Kauklahden kirjasto

Rautatieasemalta katsottuna etäisimmät Helmet-kirjastot sijaitsevat Sakarinmäessä, Korsossa, Kalajärvellä ja Kauklahdessa. Rautatieasemalta kun hyppää junaan, niin melkein puoli tuntia saa puksuttaa ennen kuin on Kauklahdessa, Espoon läntisimmällä asemalla. Aseman ympäristössä on yhdistettynä uutta ja vanhaa rakentamista. Tulee sellainen olo kuin olisi maaseudulla.

Asemalta on vielä puolen kilometrin matka itse kirjastolle. Nostalgisia muistoja herättävästi kirjasto on Espoonlahden yhteislyseon kanssa samassa pihapiirissä. Oman lapsuuteni tärkeät kirjastot olivat myös koulujen yhteydessä Suoramalla ja Tampereen Tammelassa. Kirjastorakennus on selkeästi merkitty niin että satunnainenkin ohikulkija sen kadulla kävellessään helposti tunnistaa.

Kirjastorakennus reunustaa koulun pihaa niin että varsinaiset koulurakennukset rajaavat pihan muutoin. Ulko-oven edusta ei ole kovin juhlallinen, mutta hyvin funktionaalinen - se toimii myös pyöräparkkina.

Itse kirjastosali on melko pieni, täälläkin tekisi mieli puhua mieluummin huoneesta. Ensivaikutelma on vähän sekava, joskin melko nopeasti tila hahmottuu ovesta vasemmalla sijaitsevan palvelutiskin ja keskellä olevan lukualueen avulla.

Pienestä koostaan huolimatta Kauklahden kirjasto on valoisa tila, ainakin aurinkoisena kevätpäivänä. Tähän iso osuus on sillä, että huoneen katto on korkealla ja siinä on isot ikkunat. Alla olevassa kuvassa näkyvät myös lukualueen mukavannäköiset tuolit.

Kirjasto takaosassa on lapsille oma tila. Täälläkin se on sisustettu kirkkain värein. Lastenalueella kuten muillakin alueilla huomaa, että itse asiassa Kauklahden kirjasto on kokoaan suurempi - missään ei ole ahtauden tuntua.

Kirjaston hyllyt ovat Helmet-kirjastoille tyypilliset, vaaleasta puusta tehdyt hyllyt. Kokoelmat sijoittuvat pääosin ulko-ovesta oikealle. Lattiaa on rytmitetty hauskasti ruuduin ja raidoin.

Koulun yhteydessä olevassa kirjastossa silmään pistää yksityiskohtana kirjastosta löytyvä hyvin arvokkaan näköinen pronssiveistos, jonka signeeraus kertoo että tekijä on M. Weckström.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1987
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Käsityökerho, palveluita kouluille ja varhaiskasvatukseen
Kirjasto: 43/71
Pvm: 18.4.2019
Kulkuväline: E-juna Pasilasta
Kirja: Peter Høeg: Kuvitelma 20. vuosisadasta

Pikku-Huopalahden lastenkirjasto

Pikku-Huopalahden lastenkirjasto sijaitsee Pikku-Huopalahden ala-asteen kanssa samassa rakennuksessa, eikä ole työssäkäyvälle mikään helpoin vierailtava, sillä se on auki vain koulun lukukausien aikana tiistaisin ja torstaisin 12-15 ja keskiviikkoisin 12-18. Aurinkoisena kevätkeskiviikkona ehdin onneksi ajelemaan raitiovaunulla Meilahden taakse Pikku-Huopalahteen.

Mukavan pienikokoisen rakennuksen tunnistaa helposti kouluksi, mutta kirjaston olemassaoloa ei pysty julkisivusta päättelemään, se pitää tietää.

Ulko-ovellakaan ei ole mitään mainintaa kirjastosta. Onneksi olen jo onnistunut bongaamaan kirjaston sijainnin ikkunoiden läpi, joten tiedän mihin suunnistaa sisällä.

Kirjastoon mennään heti ulko-ovesta vasemmalle aukeavasta ovesta. Vielä tälläkään ovella kirjastoon ei ole oikein mitään opasteita. Kirjasto on selvästi tarkoitettu pääasiassa koulun oppilaiden käyttöön.

Kirjasto"sali", tai oikeammin -huone, on minikokoisuudessaan oikein kodikas. Seinien alapuolisko on käytännöllisesti katsoen kokonaan ikkunaa, mikä tekee tilasta ainakin näin kirkkaalla säällä erittäin valoisan.

