huomioon ja ovat siis verraten matalia. Tämän hyllyn päällä näkyy yksi Pikku-Huopalahden kirjaston visuaalisista kiintopisteistä, vihreä lohikäärme.

Palvelualue huoneen oikealla puolella on iloisesti väritetty, ja hyllyllä on hyvä valikoima pehmoleluja somisteena.

Väriä on käytetty muutenkin paljon. Valoisassa, korkeassa tilassa yleisvaikutelma säilyy kuitenkin rauhallisena ja raikkaana. Lukualueita on kaksi, yksi huoneen kummassakin päässä. Tässä kuvassa heti kirjaston sisääntulosta vasemmalle sijoitettu tila.

 
Yksityiskohtana mieleeni jäivät sarjakuvien esillepanossa hyödynnetyt laatikot. Toki iso osuus asiaan saattoi olla sillä nostalgialäikähdyksellä, jonka Asterixit ja Lucky Luket aiheuttivat.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1997
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vain lasten ja nuorten aineistoa
Kirjasto: 42/71
Pvm: 17.4.2019
Kulkuväline: Raitiovaunu 10 Rautatieasemalta
Kirja: Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli

Vieraileva tähti: Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto

Piipahdin tällä viikolla keväisellä minilomalla Turussa lähinnä salibandyfinaalin merkeissä, mutta kun matka hotellilta Kupittaan palloiluhallille näytti kulkevan jotakuinkin suoraan pääkirjaston kautta, niin pitihän se käydä tsekkaamassa. Netistä luin etukäteen, että kirjasto on yhdistelmä uutta (2007) ja vanhaa (1903), joten oli mielenkiintoista nähdä miten laajennus on toteutettu käytännössä.

Lähestyin kirjastoa uudelta puolelta, Linnankadun kautta. Vähän pieneen tilaan puristettu julkisivu on ahtautta lukuun ottamatta vaikuttavan näköinen, ja voittikin aikoinaan vuoden betonirakennepalkinnon.

Kirjaston aula on todella avara. Vasemmalle katsoessa näkee eteenpäin lehtienlukutilaan ja löytää oletettavasti tien vanhalle puolelle. Alakerrassa oikealla on palvelualue.

Palvelualueen takaa löytyy iloisesti sisustettu lasten ja nuorten osasto.

Aulasta pääsee massiivisia portaita kirjaston uuden osan ylempiin kerroksiin, josta löytyvät tietokirjat ja työskentelyalueet. Myös kakkoskerros on todella avara. Kolmoskerros kiertää tilan reunoja (alla olevassa kuvassa kolmoskerros näkyy paneeliseinien rajaamana) eli kakkoskerros on suurelta osin avoin kattoon asti.

Tilaa rytmittävät hyvin paitsi pylväät myös niihin kiinnitetyt "neljän tuulen" lamput.

Alakerrassa pitää siis jatkaa lehtienlukualueen ohi, jotta pääsee vanhalle puolelle, missä sijaitsevat muun muassa kaunokirjallisuus sekä musiikkiaineistot. Yhteys uuden ja vanhan välillä on toteutettu yhtä mutkattomasti kuin vaikkapa Aboa Vetus -museossa: Tekemällä vain kulkuaukko kahden tilan väliin.

Täällä puolella ollaan selkeästi 1900-luvun alun kansallisromanttisissa tunnelmissa. Alakerran kupolisalissa on meneillään ruotsinkielinen runomatinea.

Vanha puolen toiseen kerrokseen pääsee siirtymällä uloskäynnille ja ottamalla sieltä nousevat koristeelliset portaat ylös. Yläkerran musiikkikokoelma ihastutti määrällään ja laadullaan, mutta mitään erityisen kuvauksellista ylhäällä ei ollut.

Ennen poistumista rakennuksesta on vielä pakko huomioida vanha puolen sisäovet, jotka ovat suorastaan juhlalliset verrattuna uuden puolen sisäänkäynnin suorakaideratkaisuun.

Ja kun astuu ulos Aurajoen rantaa, on samalla kymmenessä minuutissa kävellyt yhden vuosisadan taakse päin. Modernia puolta ei täältä katsoen osaisi aavistaa, niin kuin ei tätä vanhaa puolta Linnankadulta päin. Todella tyylikkäästi toteutettu kirjastolaajennus!