Hyllyt ottavat asiakaskunnan koon hyvin huomioon ja ovat siis verraten matalia. Tämän hyllyn päällä näkyy yksi Pikku-Huopalahden kirjaston visuaalisista kiintopisteistä, vihreä lohikäärme.

Palvelualue huoneen oikealla puolella on iloisesti väritetty, ja hyllyllä on hyvä valikoima pehmoleluja somisteena.

Väriä on käytetty muutenkin paljon. Valoisassa, korkeassa tilassa yleisvaikutelma säilyy kuitenkin rauhallisena ja raikkaana. Lukualueita on kaksi, yksi huoneen kummassakin päässä. Tässä kuvassa heti kirjaston sisääntulosta vasemmalle sijoitettu tila.

 
Yksityiskohtana mieleeni jäivät sarjakuvien esillepanossa hyödynnetyt laatikot. Toki iso osuus asiaan saattoi olla sillä nostalgialäikähdyksellä, jonka Asterixit ja Lucky Luket aiheuttivat.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1997
Pinta-ala: ???
Erikoisuus: Vain lasten ja nuorten aineistoa
Kirjasto: 42/71
Pvm: 17.4.2019
Kulkuväline: Raitiovaunu 10 Rautatieasemalta
Kirja: Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli

Vieraileva tähti: Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto

Piipahdin tällä viikolla keväisellä minilomalla Turussa lähinnä salibandyfinaalin merkeissä, mutta kun matka hotellilta Kupittaan palloiluhallille näytti kulkevan jotakuinkin suoraan pääkirjaston kautta, niin pitihän se käydä tsekkaamassa. Netistä luin etukäteen, että kirjasto on yhdistelmä uutta (2007) ja vanhaa (1903), joten oli mielenkiintoista nähdä miten laajennus on toteutettu käytännössä.

Lähestyin kirjastoa uudelta puolelta, Linnankadun kautta. Vähän pieneen tilaan puristettu julkisivu on ahtautta lukuun ottamatta vaikuttavan näköinen, ja voittikin aikoinaan vuoden betonirakennepalkinnon.

Kirjaston aula on todella avara. Vasemmalle katsoessa näkee eteenpäin lehtienlukutilaan ja löytää oletettavasti tien vanhalle puolelle. Alakerrassa oikealla on palvelualue.

Palvelualueen takaa löytyy iloisesti sisustettu lasten ja nuorten osasto.

Aulasta pääsee massiivisia portaita kirjaston uuden osan ylempiin kerroksiin, josta löytyvät tietokirjat ja työskentelyalueet. Myös kakkoskerros on todella avara. Kolmoskerros kiertää tilan reunoja (alla olevassa kuvassa kolmoskerros näkyy paneeliseinien rajaamana) eli kakkoskerros on suurelta osin avoin kattoon asti.

Tilaa rytmittävät hyvin paitsi pylväät myös niihin kiinnitetyt "neljän tuulen" lamput.

Alakerrassa pitää siis jatkaa lehtienlukualueen ohi, jotta pääsee vanhalle puolelle, missä sijaitsevat muun muassa kaunokirjallisuus sekä musiikkiaineistot. Yhteys uuden ja vanhan välillä on toteutettu yhtä mutkattomasti kuin vaikkapa Aboa Vetus -museossa: Tekemällä vain kulkuaukko kahden tilan väliin.

Täällä puolella ollaan selkeästi 1900-luvun alun kansallisromanttisissa tunnelmissa. Alakerran kupolisalissa on meneillään ruotsinkielinen runomatinea.

Vanha puolen toiseen kerrokseen pääsee siirtymällä uloskäynnille ja ottamalla sieltä nousevat koristeelliset portaat ylös. Yläkerran musiikkikokoelma ihastutti määrällään ja laadullaan, mutta mitään erityisen kuvauksellista ylhäällä ei ollut.

Ennen poistumista rakennuksesta on vielä pakko huomioida vanha puolen sisäovet, jotka ovat suorastaan juhlalliset verrattuna uuden puolen sisäänkäynnin suorakaideratkaisuun.

Ja kun astuu ulos Aurajoen rantaa, on samalla kymmenessä minuutissa kävellyt yhden vuosisadan taakse päin. Modernia puolta ei täältä katsoen osaisi aavistaa, niin kuin ei tätä vanhaa puolta Linnankadulta päin. Todella tyylikkäästi toteutettu kirjastolaajennus!

Monikielinen kirjasto

Pasilan kirjasto oli kymmenen ensimmäisen kohteen joukossa tässä projektissa. Kirjasto oli vuonna 2012 pääkirjasto, sijainti radan vieressä oli hyvä, ja olin loputtomassa kiitollisuudenvelassa Pasilan kirjavarastolle silloisen "lue yksi kirja jokaiselta nobelistilta" -projektini johdosta.

Nyt oli aika käydä Pasilassa uudestaan, sillä tällä välillä kirjastoon on ilmiintynyt uusi yksikkö, monikielinen kirjasto. Sijainti kirjastolla on edelleen mainio, vaikka Oodi onkin noussut pahaksi kilpailijaksi Rautatieasemalle. Pasilan kirjastossa on alkamassa remontti vuonna 2020.

Monikielinen kirjasto ei löydy ihan helposti, sillä kirjaston aulan opasteissa on toivomisen varaa. Kun oivallan, että monikielinen kirjasto ei löydy yläkerrasta, on minun kierrettävä kirjastosalia ympäri toivoen, että monikieliseen kirjastoon matkalla törmään. Näin käykin, suunnilleen kello yhden kohdalla sisääntulosta katsoen.

Monikielistä kirjastoa ei ole fyysisesti mitenkään rajattu Pasilan kirjaston sisällä. Katossa oleva opaste ja lattialla seisova juliste kertovat, että nyt on tultu kirjaston monikieliseen osaan.

 

Myöskään monikieliset kirjahyllyt eivät visuaalisesti erotu Pasilan kirjaston hyllyistä, ja jää vierailijan oman arvion varaan, mihin monikielisen kirjaston rajat vetää. Useampia kymmeniä hyllyjä oli kuitenkin arvioni mukaan varattu monimieliselle materiaalille.

Monikielisessä kirjastossa oli myös pieni näyttelypöytä, johon ainakin tällä kertaa oli nostettu kirjaston uutuuksia. Uskoisin, että näyttelykyltistä huolimatta suurin osa monikielisen kirjaston opuksista on itsessään vain yhdellä kielellä kirjoitettu.

Monikielisen kirjaston hämmentävin ja ilahduttavin asia on se, kuinka monesta kulttuurista kirjastoon on koottu aineistoa. Siksipä kirjaston yksityiskohdaksi sopii hyvin tämä opastekyltti, jossa materiaalin moninaisuus käy hyvin konkreettisesti ilmi.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1995 (ent. ulkomaalaiskirjasto)

Pinta-ala: Pieni osa Pasilan kirjasto 7409 m2:sta

Erikoisuus: Teoksia yli 80 kielellä, aineisto tilattavissa kaikkialle Suomeen

Kirjasto: 41/71

Pvm: 28.3.2019

Kulkuväline: A-juna Pitäjänmäeltä

Kirja: Arnold Bennett: Anna of the Five Towns (onneksi englanti on yksi kokoelman 80 kielestä)

Pitäjänmäen kirjasto

Helmet-alueen kirjastot on pääsääntöisesti sijoitettu mahdollisimman lähelle (julkisen) liikenteen vilkkaita solmukohtia. Toistaiseksi ainoastaan Puistolan ja Roihuvuoren kirjastot ovat olleet satunnaiselle vierailijalle hieman vaikeammin tavoitettavissa. Maaliskuisena torstai-iltapäivänä oli tarkoitus ehtiä kahteenkin kirjastoon töiden jälkeen, koska molemmat näyttivät löytyvän junaradan läheisyydestä. Ensimmäiseksi Pitäjänmäkeen.

Karuhkolta asemalta on muutaman sadan metrin kävelymatka kirjastolle. Reittejä on käytännössä yksi, joten kirjastolle kävellessä pääsee näkemään myös ihastuttavan vaaleanpunaisen puuhuvilan, Villa Lidenin. Itse kirjastorakennus on vähän karumpaa arkkitehtuuria. Vasemmassa siivessä on nuorisotila, oikeassa kirjasto.

Kirjaston ulko-ovi on rakennuksen tyylin mukainen, eli karu. Plussaa kuitenkin selkeästä merkinnästä.

Sisällä kävijää odottaa iloinen yllätys: Pitkänomainen suorakaiteen muotoinen tila on avara ja valoisa, ja yleisilmeeltään paljon ulkokuortaan raikkaampi. Tila on itse asiassa niin pitkä, ettei heti ulko-ovelta oikein hahmotakaan mitä kaikkea kirjastossa on.

Ovesta oikealle, kirjaston etuosaan on tehty lastenalue. Sen minikokoiset tuolit olivat torstai-iltana Pikku Kakkosen aikaan tyhjillään. Myös hyllyt oli kalibroitu keskimääräistä lyhyemmän asiakaskunnan tarpeisiin.

Lastenalueen ja sitä vastapäätä sijoittuvan palvelualueen jälkeen Pitäjänmäen kirjastossa ollaan varsinaisten kokoelmien luona. Melko tiiviisti asetellut hyllyt ovat verrattain massiiviset, mutta se ei haittaa tilan ollessa muuten niin avara. Pidin hauskana yksityiskohtana hyllyjen päällä olevaa "kattoa". En tiedä onko se vain somiste vai esimerkiksi pölyyntymistä estämässä.

Rauhallisenoloisen kirjaston yksityiskohdista jäi mieleen lastenalueen oleskelutila, jota ei voi oikein kutsua millään muulla nimellä kuin lukupiiri. on helppo kuvitella piiri täynnä koululaisia kuuntelemassa herkeämättä jotain jännittävää tarinaa.

Faktat
Valmistumisvuosi: 1991
Pinta-ala: 732 m2
Erikoisuus: Suomen suurin lainattavien lautapelien kirjastokokoelma (230)
Kirjasto: 40/71
Pvm: 28.3.2019
Kulkuväline: A-juna Rautatieasemalta
Kirja: Han Han: Kolme porttia

Munkkiniemen kirjasto

Kun Helsingin keskustasta ajelee raitiovaunulla Munkkiniemeen tulee samalla ajaneeksi 2010-luvulta 1950-luvulle. Sellainen olo minulla on, kun astun Laajalahden aukiolla raitiovaunusta pois. Kartan mukaan Munkkiniemen kirjasto on kortteli päässä Munkkiniemen puistotien eteläpuolella. Ja sieltä kirjasto löytyy pienestä ylämäestä. Ihastuttavan selkeä funkkistyylinen valkoinen, matala rakennus, naapurinaan Alvar Aallon kotimuseo.

Kirjaston sisäänkäynti on hyvin elegantti. Ovi aukeaa automaattisesti ja suorastaan kutsuu astumaan sisään. Oven vieressä oleva pöytäryhmä saa toivomaan, että olisi jo kesä, ja voisi jäädä kirjaston ulkopuolelle lukemaan ja juomaan kahvia.

Ulkopuolen nostattamien odotusten valossa kirjastosali on yllättävän tavanomainen. Sisustus on tyypillinen puun ja valkoisen sekoitus. Sisäkaton kattorakenne on sinänsä mielenkiintoinen, sillä sen reuna koostuu toistuvista kuperista elementeistä, mutta matalahkossa salissa tästä ei synny mitään varsinaista wau-efektiä. Ovesta oikealle avautuu palvelualue, jossa ovat tyypilliset varausten noudot ja muu itsepalvelu sekä henkilökunnan miehittämä palvelutiski.

Kirjastosali on kaikessa yksinkertaisuudessaan suorakaiteen muotoinen, ja varsinaiset kokoelmat sijoittuvat ulko-ovesta vasemmalle. Hyllyjen välisellä käytävällä on erityishyllyjä erilaisille kirjastohenkilökunnan nostoille/minikokoelmille, sekä lukusaarekkeita.

Aivan kirjaston perältä löytyy Alvar Aalto -kokoelma, yksi Munkkiniemen kirjaston luontevista erikoisuuksista.

Kesken ylioppilaskirjoituksia tapahtuneen käynnin aikana kirjaston lukupaikat olivat varsin tehokkaasti kevään abiturienttien hallussa, ja heitä muistettiin jopa omalla kyltillä kirjaston aulassa: "Annathan abeille lukurauhan!" Myös ovesta suoraan eteen sijoitettu lastenosasto näytti olevan isänmaan toivojen hallussa.

Munkkiniemen kirjasto on ottanut brändikseen slow-ajattelun, ja toivoo kirjaston tarjoavan kiireettömän, kotoisan paikan asiakaskunnalleen. Tässä hengessä poimin kirjastosta yksityiskohdaksi palvelualueella sijaitsevan keinutuolin, johon olisi voinut jäädä pohtimaan lainattaviaan ennen niiden ulosleimaamista.

Faktat

Valmistumisvuosi: 1989

Pinta-ala: ???

Erikoisuus: Alvar Aalto -kokoelma, elämänläheistä filosofointia Sokrates-kahvilassa kerran kuussa

Kirjasto: 39/71

Pvm: 19.3.2019

Kulkuväline: Raitiovaunu 4 keskustasta

Kirja: Elina Hirvonen: Kun aika loppuu